laulajapoika

something great

Toi kuva on aika kivsu 😍👆🏼

Kuuntelin Mauran tasaista niiskutusta. En saanut selvää hänen sanoistaan, sillä sanat muuttuivat täysin puuroksi halatessamme. Sisälläni kihelmöi, sillä tiesin tuon uutisen joko musertavan elämäni tai avaavan täysin uuden oven.
Hiljalleen työnsin Mauraa irti halauksesta, ja siinä kesti kyllä kauan. Mutta jaksoin odottaa.

- Kertoisitko mulle kaiken ? pyysin rauhallisesti.

Maura henkäisi syvään ja pyyhki kyyneleitä turvonneiden silmiensä alta.

- Lääkäri soitti äsken ja kertoi Nialin tajunnantason nouseneen, hän heitti.

- Mutta hän ei ole vielä hereillä ? rämäytin hiukan surullisena.

- Siinä rajamailla. Hän pyysi sinua paikalle. Huonot uutiset ovat taas ne, että jos emme saa Nialia pian hereille, ei jäljelle jää paloa vaihtoehtoja, hän niiskutti taas.

Halasin Mauraa uudelleen tukien ja lähdimme hänen autolleen.
Odotin hänen sanovan Nialin kuolleen tai ajautuneen koomaan. Molemmat ovat hirveitä mutta kauniita ajatuksia. Hänellähän voi olla ties minkälaisia kipuja tai vaivaa, ei välttämättä heti herättyään mutta myöhemmin.

Kipusin kiireesti Mauran autoon ja hän painoi samantien kaasun pohjaan. Pidin penkistä kunnolla kiinni, sillä kova kaahailu ei ollut mieleeni.
Katselin vain tyynesti sivusilmällä maisemia, jotka vilisivät ympärilläni. Ruohoa, ruohoa ja vielä kerran ruohoa. Jossain pilkahti pelto, jossain pieni kukkula tai maatila. Todella tylsää katsottavaa.
***********

- Ette pääse vielä sisään, lääkäri toppuutteli meitä heilutellen käsiään.

- Jaa miksei ? Meidät vartavasten soitettiin paikalle ! Maura ärhenteli.

Nuori poika oli selvästi paniikissa, sillä hän puristi käsiään nyrkkiin valkoisen takkinsa taskuissa. Tuskin hän nyt meitä mukiloimaan alkaisi.

- Teillä pitäisi olla lomake, jossa on hoitavan...., poika aloitti.

- Minä mistään hiton lomakkeista nyt välitä ! Maura karjaisi.

Tilanne oli minusta enemmän hupsu kuin kiusallinen. En kylläkään tiedä miksi, kai olen vain niin sekaisin.

- Pyydän odottamaan hetken, ja sitten...., poika yritti uudestaan.

- Hetkessä poikani voi olla jo aivan jossain muualla, jos tiedät mitä tarkoitan, Maura sanoi rauhallisemmin.

Katselin vuorotellen molempia, Mauraa ja lääkäriä. He mulkoilivat toisiaan.
Minä päätin keksiä oman ratkaisuni.

- Tiedän, että tämä on vasten sääntöjä, mutta haluan nähdä rakkaan poikaystäväni. Kiitos, sanoin hitaasti ja puikkelehdin paikallaan seisovan lääkärin ohi ovelle josta sujahdin sisälle.

En uskonut tekeväni sitä. Minuthan voitaisiin heittää pois täältä, voisin saada vaikkapa porttikiellon. Kai sekin on mahdollista saada porttikielto sairaalaan. Kuitenkaan, kukaan ei tullut perääni. Kuulin heidän puheensorinansa oven lävitse.
Otin tukevia askeleita eteenpäin ja kuikuilin kohti Nialia.

- Niall, kuiskin, mutten saanut vastausta.

Huoneessa ei ollut hoitohenkilökuntaa mikä kummastutti. Vain iso, piipittävä laite piti ääntä, Nialin tuhahtelun lisäksi. Hänen kasvoilleen oli asetettu happimaski, joka oli hieman huurustunut.

- Niall, sanoin uudestaan hiukan kuuluvammin.

Hänen silmäluomensa liikkuivat hieman, aivan kuin ne hakisivat jotakin mihin katseen voisi kiinnittää.