Secret Love (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 10

Harryn näkökulma

Makoilimme yhdessä Louisin kanssa tuon huoneessa sängyllä. Oli kulunut muutama päivä siitä, kun olimme päättäneet kokeilla seurustelua. Tähän mennessä kaikki oli mennyt hyvin ja olimme onnistuneet peittelemään suhdettamme muilta. Täytyy kyllä myöntää, että salasuhde oli erittäin mielenkiintoinen. Aina sai varoa, ettei kukaan nähnyt, kun suutelimme tai vain pelkästään halasimme toisiamme. Olin kertonut asiasta äidilleni ja hän sanoi olevansa onnellinen puolestani, sekä hän sanoi haluavansa tavata Louisin joku päivä. Olin luvannut jutella Louisin kanssa asiasta, jos hän vaikka voisi tulla kesän loputtua käymään minun kotonani kaupungissa.

"Mitä tahdot tehdä tänään, rakas?" Louisin ääni kuului aivan korvani juuresta.

Käänsin katseeni tuohon täydellisyyteen ja hymy kohosi kasvoilleni, kun näin tuon olevan aivan kiinni itsessäni. Vain muutamat sentit erottivat kasvomme toisistamme.

"Mitä vain, kunhan saan olla kanssasi." vastasin hymyillen ja sipaisin kädelläni yhden Louisin hiussuortuvista tuon otsalta takaisin muiden joukkoon.

"Ihan mitä vain?" Louis kysyi ja tuon kasvoille ilmestyi välittömästi pahaa enteilevä virne.

"Ihan mitä vain, mutta ei todellakaan RATSASTAMISTA." vastasin painottaen viimeistä sanaa, en todellakaan nousisi enään koskaan hevosen selkään. En edes ponin, onnekseni sellaisia ei tosin täällä ollut.

"Olet tylsä." Louis sanoi ja yritti esittää pettynyttä, mutta se ei onnistunut kovinkaan hyvin. Sillä heti, kun tuo vain vilkaisikin minua meinasi tuon kasvoille muodostua uudelleen hymy.

"Tiedän, mutta pidät minusta silti." vastasin virnistäen ja nousin istumaan, jonka jälkeen siirryin Louisin päälle hajareisin ja painoin huuleni tuon vastaaville.

Tunsin kuinka Louis hymyili huuliani vasten ja hetken päästä vetäydyin hieman kauemmas toisesta, katsoen sitten tuon kauniin täydellisiä silmiä. Olin niin onnellinen hänen kanssaan, toivon todella, että mikään ei koskaan tule väliimme. Tai, jos se minusta riippui, niin tulisimme aina olemaan yhdessä. En todellakaan luovuttaisi Louisia kenellekkään muulle, kun olin saanut tuon itselleni.

"Sain muuten juuri idean mitä voimme tehdä." Louis sanoi ja painoi huulensa uudelleen omilleni, tämä tunne oli vain niin täydellinen.

"Kerro minullekkin." vastasin suudelmamme keskellä.

"Näytän sen sinulle, mutta meidän pitää mennä sitä varten ulos." Louis sanoi.

Nyökkäsin ja nousin pois tuon päältä, jotta voisimme lähteä. Tahdoin todellakin tietää mitä tuo oli keksinyt, sillä Louisin tuntien se olisi jotakin todella loistavaa tai sitten aivan päin vastaista. Toivon todellakin tämän olevan jotakin mukavaa.

-

"Minne olemme oikein menossa?" kysyin, kun olimme kävelleet jo lähemmäs vartin metsässä.

Menimme aivan päin vastaiseen suuntaan missä se lampi sijaitsi, jonka luona olimme käyneet muutamia kertoja uimassa. Olin malttamaton ja tahdoin todellakin tietää minne brunette oli minua viemässä, mutta mitä olin jo muutamia kertoja saman kysymyksen kysynyt en ollut saanut silti kunnollista vastausta siihen.

