laulajapoika 2

35

- Haaaa ! huusin täyttä kurkkua, kun painoin kaasun pohjan.

Omena päästi purskahduksen ja oudon tusahduksen, mutta muuten se kulki oikein mainiosti.

- Kovempaa, Niall hihitti pelkääjän paikalta.

- En mä uskalla, nauroin, sillä mittari näytti jo ihan kiitettäviä lukemia.

Niall väänsi radion auki ja paikallinen radiokanava valikoitui kanavaksi.

- Klassista humppaa, totesin kun ihmeellinen jumputus alkoi soimaan.

- Todellakin, Niall komppasi.

Hiljensin hiukan vauhtia, sillä en todellakaan haluaisi ylinopeussakkoja.

- Taidat tykätä tästä, Niall totesi ja napautti omenan ikkunaa.

- Todellakin, ihan turha kysymys, nauroin.

- Mutta et taida tykätä tästä enemmän kuin musta ?

- Älä kysele tuollaisia, komensin.

- Kunhan nyt vain kyselin, Niall totesi nopeasti silmiään pyöräytellen.

- Kunhan kyselen, matkin hekottaen.

- Lopeta ! Niall pamautti ja läpsäytti kättäni.

- Lopeta ! Mä ajan ! karjaisin.

- Ääähh...lopeta, mä istun ! Niall hekotti.

- Ihke sarkasmihermanni, totesin ja kaasutin uudelleen.

Omena kiisi pitkin monttuista tietä.
Hurjan kovaa, jos totta puhutaan.

******

- Tilataan pizzaa, mutisin.

- Eikö mun ylijumalani jaksa kokata ? Niall kysyi.

- Ei, en jaksa, hymähdin.

- Minä kokkaan sitten, hän sanahti.

- Et muuten kokkaa ! Viimeksi tusahti keittiössä siihen malliin..., ehdin kieltää.

- Tilataan sitten pizzaa, Niall totesi.

- Mitä laitetaan ? kysyin ja hypähdin hänen syliinsä.

- Katkarapuja, Niall aloitti.

- Paprikaa, täydensin.

- Jauhelihaa, hän jatkoi.

- Ja herkkusieniä ! intoilin.

- Miksi joka ruokaan pitää tunkea niitä sieniä ? kuului.

- Koska ne on hyviä, änkytin.

- Hyvä on, myönnyn vielä tämän kerran. Mutta jos niitä on vielä kerrankin pastan seassa tai kastikkeessa niin...

- Niin mitä ? vinkkasin.

- En voi sanoa noin, joudun muuten olemaan ilman ruokaa, Niall valahti.

- Niin, siitäs sait, lällätin.

- Menen tilaamaan, tuo sanahti ja yritti nousta ylös.

Ihmeen ja kumman kautta käteni jäi Nialin housuihin kiinni. Enkä todellakaan tiedä miksi ja miten !

Hänen ilmeensä oli jotakin tuomitsevan ja kauhistuneen välillä.

- No nyt se sitten hiplailee, hyi sinua, Niall ruikautti ja väänsi naamalleen virnistyksen.

- Sori, sori, toistelin hämmentyneenä.

En minä voi sormilleni mitään.

- Häpeä, Niall nauroi ja lähetti minulle lentosuukon.

Onneksi hän on huumorimiehiä.
Hänelle voi sanoa vaikka mitä huumoriin nojaten ja se on hauskaa. On nimittäin tullut testattua.

Kuulin Nialin pälätyksen viereisestä huoneesta. Heittäydyin rennosti makaamaan sohvalle tyynyjen sekaan, odottaen Nialia takaisin.

- Ja reilusti sieniä sitten, kyllä, juu, kiitos paljon, Horan pälätti vielä luuriin, sulkien sen.

- Sinä se sitten olet yksi valtava herkkusieni, hihitin naama punertaen.

- Nyt tämä herkkusieni tulee sinne
! hän huudahti ja lensi raketin tavoin luokseni.

- Oletpas sinä lapsellinen, totesin.

- Pakko se on olla, kun sieltä päin tulee, nimittäin, tuo kehtasi.

- Vihjaatko mun olevan lapsellinen ? naurahdin.

- En, en missään nimessä, hän selitteli.

Taaskaan en ehtinyt väittää vastaan, sillä tunsin Nialin tulikuumaat huulet omillani. Ulahdin pienesti Nialin laskeutuessa päälleni.

- Meillä on tässä reilusti aikaa, hän hihitti suudelman välistä.

Tiesin kyllä jo tarkasti hänen kierot suunnitelmansa.

Anteeks 😂😂 en voi tälle mitään. Nauroin tolle Louisin kuvalle 👇🏼 ihan liikaa.
Iltaväsymys XD