Secret Love (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 2

Harryn näkökulma

Heräsin siihen, kun kuulin jonkun kävelevän rappusia ylös ullakolle. Tai voisihan tätä kutsua huoneekseni, kun kerta oleilisin täällä koko kesän. Raotin hieman silmiäni ja huomasin serkkuni, joka käveli sänkyni viereen.

"Huomenta." mumisin ja hieroin silmiäni väsyneenä, voisin ihan mielelläni nukkua vielä muutaman tunnin lisää.

"Huomenta." serkkuni Emma tervehti pirteästi ja samalla veti verhot pois ikkunan edestä, jolloin auringon valo täytti huoneen.

"Miksi teit noin?" kysyin ja vedin nopeasti peiton silmilleni, auringon valo oli aivan liian kirkas minulle, kun olin juuri herännyt.

"Ihan sen takia, että on aika jo nousta." Emma vastasi naurahtaen ja käänsi katseensa minuun.

"Paljon kello on?" kysyin, enkä vieläkään ottanut peittoa pois simieni edestä.

"Yhdeksän." Emma vastasi ja samassa hän veti jo peiton kokonaan pois päältäni.

Yhdeksän? Eihän siihen aikaan kuulu vielä herätä, ei ainakaan näin kesällä. Jos olisin kotona jatkaisin uniani vielä kaikessa rauhassa ainakin siihen kahteentoista asti, mutta ei, en ollut kotona.

"Ei yhdeksältä kuulu vielä herätä." sanoin ja yritin tavoitella peittoa käteeni, mutta Emma piti sitä liian kaukana, joten en ylettänyt siihen. En sitten millään.

"Voi Harry, me muut olemme heränneet jo kuudelta. Joten on sinunkin aika nousta jo." Emma naurahti ja lähti kävelemään takaisin rappusten luokse. Ennen kuin hän lähti laskeutumaan rappusia alas, laski hän peittoni lattialle. Sen jälkeen hän vasta lähti askeltamaan rappusia alas.

Kuudelta? Okei tiesinhän minä, että maalla ihmiset nousivat usein todella aikaisin, mutta, että jo kuudelta! Minua ei ikinä saisi niin aikaisin ylös, ei sitten millään.

Nousin istumaan sängyn laidalle, sillä tulin siihen tulokseen, että kaipa se olisi nyt sitten herättävä. Hieroin vielä kerran silmiäni, kunnes lähdin kävelemään vaatekaapin luokse, jonne olin edellisenä iltana purkanut matkalaukusta vaatteeni. Valitsin nopeasti vain ne vaatteet, jotka ensimäisinä osuivat käsiini. En todellakaan jaksanut nyt miettiä mitä päälleni pukisin, sillä tuskin kukaan nyt täällä keskellä ei mitään kiinnittäisi vaatteisiini suuresti huomiota.

Kun olin saanut vaatteet puettua päälleni, suuntasin kulkuni alakertaan. Heti, kun saavuin alakertaan vievien rappusten luokse kuulin puhetta, joka kantautui keittiön suunnalta. Siispä päätin mennä sinne, sillä muutenkin voisin syödä jotakin aamiaista.

"Huomenta." Rose tervehti minua, kun saavuin keittiöön.

"Huomenta." vastasin ja istuin keittiön pöydän ääressä olevalle tuolille.

"Nukuitko hyvin?" Rose kysyi ja käänsi katseensa minuun, kuivaten samalla käsiään keittiöpyyhkeeseen.

Nyökkäsin vain ja vilkaisin samalla ulos ikkunasta. Ulkona paistoi aurinko ja sää näytti muutenkin hyvin lämpimältä, ainakaan sää ei ollut niin huono kuin eilen. Mikä oli suuri helpotus.

"Minun täytyy nyt lähteä auttamaan Ericiä lampaiden kanssa, mutta osaat varmasti ottaa itsekkin aamiaista." tätini sanoi ja samassa jo poistuikin keittiöstä eteiseen.

"Ja ainiin, järjestämme tänään grillijuhlat kahtien naapureidemme kanssa. Olisi mukavaa, jos voisit auttaa Emmaa tekemään salaatin." hän lisäsi vielä.

"Joo, autan häntä." lupasin ja nousin ylös tuolilta.

