Secret Love (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 16

Louisin näkökulma

Istuin yhdessä Harryn kanssa puun alla varjossa ja nojasin päälläni itseäni pidemmän olkapäähän. Vaikka kiharapää olikin minua nuorempi niin silti tuo oli paljon pidempi, mikä tuon mielestä oli välillä niin huvittavaa kuin olla ja voi.

"Juttelin muuten eilen äitini kanssa." kuulin Harryn äänen, jolloin nostin pääni tuon olalta ja suuntasin katseeni vihreä silmäiseen komistukseen.

"Mitäs juttelitte?" kysyin ja vein käteni kiharapään hiuksiin ja leikin tuon kiharoilla samalla, kun odotin tuon vastausta.

"Äiti vain sanoi, että tulee hakemaan minut täältä autolla kahden viikon päästä. Kuulemma ei halua, että joudun matkustamaan yksin junassa uudestaan sen pitkän matkan. Se tosin johtuu siitä, että taisin valittaa asiasta hänelle silloin, kun olin juuri saapunut tänne." Harry vastasi hymyillen ja naurahti lopuksi, pyyhkäisten sitten hiuksensa kädellään taakse päin.

"Niin pian. Minulla tulee niin kova ikävä sinua, en tahdo edes ajatella sitä, että en näe sinua sitten pitkään aikaan." sanoin huokaisten. Kesä todellakin teki loppuaan, enkä todellakaan tahtonut sitä, että Harry lähtisi täältä. Mutta tuolla oli koulu ja ystävät, jotka odottivat tuota kotona.

"Minullakin tulee ikävä sinua, mutta voimmehan nähdä lomilla. Minä voin tulla tänne ja sinä halutessani minun luokseni." Harry sanoi ja painoi pehmeät huulensa päälaelleni, kunnes hetken päästä erkani kauemmas.

"Tiedän sen, mutta seuraavaan lomaan on vain niin kauan aikaa." vastasin.

Samassa päässäni kävi se ajatus, että voisin hyvin muuttaa pois kotoani ja seurata Harrya kaupunkiin, koska itse olin jo kouluni käynyt. Mutta olin luvannut auttaa täällä vielä ainakin yhden vuoden, jonka jälkeen alkaisin etsimään itselleni töitä. Mutta vuosi olisi liian pitkä aika olla erossa Harrysta, en todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

"Jos matka ei olisi niin pitkä tulisin mielelläni viikonloppuisin tänne." Harry sanoi.

"Niin, mutta ehkä se olisi jo liian epäillyttävää." vastasin ja katsoin hetken aikaa käsiäni, kunnes tunsin Harryn käden leukani alla, kun tuo nosti katseeni takaisin itseensä.

Katsoin vain niitä kauniita silmiä, jotka katsoivat takaisin minuun. Hymy levisi kasvoilleni, sillä en todellakaan voinut katso tuota suloista kikkuraa pokerinaamalla. Harryn toinen käsi hipaisi poskeani, jonka jälkeen tuon täydelliset huulet koskettivat omiani. Aluksi suudelma oli hento, mutta mitä kauemmin se jatkui, sitä intohimoisemmaksi se muuttui. Tunsin kuinka Harryn kieli pyrki suuhuni ja tein sille ilomielin tilaa, minkä seurauksena kielemme leikivät pian varsin riehakkaasti keskenään.

Tämä tunne oli sanoinkuvaamatoman täydellinen, todellakin toivoin, että tämä ei loppuisi koskaan. Mutta minun oli aivan pakko irtautua niistä jumalallisista huulista, kun tarvitsin happea. Katsoin edessäni olevia vihreitä silmiä, jotka loistivat onnesta, kuten varmasti myös omanikin. Hymy kasvoillani vain kasvoi entisestään ja pian tunsin Harryn huulet taas omillani, tällä kertaa suudelma tosin oli vain lyhyt. Sillä olimme edelleenkin kumpikin hieman hengästyneitä edellisestä suudelmastamme.

"Rakastan sinua niin paljon." kuiskasin hiljaa.

"Minäkin sinua." Harry vastasi hymyillen ja tökkäsi hennosti sormellaan nenääni.

Olin juuri kostamassa Harrylle samalla tavalla, kun huomasin meistä hieman kauempana siskoni Lottien, jonka kasvoilla oli varsin järkyttynyt ilme. Ei kai hän vain nähnyt meitä?

"Louis, mikä on?" Harryn ääni kysyi ja herätti minut samalla todellisuuteen.

En vastannut mitään vaan tuijotin siskoani, joka kääntyi ympäri ja lähti jatkamaan matkaansa. Myös Harry käänsi katseensa taaksensa ja huomasi Lottien juuri ennen kuin tuo katosi näkyvistämme.

