|3. Muumit ja alaston Louis |

1.7K 98 31
                                    

5. marraskuuta

Bellan näkökulma:

Heräsin auringonvaloon joka paistoi ikkunasta suoraan kasvoihini. Käännyin ympäri ja tuijotin Harryä. Hän nukkui vielä sikeästi ja ajattelin olla herättämättä häntä. Nostin hänen kättänsä ympäriltäni mutta hän vain puristi minua vahvemmin itseään vasten.

-Harry? Pääsisinkö mä vessaan? kuiskasin. Hän ei vastannut mitään, hellitti vain otetta ympärilläni. Menin käymään vessassa ja sitten otin jonkun paidan Harryn vaatteiden seasta ja puin sen peittämään alusvaatteitani.

Kävelin makuuhuoneen ovelle ja avasin sen hitaasti varoen narisuttamasta sitä. Kävelin olohuoneeseen ja istahdin toiselle sohvalle. Liam nukkui vielä toisella sohvalla. Otin kaukosäätimen sohvapöydältä ja laitoin television päälle. Käänsin kanavan kakkoselle josta tuli lastenohjelmia. Aloin katsomaan muumeja.

-Mitä sä katot? Liam kysyi aamuäänellään ja hieroi silmiään.

-Muumeja, vastasin.

-Mitä ne on? hän kysyi ja nousi istumaan. Hänen hyvin treenattu ylävartalonsa tuli esille peiton valuessa hänen boksereiden rajalle. Hän oli hyvännäköinen. Mutta Harry oli silti komein. Kaikista miehistä.

-Ne on tommosia valkosia satuhahmoja, sanoin ja osoitin televisiota.

-Entäs sitten noi muut mitkä ei oo valkosia? Liam kysyi. Aloin kertomaan hänelle muumeista ja saimme niistä pian kunnollisen keskustelun.

Toisen makuuhuoneen ovi aukesi ja huoneeseen astui uninen Niall joka oli pukenut harmaat kollarit ja valkoisen t-paidan.

-Huomenta, sanoin ja hän vain hymähti. Oli joku tainnut herätä väärällä jalalla. Hän tuli istumaan sohvalle viereeni mutta ei sanonut sanaakaan. Hän vain katsoi televisiota hiljaa sanomatta mitään.

-Onks kaikki hyvin? kysyin.

-Joo vallan mainiosti, hän sanoi ja nousi sohvalta ylös mennen takaisin makuuhuoneeseen. Katsahdin Liamia. Hän vain kohautti olkapäitään ja nousi sohvalta lähtien miehen perään. Jäin yksin katsomaan muumeja.

Liamin näkökulma:

Kävelin Niallin perässä makuuhuoneeseen.

-Hei dude onks kaikki hyvin? kysyin.

-Aina, hän sanoi. Tietenkään hänellä ei ollut sen nyt huomasi kuka vaan.

-Mikä on? kysyin.

-Tiiätkö sen ku oot ihastunu johonki mutta tiiät ettet koskaan voi saada sitä? Niall sanoi ja istui sängylle.

-Siis ootsä ihastunu johonki? kysyin.

-Ehkä ja tiedän etten tuu koskaan saamaan sitä ihmistä, Niall sanoi.

-Mikset? kysyin.

-Koska se on onnellisessa parisuhteessa, Niall huokaisi.

-Etkai sä vaan? huokaisin.

-Mmm, Niall mutisi ja painoi pään käsiinsä.

Bellan näkökulma:

Huomasin Louisin kävelevän ulos makuuhuoneesta. Mutta vasta kun hän tuli lähemmäs huomasin ettei hänellä ollut mitään sukukalleuksiensa peitossa.

-Louis mitä mä sanoin eilen! huusin ja peitin silmäni.

-Aa anteeks unohin että sä oot täällä, hän sanoi ja käveli rauhallisesti takaisin makkariin hakemaan edes jotain kangaspalaa peitokseen. Hetken kuluttua hän tuli takaisin vaaleanpunaiset bokserit jalassa ja tuli sohvalle istumaan.

-Söpöt on, tokaisin kun katsahdin miehen boksereita.

-Kiitti, hän vastasi.

-Miks sä tuijottelet Louisin boksereita? kuulin takaani tutun äänen.

-En mä tuijota, sanoin ja käänsin katseeni Harryyn joka seisoi takanani kädet ristissä. Hänen kasvoillaan oli tuima ilme.

-Harry en oikeesti! vannoin. Hän vain pudisti päätään.

-Mä vaan katoin että se ees peitti ittensä jollain kun äsken käveli alastin täällä! sanoin.

-Eli sä tuijotit myös Louisia ilman boksereita, Harry sanoi pitäen saman ilmeen kasvoillaan.

-Harry en tuijottanu mä lupaan! huusin toivottomana. Mies vain pudisti päätään ja meni takaisin makuuhuoneeseen. Juoksin hänen peräänsä. Hän makasi sängyllä ja selasi kännykkäänsä.

-Harry en mä tuijottanu Louisia! huusin ja näin kuinka miehen liikkeet pysähtyivät.

-Mä en tuijottais muuta kun sua, sanoin. Mies kääntyi sängyllä.

-Todista se, hän sanoi. Suuni aukesi ammolleen.

-Harry, huokaisin ja katsoin häntä epäilevästi.

-Niin babygirl? hän sanoi.

-En mä oo vielä valmis semmoseen, sanoin hiljaa ja laskin katseeni maahan. Tunsin kuin en olisi tarpeeksi hyvä Harrylle. Harry nousi sängyltä.

-Mä tiedän babe. En pakota sua mihinkään, Harry sanoi ja tarttui olkapäistäni kiinni. Nostin katseeni hänen silmiinsä. Hän hymyili minulle ja hymyilin hänelle ujosti takaisin. Hän halasi minua.

-Mutta haluisin vaan niin kovasti koskea suhun babe. Jätät mut kauheeseen kiimaan kokoajan, hän kuiskasi.

-Kaikki ajallaan. Eihän me ees seurustella, vastasin.

-Kaikki ajallaan, hän kuiskasi.

-Lähetään aamupalalle! kuulin Louisin huudon olohuoneesta. Vetäydyin halauksesta ja etsin katseellani eilisiä keikkavaatteita.

-Haluutko lainata jotain? Harry kysyi.

-No kaikki sun vaatteet on mulle isoja, sanoin.

-Oota, hän sanoi ja meni huoneesta ulos. Pian hän tuli tuli takaisin kädessään adidaksen verkkarit ja tavallinen t-paita.

-Mistä nää on? kysyin.

-Louisin kaapista, Harry vastasi.

-Okei, naurahdin ja laitoin verkkarit jalkaani. Puin t-paidan päälleni ja sitten vielä jotkut sukat jotka olivat myös Louisin kaapista.

-Mennäänkö? Harry kysyi.

-Joo, vastasin ja lähdimme kohti aamiaista.

I'm Yours || H.S. Finnish Where stories live. Discover now