"Näet sen aivan pian, tai oikeastaan nyt." Louis vastasi ja pysähtyi sitten paikoilleen, kääntäen katseensa minuun.

Katselin ympärilleni hetken aikaa, mutta en todellakaan ymmärtänyt miksi olimme täällä. Eihän täällä ollut mitään muuta kuin pelkästään puita, olimme aivan keskellä metsää.

"Eihän täällä ole mitään." sanoin ja katsahdin Louisia, joka näytti aivan siltä kuin purskahtaisi juuri nauruun.

"Hupsu, katso ylös." Louis vastasi leveästi hymyillen ja osoitti toisella kädellään suoraan yläpuolellemme.

Katsoin ylös ja en voinut uskoa silmiäni tällä hetkellä. Joko olin täysin sokea tai sitten erittäin tyhmä. Suoraan yläpuolellamme oli suuri puumaja, joka näytti aivan siltä, että sen rakentamiseen oli käytetty paljon aikaa ja vaivaa.

"Tunnen itseni niin tyhmäksi..." mutisin hiljaa ja tuijotin edelleenkin puumajaa, kunnes laskin katseeni takaisin Louisiin, jonka näin kiipeävän tikkaita pitkin ylös päin.

"Tulehan sieltä, saat nähdä paikan jossa olen käytännössä asunut koko lapsuuteni." Louis naurahti ja vilkaisi minuun päästessään ylös.

Nyökkäsin ja kävelin tikkaiden luokse. Ihme etten ollut niitäkään huomannut, toisaalta kuka tälläisiä huomaisi, kun olisi seurana joku yhtä komea kuin Louis. Lähdin kiipeämään ylös päin ja olin todellakin onnellinen siitä, että puumaja näytti erittäin vankkarakenteiselta. En nimittäin suostuisi menemään sinne, jos olisi pelko siitä, että se voisi romahtaa ihan milloin vain.

Pääsin viimein ylös ja katselin heti ympärilleni, maisemia ei nyt kovinkaan voinut kehua, sillä metsä todellakin oli vain täynnä puita. Mutta mukavampaa täällä oli kuin tuolla maassa, sitä en voinut kieltää.

Kävelin Louisin luokse, joka oli jo mennyt puumajan sisätilaan. Täytyi todellakin myöntää, että tämä oli rakennettu huolella. Tämähän kävi pienestä mökistä. Oli sisätila sekä terassi, mitä muuta voisi tarvita?

"Mitä pidät?" Louis kysyi ja nousi ylös patjalta, joka sijaitsi erään seinän vierellä. Patjan lisäksi täällä oli yksi pieni pöytä ja tuoli, muuta tänne ei oikeastaan edes tarvinnut. Puumaja oli jo tälläisenään täydellinen.

"Tämä on upea, oletko rakentanut tämän ihan itse?" vastasin ja katsoin poikaystävääni kysyvästi.

"En yksin, Liam, hänen isäsänsä ja isäpuoleni auttoivat." Louis sanoi ja käveli aivan eteeni.

"Tänne voimme paeta, kun tahdomme viettää kahdenkeskistä aikaa." brunette jatkoi ja vinkkasi silmäänsä.

Pudistin nauraen päätäni, olimme olleet muutaman päivän yhdessä ja Louisin päässä pyörivät jo nuo ajatukset. Toisaalta en voinut kieltää, etteikö se kuulostanut upealta. Mutta en ollut todellakaan valmis siihen vielä, ehkä sitten, kun olemme tutustuneet paremmin ja todenneet tämän suhteen kestävän.

"Mitä naurat siinä?" Louis kysyi ja näytti loukkaantuneelta.

"En mitään, olet vain niin suloinen." vastasin hymyillen ja painoin huuleni tuon suloisuuden vastaaville, jolloin tunsin myös Louisin huulille muodostuvan hymyn. Hän vain siis taas kerran esitti loukkaantunutta tahallaan. Ei se tietenkään minua haitannut, sainpahan vain enemmän tilaisuuksi suudella tuon täydellisiä huulia.