|20. Väärinkäsitys|

1.2K 97 25
                                    

Harryn näkökulma:

Suljin Louisin kämpän ulko-oven ja kävelin autolleni. Istahdin autoon ja käynnistin sen. Lähdin ajamaan omaa asuntoani kohti. Sitten näin tutun henkilön kävelevän kadulla. Danielle ja Freddie. Mutta eikö Danielle ollut Louisin luona ja Freddien piti olla jossain muualla. Pettikö Louis Daniellea? En viitsinyt kääntyä takaisin Louisin talolle enkä pysähtyä sanomaan Daniellellekaan mitään. Heilautin naiselle kättäni ja ajoin sitten heidän ohi. Ajoin talolleni ja menin sisälle. Päätin että menisin Louisille aamulla.

27. tammikuuta

Heräsin herätykseen jonka olin laittanut illalla. Nousin sängystä ja tein aamutoimeni nopeasti. Join vain kupillisen kahvia koska aamiaista minun ei tehnyt mieli. Puin tavalliset vaatteet päälleni ja lähdin sitten ajamaan Louisin kämpän luo.

Saavuin Louisin talolle ja parkkeerasin auton pihaan. Menin ulko-ovelle ja avasin oven avaimellani. Menin sisälle ja näin Louisin keittiössä.

-Harry mitä sä-, Louis sanoi mutta keskeytin.

-Näin Daniellen ja Freddien eilen. Kuka se nainen sitten täällä oli? kysyin. Kuulin askeleita rappusista. Käänsin katseeni portaisiin ja näin tutun tytön kävelemässä portaita alas.

-Bella? kysyin hämmästyneenä. En halunnut uskoa sitä mutta tiesin kyllä mitä oli tapahtunut. Peruutin ovelle päin.

-Harry oota oikeesti tää ei oo sitä miltä tää näyttää! Bella huusi mutta olin jo juossut talosta ulos ovet paukkuen ja kaahannut autollani pois. En olisi ikinä uskonut. Kyyneleet valuivat poskillani mutta ne eivät keskeyttäneet ajamistani.

-Vittu! huusin ja paiskasin nyrkkini rattiin.

Bella näkökulma:

Kävelin rappuset alas ja näin Harryn alakerrassa. Hän katsoi minua järkyttyneesti.

-Belöa? hän sanoi ja peruutti sitten ovelle. Näin kyyneleet hänen silmäkulmissaan.

-Harry oota oikeesti tää ei oo sitä miltä tää näyttää! huusin mutta mies oli jo kaukana. Romahdin lattialle ja purskahdin itkuun.

-Mä käyn puhumassa sille, Louis sanoi ja puki takin päälleen. Hän lähti ulos. Päätin kirjoittaa Louisille viestin.

Oon Liamilla.

Sitten vedin takin yöpaitani päälle. Laitoin kenkäni jalkaan ja lähdin ulos. En tiennyt missä Liam asui. Valitsin hänen numeronsa puhelimestani ja laitoin hänelle viesin.

Bella: Mikä sun osote on?

Melkein heti Liam lähetti minulle osoitteensa. Hän myös kysyi mihin sitä tarvitsin mutta ignoorasin sen kysymyksen. Soitin taksin. Pian taksi saapui pihaan ja kerroin hänelle Liamin osoitteen. Taksi lähti liikkeelle. En pystynyt pidättelemään kyyneleitäni eikä ne varmaan ketään haitannutkaan. Taksikuski vain katsoi minua myötätuntoisesti ja ojensi minulle nenäliinan.

Saavuimme Liamin portin pieleen. Maksoin taksin ja nousin sitten ulos. Ulkona oli viileää mutta minua ei haitannut. Jalassani oli vain lyhyet flanellishortsit ja takin alla t-paita. Menin portille ja portti aukesi edessäni. Astuin tontille ja kävelin talon ovelle. Koputin oveen. Katselin maahan. En vain pystynyt edes katsomaan ketään tällä hetkellä. Ovi avautui.

-Onks kaikki hyvin? Liam kysyi. Pudistin päätäni. Kyyneleet putoilivat maahan ja pian sulivat lumeen jota oli pieni kerros maassa. Liam tarttui leuastani kiinni ja nosti päätäni niin että minun oli pakko katsoa häntä. Heti kasvoni nähtyä hän veti minut halaukseen. Hän kuljetti minut sisälle ja sulki oven. 

