Oletin, ettei rakkaus voisi tulla tielleni. Tulin tänne opiskelemaan, en rakastumaan. Omistinhan minä rallikuskin luonteen. Eikä rallikuskin eteen tulisi mikään.
Onko tämä nyt jotain unta ? Oikeasti. En vain pysty käsittämään tätä. Tämän täytyy olla unta. Pian, kun avaan silmäni olen tutussa pedissäni. Kotonani, en ole ollut tanssiaisissa. Herään kohta kunnolla ja lähden kouluun. Nyt. Avaa silmäsi.
Vaalea valo häiritsi julmasti silmiäni ja räväytin ne nopeasti kiinni. Kyllä, se nyt on vain totta. Minä suutelin Nialia. Minä kosketin häntä. Hän hymyili minulle. Miten ihanaa elämä onkaan.....
Mutta mitä jos tämä onkin suuri vitsi ? Hetkonen. Vuosisadan suurin huijaus. Sehän voi olla totta. Tuolla jossain hän vain nauraa minulle ja kohta särkee sydämeni. Hetkonen, eihän me olla edes sovittu mistään deittailusta. Rauhoitu Celine. Ymmärsitkö ? Nousin hitaasti sängystä ylös ja yritin unohtaa koko miekkosen. Puin päälleni samat vaatteet kuin eilen, sujautin hiukseni löysälle nutturalle. Petasin sänkyni ja vedin verhot lopulta kokonaan auki. Mikä ihana aamu. Auringonpaistetta, linnut lentelevät, sadetta ei näy missään. Taivaallista. Edes yksi päivä ilman sadetta olisi juhlaa. Ja jos se tapahtuisi tänään, olisin vielä onnellisempi ja enemmän juhlatuulella.
Löntystelin alakertaan. Siellä oli jo täysi tohina päällä. Maria siivosi keittiötä ja isoäiti luuttusi lattioita. Sofia istui kärsivän näköisenä olohuoneessa.
- Menikö ilta vähän pitkäksi ? kysyin ja istuin viereiselle sohvalle.
- Ai menikö ? Tästä sen nyt näkee. Juomiseksihan se meni. Yllättäen, joku päätti varastaa mun parin ja niin, hän vaikerteli.
- Kurja juttu, huokaisin.
Katselin ympärilleni vältellen Sofian katsetta.
- Ei mullakaan kovin hääppöinen ilta ollut, täällä kotona mä sen sitten jumitin, naurahdin.
- Heh, sittenhän meitä on kaksi, Sofia naurahti mutta tarrasi samantien päästään kiinni ja irvisti.
Tuo on yksi vahva syy siihen, miksen juo alkoholia.
- Celine ? Maria huikkasi ja viittoi minua luokseen.
Nousin ylös ja tallustun keittiöön.
- Veisitkö tämän Horaneille ? Kun meillä on tässä kädet täynnä touhua, Maria sanoi ja ojensi minulle samaista koria, jota olen jo kuskaillut ympäriinsä.
- Voinhan minä, sanoin ja nostelin painavaa koria eteenpäin.
Mitäs täältä nyt löytyy. Nostin vihreää liinaa joka oli aseteltu korin päälle. Kakku. Kokonainen kakku. Mitäs tämä nyt oikein on. Lahjuksiako nämä ovat ? Puistelin päätäni tuolle valtavalle jytkykakulle ja vedin samalla kenkiäni jalkaan. Takkia tuskin tulisin tarvitsemaan, sää näyttää niin hyvältä.
Puhisin korini kanssa pihalle asti ja vedin keuhkoni täyteen raitista ilmaa. Sadetta on kyllä selvästi ilmassa, mutta ei se haittaa. Pääasia, että aurinko ilmaantuu esille edes joskus.
Ουπς! Αυτή η εικόνα δεν ακολουθεί τους κανόνες περιεχομένου. Για να συνεχίσεις με την δημοσίευση, παρακαλώ αφαίρεσε την ή ανέβασε διαφορετική εικόνα.
