JATKO-OSA LAULAJAPOJALLE (suosittelen ekan osan lukua, mutta se ei ole välttämättömyys)
Celine on päässyt urallaan eteenpäin ja on edennyt menestyväksi toimittajaksi. Hän elää unelmaansa ja suunnittelee idyllistä perhe-elämää. Kaikki vaikuttaa hyvä...
Tää on tavallaan aika pelottavaa kirjoittaa Celinestä :D
USEIDEN VIIKKOJEN KULUTTUA
- Ota nyt se, sihisin Nialille.
Hän mietti mukamas hartaasti kumman banaanin ottaisi.
- Tämä on tarkkaa, hän totesi.
Lähdin itse viipottamaan kassoille päin. Oletin Nialin tulevan perässäni mutta hän eksyi jonnekkin.
- Niall, puhisin ja lähdin kärryjeni kanssa takaisin.
Häntä joutuu aina kaitsemaan.
- Tule tänne, huusin kun näin hyllynvälistä pilkottavan tutun vaalean hiuspehkon.
- Odota nyt, hän sönkötti.
- Mitä sä täällä punnerrat ? nauroin.
- Yritän saada tämän paketin, hän tuhisi ja kiskoi naama punaisena alinta suklaarasiaa.
- Mikset ota päällimmäistä ? nauroin.
- Koska ties mitkä hittentotit sitä on hiplaillu, hän totesi.
- Ja koska ansaitset parasta, hän jatkoi söpöillen.
- Älä marise turhia, nauroin ja nykäisin rasian kasan alta.
- Kiitos, Niall kiitti ja asetteli sen kärryyn.
- Nyt mennään, haluan jo sinne piknikille, selitin.
- Mihinkäs meillä on kiire ? Niall tuhisi.
- Tule nyt, komensin.
Hän lompsi tahallaan todella hitaasti perässäni. Että hän osaa olla raivostuttava mutta myöskin ihana samaan aikaan.
- Tule ! huusin hänelle kovaa, koska pinnani alkoi taas olla koetuksella.
Takanani ollut vanha nainen säikähti huutoani ja katsoi minua murhaavasti. Hän varmasti oletti minun huutavan mahdollista lastani paikalle mutta olisittepa nähneet sen ilmeen kun Niall asteli paikalle.
- Nykynuoret, nainen tiuskaisi ja lähti päätään pyöritellen pois.
- Huusit muuten aika kovaa, Niall nauroi.
- Pakko tai muuten et kuule, vinkkasin ja tartuin tätä kädestä, jotta pääsisimme edes joskus ulos kaupasta. Ja koska se oli mukavaa.
- Ohhoh, Niall kuiskasi korvaani, kun puristin hänen kädestään tiukasti.
- Hiljaa, nauroin ja vapaalla kädelläni ladoin ruokiamme hihnalle.
***********
- Voisitko edes hetkeksi tulla sieltä alas ? kysyin.
- Täältä on niin hyvät maisemat, kannattaa kokeilla ! kuului.
Niin. Niall siis pöjötti korkealla kiven päällä istuen. Ohikulkijoille hän huuteli kommentteja, kuten "Hienot kengännauhat !". Tuskin hän edes näkee niin kauas.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
- Syön sitten yksin, tokaisin ja kaivoin pähkinäpussin esille.
- Mä vaan kerään rohkeutta, siksi olen hölmö, Niall tarinoi samalla alas kavuten.
- Saanen taas kysyä, mitä ihmettä sä selostat ? kummastelin.
- Kun.....mun pitäisi osata tunnustaa sulle...., hän takerteli.
- Sano vain, hymyilin.
- Kun mä en osaa purkaa sitä kunnolla sanoiksi. En vaan halua, että joskus meidän suhde kaatuisi puhumattomuuteen. Mä haluaisin vain sanoa sulle, kuinka tärkeä olet, hän nyykytti.
Katsoin Nialia hieman hämmästyneenä. Pelkääkö hän minun haluavan erota ?
- Sun tuen mä ymmärsin vasta täysin silloin toimistolla kun käytiin siellä viime viikolla. Jos sä et olis tyrkänny mua sinne pomon puheille olisi sopimus jäänyt sinne. Oon siitäkin kiitollinen. Oon kaikesta kiitollinen. Sellasista pienistä asioistakin kun oon vaikka koko päivän äänityksissä ja sä olet mua illalla ovella vastassa. Tai aamulla lähettämässä.
- Sä saat mut itkemään tätä menoa, nauroin pienesti.
- Eikös se olekin hyvä asia ? Niall kuiskasi.
- Kaiketi ? kummastelin.
Niall tuli lähemmäksi ja suuteli minua nopeasti.
- Halusin tuntea tuon vielä, kaiken varalta, hän sanoi.
- Tä ? jyräytin suustani.
- Mä olen aika rohkea, en tiedä hätiköinkö mutta ole mitä mieltä vain, hän sanoi.
Kummastelin suuresti Nialin ihmeellistä keinuntaa ympäriinä. Sitten suunnitelma selveni. Ensin luulin hänen saanen krampin toiseen polveensa, mutta ei, ei tällä kertaa.