-Bella mikä on? Liam kysyi.

-Harry.., sanoin mutta en saanut muuta sanottua.

-Mitä? Liam kysyi.

-Luulee että petin sitä Louisin kanssa, sanoin ja purskahdin uudelleen itkuun. Liam hyssytteli minua ja kuljetti sohvalle istumaan. Itkin Liamin halauksessa ainakin puoli tuntia jonka jälkeen pystyin edes jotenkin kertomaan kaiken alusta loppuun.

Louisin näkökulma:

Ajoin Harryn pihaan jossa hänen autonsa oli. Hän siis oli kotona. Menin ovelle ja avasin sen avaimellani. Talo näytti yllättävän siistille koska yleensä se on aina ihan sotkussa kun Harry suuttuu.

-Harry? huhuilin. En kuullut vastausta. Pian kuulin askeleita rappusista. Harry käveli alas. Hänen silmänsä olivat aivan punaiset, posket märät ja rystyset verillä.

-Sä oot viiminen ihminen jota haluan nähä nyt! Harry huusi ja tönäisi minua.

-Harry sun pitää nyt kuunnella mua. Tähän on selitys. Anna mun vaan kertoa se. Sä tuut katumaan sitä päätöstä jos et nyt kuuntele tätä, sanoin mahdollisimman rauhallisesti.

-Sä panit mun tyttöystävää! Harry huusi ja tönäisi minut seinää vasten. Tunsin iskun silmäkulmassani mutten antanut sen häiritä.

-Harry mä en ikinä tekis sellasta sä tiedät sen. Sun on pakko kuunnella oikeesti. Tätä ei voi ratkasta tälleen, rauhoittelin. Harry hengitti raskaasti muttei sanonut mitään.

-Sulla on synttärit kohta ja Bella tuli tänne vaan sen takia että oltais järjestetty sulle yllätyssynttärit. Ja Bellan piti piiloutuu johonki ettet näkis sitä. Sit aateltiin että se vois tulla meille yöks kun se kumminkin tykkää Freddiestä ja sillee. Sit sä tulit ja ei tiietty yhtään mitä oltas tehty koska ei haluttu että näät Bellaa. Bella käski mun riisuu et se näyttäis sille että olisin sängyssä Daniellen kanssa ettet näkis Bellaa. Ja nyt Bella luulee että se on pilannu kaiken ja itkee varmaan edelleenkin mun kämpän lattial, sanoin rauhallisesti. Harryn ilme muuttui vihaisesta surulliseksi. Sitten hänen poskilleen alkoi valua kyyneleitä. Otin pidemmän pojan halaukseen.

-Mä haluun Bellan luokse, Harry sanoi.

-Mä vien sut Bellan luo, sanoin. Vedin pojan mukanani eteiseen. Hän puki takin minun avustuksella päälleen ja laittoi kengät jalkoihinsa. Katsoin nopeasti viestini. Bella oli Liamilla. Menimme autoon ja lähdimme Liamin talolle. Harry itki koko matkan.

Saavuimme Liamin pihaan. Autoin Harryn ulos autosta ja talutin ovelle. Avasin oven avaimellani. Ja kyllä. Omistimme kaikki toistemme taloihin avaimet. Menimme Harryn kanssa sisälle ja kuulin itkua sohvalta. Jähmetyimme molemmat paikoilleen Harryn kanssa.

-Se ei haluu nähä mua ikinä! Mun rakastama mies vihaa mua! Mä oon kauhee! En ansaitse ketään! Bella huusi ja lateli valheita valheen perään. Harry juoksi sohvalle ja nappasi tytön syliinsä. Hän halasi tyttöä tiukasti.

-Mä rakastan sua aina enkä ikinä jättäis sua. Mä ylireagoin ja tein väärin kun en antanu sun selittää. Mikään mitä sä sanoit ei oo totta. Bella mä rakastan sua tosi paljon, Harry sanoi samalla itkien. Bella itki Harryn rintaa vasten. Bella painoi huulensa Harryn huulille ja he suutelivat molemmat silti itkien. He todella olivat rakastuneita. Todella rakastuneita.

I'm Yours || H.S. Finnish Where stories live. Discover now