Secret Love (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 8

Louisin näkökulma

"Liam, sä et ymmärrä tätä asiaa kunnolla!" huudahdin turhautuneena ja hautasin kasvoni käsiini.

"Ymmärrän, paremmin kuin luuletkaan. Olet hermoromahduksen partaalla ilman kunnollista syytä, ei sen ihmeellisempää." Liam vastasi rauhallisesti.

Nostin katseeni käsistäni ja käännyin katsomaan vieressäni istuvaa parasta ystävääni, joka ei nyt todellakaan osannut auttaa millään tavoin. Yleensä sain tuolta maailman parhaimmat neuvot, mutta nyt toinen käski vain rauhoittumaan. Mutta miten voin rauhoittua, kun olen käytännössä pilannut koko elämäni?

"Et auta nyt ollenkaan." tuhahdin ja laskin katseeni uudelleen käsiini, tällä kertaa en tosin haudannut kasvojani niihin.

"Millaista apua sitten oikein odotit? Sitäkö, että minä selvitän asiat puolestasi?" Liam kysyi.

"En. Mutta voisitko edes kertoa mitä minun pitää tehdä, en voi näyttäytyä enään Harryn edessä ja hän viettää koko kesän täällä. Vaikka tahtoisin en voi mädäntyä vain huoneessani, perheeni alkaisi siinä vaiheessa tajuamaan, että jokin on vialla. Ja mitä pahinta he voivat tajuta, että olen homo ja siinä vaiheessa lennän ulos kodistani." vuodatin kaikki asiat yhdellä kertaa.

"Louis, olen sanonut tämän monta kertaa. Nyt aluksi vain rauhoitut, sitten voimme yhdessä miettiä tätä tarkemmin." Liam vastasi ja laski toisen kätensä olkapäälleni.

Katsoin parasta ystävääni, jonka kasvoilla oli rohkaiseva hymy. Pieni hymy muodostui myös omille kasvoilleni, onneksi omistin tälläisen ystävän.

"Okei, olen rauhoittunut." sanoin hetken päästä.

"Hyvä. Suosittelen, että seuraavaksi lähdemme etsimään Harryn ja selität hänelle tilanteen. Se on parhain tapa selvittää tilanne, ja luultavasti silloin perheesi ei saa tietää mitään." Liam sanoi ja nousi ylös sängyltäni, jonka laidalla olimme istuneet.

"Hyvä on, mutta saat tulla mukaan henkiseksi tueksi." huokaisin pienesti ja nousin sitten itsekkin ylös sängyltä, minulla ei tainnut todellakaan olla muita vaihtoehtoja selvittää tätä tilannetta. Minun täytyisi selittää asia Harrylle ja vaikka anella, ettei hän puhu tapahtuneesta mitään. En tahdo lentää ulos kodistani, sillä tiedän, että sen jälkeen en koskaan saisi palata tänne.

-

"Ehkei tämä olekkaan hyvä idea." sanoin hiljaa, kun olimme saapuneet oven eteen, joka veisi Harryn huoneeseen.

"Ei Louis, me menemme nyt tuonne ja te selvitätte välinne. Kuvittele miten Harryn täti ihmettelisi, jos tulisimme näin pian pois täältä." Liam sanoi ja avasi edessämme olevan oven.

"Taidat olla oikeassa, en tahdo herättää yhtään ylimääräistä huomiota." vastasin nyökäten päälläni pienesti.

Kävelin oven takana olevien rappusten luokse ja lähdin kipuamaan niitä pitkin ylös päin. Kuulin kuinka Liam sulki oven ja lähti itsekkin tulemaan rappusia pitkin ylös, ainakaan en olisi täällä yksin.Saavuin ylätasantaalle ja katsoin heti ympärilleni, huomaten suloisen kiharapään makaavan sängyssä peiton alla. Oli siis totta mitä Harryn täti sanoi, kiharapää todellakin oli kipeänä. Toinen näytti niin suloiselta nukkuessaan, että minua säälitti herättää hänet. Mutta pakko mikä pakko, meidän täytyi jutella.

"AIotko herättää hänet?" Liam kysyi saapuessaan vierelleni.

Nyökkäsin vain ja kävelin lähemmäksi sänkyä, jossa Harry nukkui. Istahdin sängynlaidalle ja katsoin hetken aikaa tuota suloisuutta, en todellakaan voinut kieltää tunteitani tuota kohtaan. Kikkura oli maailman suloisin ja komein, sitä ei voinut kieltää.

"Harry." sanoin lempeästi ja ravistin tuota hellästi toisen olkapäästä.

Kiharapää avasi silmänsä hitaasti ja katsahti minuun ja hän näytti erittäin hämmentyneeltä, ei luultavasti olisi uskonut minun tulleen tänne. Etenkään, kun olen vain vältellyt tuota muutaman päivän ajan, sen jälkeen, kun vahingossa sanoin tuota söpöläiseksi.

"Louis." Harry sanoi hiljaa ja oli nousemassa istumaan, kun työnsin tuon takaisin makuulle.

"Sinun pitää levätä, kun kerta olet kipeänä. Mutta haluaisin jutelle kanssaisi, jos vain jaksat." sanoin ja katsin noihin ihanan vihreisiin silmiin, jotka puolestaan tuijottivat minua.

"Tietenkin, mistä haluat jutella?" Harry kysyi ja katsoi minua odottaen.

// Pitkästä aikaa saan kirjoitettuakin jotakin. Koneen kanssa ollut pienoisia ongelmia, joten se on estänyt kirjoittamiseni, mutta olen palannut :D Tai ainakin niin kauan kuin tämä ikivanha kone enään jaksaa toimia, saa nähdä milloin ei toimi enään ollenkaan.

Luvusta tuli aika lyhyt, mutta parempihan sekin kuin ei mitään :)

Kuinka moni muuten on tulossa keikalle? Ja kuinka moni samaistuu minuun siinä asiassa, ettei vieläkään voi uskoa sitä todeksi? Itse en nimittäin voi kuvitella, että kahden päivän päästä todellakin nään ne neljä jumalaa :D Ja, jos tahdotte kertoa niin olisi kiva kuulla, että oletteko menossa istuma- vai seisomapaikoille? Itse olen ystäväni kanssa siellä takakaaressa istumapaikoilla, kun oli alunperin liput sunnuntaille. Hieman harmittaa, että sunnuntaille oli todella hyvät istumapaikat, mutta en valita näänhän mä pojat silti, vaikka hieman kauempana olenkin :)

Ja niille jotka eivät keikalle pääse, niin otan osaa. Voin kuvitella tunteenne, mutta älkää lannistuko. Pojat voivat tulla vielä  tänne uudestaankin :)