JATKO-OSA LAULAJAPOJALLE (suosittelen ekan osan lukua, mutta se ei ole välttämättömyys)
Celine on päässyt urallaan eteenpäin ja on edennyt menestyväksi toimittajaksi. Hän elää unelmaansa ja suunnittelee idyllistä perhe-elämää. Kaikki vaikuttaa hyvä...
- Toi oli aika söpö ajatus, hihitin ja kävelin yhä hiljempaa eteenpäin.
- Susta ei kyllä ikinä ota selvää, kuului.
- Totta. Vaikka mä tunnen sut tavallaan hyvin, niin oot mulle vieras. Jännää, eikö ? pohdin.
Niall nyökytteli samaan tahtiin kanssani.
- Onhan se, hän huokaisi.
Jatkoimme kävelyä hiljaisuuden vallitessa. Hymyilin, vaikkei mitään kummallista ollut tapahtunut, vielä. Kun on Nialin kanssa liikenteessä ei voi olla ikinä varma hänen ajatuksenjuoksustaan. Hän voisi aivan hyvin heittää vaatteensa syliini ja juosta alastomana lampeen kylpemään ankkojen kanssa. Huvittavaa.
- Istutaanko tuohon ? Niall rykäisi ja osoitti pientä nurmilänttiä edessämme.
- Juu, mennään vain, hymähdin ja juoksin läntin luokse.
Niall nilkutti perässäni ja istahti viereeni, harvinaisen lähelle. Se sai sydämeni lepattamaan oudolla tavalla. Se hämmensi.
- Mä voin kyllä kertoa kaiken mun haaveista, jos haluat kuulla, hän kertoili.
Pidin hänen äänestään, joka sai minut rauhoittumaan. Kaunista ja herkkää. Nyökkäilin innoissani, sillä halusin kuulla lisää.
- Haluan paljon lapsia, sellaisia pikku-Nialeja, jotka jahtaa kanoja maatilalla, tuo sanoi silmäänsä vinkaten.
Hymyilin hiukan, sillä Niall viittaa aina lapsipuheissaan iänkaikkiseen sanomaani.
- Kuitenkin, iso talo puutarhalla, joka on kauniisti hoidettu. Uima-allaskaan ei olisi pahitteeksi, ei ollenkaan. Kaunis ja kokkitaitoinen vaimo. Tietenkin sisäinen kauneus on tärkeintä. Tiedätkö yhtään hyvää ehdokasta ? tarinoi.