"Hienoa, nähdään myöhemmin." Rose sanoi ja sen jälkeen kuulinkin, kuinka ulko-ovi meni jo kiinni.

Kävelin jääkaapin luokse ja avasin sen, jotta voisin ottaa itselleni leivän teko tarvikkeet. En jaksa alkaa tekemään itselleni mitään ihmeellistä aamiaiseksi, joten normaalit leivät saisivat nyt luvan kelvata.

-

"Voit laskea sen salaatin tuohon pöydälle." Emma sanoi ja osoitti vähän matkan päässä olevaa pöytää.

Nyökkäsin ja laskin suuren salaattikulhon suurelle valkoiselle pihapöydälle, jolle oli katettu jo vaikka mitä syötävää. Oli ihanaa saada tuo suuri painava kulho pois käsiltäni. Vaikka voisi luulla, että salaatti ei voi painaa paljon, mutta niin se ei vain ollut. Etenkään silloin, kun sitä on tehty yli kymmenelle henkilölle ja vieläpä paljon.

Kiersin katseellani suurta puutarhaa, jossa nämä grillijuhlat järjestettiin. Piha ei ollut tätini perheen vaan heidän naapureidensa. Juhlat oli päätetty pitää täällä, sillä täällä oli eniten tilaa.

Tätini mies Eric ja kaksi muuta miestä juttelivat jotakin grillin luona, vahtien samalla, että grillattavat ruoat eivät kärventyisi. Tätini taas kattasi vähän matkan päässä olevaa pöytää ja yllätys hänkin kahden muun naisen kanssa. Tämän jälkeen katseeni siirtyi kahteen itseni kanssa aika saman ikäisiin poikiin, jotka istuivat puutarhakeinussa ja juttelivat keskenään. Heillä näytti olevan hauskaa ainakin nauramisesta päätellen. Olin jo kääntämässä katsettani muualle pojista, kun toinen heistä huomasi katseeni ja alkoi viittomaan kädellään minua tulemaan heidän luokseen. Emmin hetken aikaa, mutta lopulta lähdin kävelemään heitä kohti. Ei minulla olisi nimittäin muutakaan tekemistä, niin miksen voisi yrittää saada edes joitakin ystäviä täältä. Ainakin kesä menisi nopeammin, kun ei joutuisi olemaan yksin.

Pääsin varsin nopeasti poikien luokse, jotka kummatkin katsoivat minua nyt ystävälliset hymyt kasvoillaan.

"Hei, sinä taidat olla se joka asuu tämän kesän naapurissamme." toinen pojista sanoi ja katsoi minua sinisillä silmillään.

"Minähän se." vastasin ja hymähdin pienesti.

"Olen muuten Louis ja tämä tässä on Liam." poika sanoi ja laski sitten kätensä vieresään istuvan pojan olkapäälle.

"Olen Harry, hauska tutustua." esittäydyin.

"Samoin." Liam vastasi ja piti edelleen ystävällistä hymyä kasvoillaan.

"Pojat tulkaa syömään!" Rosen ääni kantautui taakaantani.

Käännyin ympäri ja näin muiden jo kokoontuneen ulkopöydän ääreen aloittamaan syömisen. Käänsin katseeni takaisin Louisiin ja Liamiin, jotka olivat nousseet puutarhakeinusta.

"Tule, mennään." Louis sanoi hymyillen ja viittoi minua heidän mukaansa.

Nyökkäsin hymyillen ja lähdin seuraamaan heitä. Nyt voin ehkä jo uskaltaa sanoa, että ei täällä maalla ehkä niin kauheaa olekkaan. Vaikka mielummin kyllä olisin edelleenkin kotona. Toivon mukaan vain tutustuisin paremmin Louisin ja Liamin kanssa, ehkä myös ystävystyisin heihin. En ole mikään paras tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta kaipa sitä olisi yritettävä. Olisi nimittäin ihan mukavaa viettää aikaa heidän kanssaan useamminkin, kun kerta nyt täällä sen koko kesän viettäisin.

// Pyydän anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä, sillä en lukenut tekstiä itse kovin tarkkaan läpi. Joten hyvin mahdollisesti tuonne joukkoon on vielä virheitä jäänyt, mutta toivon mukaan eivät haittaa lukemista :)