"Näkikö hän?" Harry kysyi ja käänsi katseensa takaisin minuun.

Nyökkäsin vain ja nousin ylös maasta ja odotin Harryn tekevän samoin.

"Häntä on estettävä kertomasta muille, jos äitini saa tietää elämäni on tuhoon tuomittu." sanoin ja lähdin juoksemaan samaan suuntaan minne siskoni oli hetki sitten kadonnut.

Harrykin teki samoin ja juoksimme vierekkäin eteen päin. Pelkäsin hetkihetkeltä enemmän, että emme ehtisi saavuttamaan Lottieta, mutta vihdoinkin näin hänet edessä päin. Vielä ei olisi liian myöhäistä pysäyttää häntä.

"Lottie, odota anna minun selittää!" huudahdin saaden siskoni huomion, jolloin pääsin juoksemaan tuon vierelle yhdessä Harryn kanssa.

"En olisi voinut uskoa sinusta tuollaista, Louis! Et ole viitsinyt kertoa omalle perheellesi pientä salaisuuttasi, vaan olet päättänyt salata sen kaikilta!" Lottie huudahti ja katsoi meitä kumpaakin erittäin vihaisena. Tiesinhän toki, että koko perheeni oli homoja vastaan, mutta silti tälläinen käyttäytyminen sai mielialani laskemaan entisestään.

"En ole kertonut, koska tiedän mitä siitä syntyy. Etkö voisi olla kiltti ja yrittää ymmärtää asian ja olla kertomatta tästä, en halua muiden saavan tietää, koska tiedän miten siinä tapahtuu?" kysyin tai suorastaan anelin, sillä se olisi elämäni loppu, jos muut saisivat tietää Harrysta ja minusta.

"Oma vikasi ja liian myöhäistä pyytää apua minulta, olisin voinut suostuakkin, jos olisit vain ollut rehellinen alusta saakka." Lottie vastasi ja jatkoi sen jälkeen matkaansa kotia kohden, jättäen minut ja Harryn tylysti kahdestaan.

Tunsin kuinka Harryn kädet kiertyivät ympärilleni halaukseen ja samassa hetkessä olin haudannut kasvoni tuon rintaa vasten. Elämäni todellakin oli pilalla ja ainoastaan sen takia, että en tajunnut olla varovaisempi suudellessani Harryn kanssa.

"Älä itke, kaikki järjestyy vielä." Harryn rauhoittava ääni sanoi ja tuo silitti toisella kädellään selkääni rauhallisesti.

Vasta nyt huomasin itse alkaneeni itkeä. Tunsin kuinka olin onnistunut kyyneleilläni kastelemaan Harryn paidan olkapään kohdalta, jolloin nostin pääni pois siitä ja pyyhin toisella kädelläni nopeasti loput kyyeleet pois kasvoiltani, nostaen sitten katseeni Harryyn.

"Kaikki on ihan pilalla. Voin vain kuvitella miten äitini ja Mark suuttuvat tästä, he eivät todellakaan tule riemastumaan asiasta." mutisin hiljaa.

"Minä olen aina tukenasi, kävi miten kävi. En koskaan lopeta rakastamasta sinua, ihan sama miten perheesi tämän asian ottaa." Harry vastasi.

"Mutta sinun tätisikään perheineen ei tykkää tästä, nyt sinäkin olet pahoissa ongelmissa." sanoin ja katsoin Harrya, jonka kasvoilla oli erittäin rauhallinen ilme, vaikka tilanne olikin tälläinen.

"Tiedän sen, mutta he eivät voi päättää siitä ketä rakastan ja ketä en. Tärkeintä on se, että me kaksi tiedämme tunteemme. Muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä." Harry vastasi ja silitti kädellään rauhoittavasti selkääni.

"Kiitos, sanasi merkitsevät minulle todella paljon." sanoin ja nojasin pääni takaisin vasten Harryn olkapäätä. Pystyin vain miettimään sitä minkälainen vastaanotto kotona odottaisikaan, kun sinne saapuisin.

// Tässä olisi uusi luku tältä erää :)

Sanon muuten tässä, että tähän ei tuu enään kovinkaa monta lukua. Luultavasti viitisen lukua ja tämä on purkissa. Mutta älkää surko, tähän on tulossa jatko-osa ;) Teen sen siksi erikseen, koska siitä tulee pitkä ja se sopii omasta mielestäni paremmin omaksi kokonaisuudekseen.

Muuta ilmoitettavaa ei tältä erää ole, joten palatkaamme tämän pariin uuden luvun merkeissä :)