I'm Yours || H.S. Finnish

|13. Harry mua oksettaa|

Bellan näkökulma:

Heräsin tokkuraisena sängyltä ja raotin silmääni. Suljin sen heti kirkkaan valon osuessa silmääni. Avasin pian silmäni uudelleen ja yritin totutella valoon. Käänsin päätäni jotta näkisin oliko ketään huoneessa.

-Täti! Freddie huusi ja juoksi sängyn luokse.

-Hei, sanoin hiljaa. Muutkin tulivat sängyn luo. Huoneessa olivat kaikki muut paitsi Cheryl ja Bear. He olivat varmaan jääneet mökkiin.

-Sattuuko suhun rakas? Harry kysyi ja tarttui kädestäni. Pudistin päätäni. Näin lääkärin joka astui huoneeseen. Hän selitti minulle suomeksi mitä oli tapahtunut.

-Mä pääsen pois heti kun oon valmis mut mun pitää levätä mökillä, sanoin.

-Okei. Haluatko lähteä nyt? Harry kysyi.

-No mielelläni, sanoin ja nousin istumaan. Tunsin kipua mahassani mutta en sanonut mitään. Minusta oli ollut jo ihan tarpeeksi vaivaa. Laskin jalkani lattialle ja etsin kenkiäni. Niall ojensi ne minulle ja laitoin ne jalkaan. Louis haki takkini naulakosta johon joku oli sen vienyt. Puin sen päälleni ja lähdimme sitten sairaalahuoneesta pois. Kävelimme hissiin jolla menisimme alakertaan. Tunsin kivun taas vatsassani. En halunnut sanoa siitä. Kipu oli siedettävää.

Saavuimme mökille. Menimme sisälle jossa näimme Cherylin ja Bearin sohvalla molemmat sikeässä unessa. Olihan kellokin jo yhdeksän illalla. Liam meni heidän luokseen ja otti lapsen Cherylin sylistä. Hän vei sen heidän makuuhuoneeseen ja sitten haki Cheryl ja kantoi hänet myös heidän makkariin. Hän toivotti meille hyvät yöt ja sitten sulki oven. Danielle vei Freddien heidän makuuhuoneeseensa. Poika oli nukahtanut autossa. Menimme muut istumaan sohvalle. Kipu iski taas. Tällä kertaa alaselkään. Tiesin kipujen syyn varsin hyvin. Olin tottunut näihin kipuihin.

Hetken olohuoneessa oleskeltuamme tunsin kivut uudelleen.

-Ömm mä taidan mennä lepäämään, sanoin ja nousin sohvalta. Lähdin kävelemään rappusia ylös mutta sitten tuntui kuin en jaksaisikaan enää nousta rappusia. Minua alkoi huimaamaan ja kävin portaisiin istumaan. Harry tuli luokseni.

-Rakas mikä on? hän kysyi huolissaan ja kävi istumaan viereeni.

-Mua huimaa, sanoin.

-Bella. Millon sä oot syönyt viimeeksi? Harry kysyi.

-Aamulla lusikallisen puuroa, sanoin.

-Älä mee mihinkään. Tuon sulle syötävää, Harry sanoi. Hän meni keittiöön ja otti jääkaapista kokispullon ja pöydältä banaanin. Hän tuli luokseni ja istahti portaikkoon viereeni. Hän juotti minulle kokista. Tunsin sokerilitkun valuvan tyhjään vatsaani. Ei se oloani tuntunut parantavan.

-Harry mua oksettaa, sanoin. Harry juoksi nopeasti siivouskaapille ja otti sieltä ämpärin. Tunsin kokiksen pyrkivän takaisin ylös ja pian oksensin ämpäriin. Harry piteli hiuksiani pois edestä. Yökin vielä hetken muttei mitään tullut enää ulos. Laskin ämpärin viereeni ja nojasin polviini.

-Mä kannan sut sänkyyn, Harry sanoi. Hän nosti minut etureppuun ja lähti yläkertaan. Hän laski minut sängylle. Hän otti päällimmäiset vaatteeni pois ettei yöllä tulisi liian kuuma. Hän peitteli minut ja suukotti otsaani.

-Mä käyn siivoomassa alakerrassa. Tuon sulle ämpärin ja tuun sitte sun viereen nukkumaan, Harry sanoi ja lähti alakertaan. Hetken kuluttua hän tuli huoneeseen mukanaan ämpäri ja jotain syötävää jos minulle vaikka tulisi nälkä. Hän laski ämpärin viereeni lattialle. Hän riisui itsensä boksereilleen ja kömpi sitten viereeni. Oloni oli vieläkin huono mutta ei enää oksettanut. Kipujakaan ei ollut enää ainakaan voimakkaita.

-Onko kaikki hyvin rakas? Harry varmisti.

-Joo, sanoin hiljaa.

-Onko okei jos halaan sinua? Harry kysyi. Miksi hän edes kysyi.

-Tottakai on, naurahdin väsyneenä. Hän kiersi kätensä ympärilleni. Nukahdin heti.