Vesipisarat välillämme

16."Ehkä"

Emil

Mä herään yllättävän aikasin. Ellan vierestä. Se nukkuu viel mutta mä olen ollu jo hetken hereillä.

Mä en voi uskoo edes että mä uskalsin sanoa sen. Mä todellakin haluun olla sen poikaystävä. Mä todellaki haluun pitää huolta hänest ja rakastaa häntä. Mä en voi uskoo et tää ihana ja upee tyttö makaa mun kainalossani ja välittää musta. Haluaa olla mun kanssani.

Painan mun pään takasin tyynyyn mutta siirryn että voin painaa mun pääni hänen tukkaan. Ella tuoksuu niin hyvälle. Hän saa mun oloni turvalliseks. Ku muualla musta ei tunnu siltä. Ei mulla oo turvallisempaa paikkaa ku hänen vierel.

”Huomenta.” Se mumisee hiljaa ku kääntää sen ihanat kasvot mua päin. ”Huomenta sullekki” Mä vastaan yhtä hiljaa. Mä hymyilen ja se hymyilee unisena takasin. Se hymyilee mulle. Vaan pelkästään mulle. En oo koskaa tuntenu olooni näy ihanalle. Ei kukaa ihminen oo saanu mun oloo tällaseks. Vittu mä olen rakastunu. En oo koskaa tuntenu ketää kohtaan näi vahvasti.

***

”Aioksä mennä?” Mä kysyn ku Ella sano et sen kaverit pyys sitä keskustaan. Se näyttää miettivän jotai mut vastaa sit myöntävästi.

Eli se lähtee kohta täält. En mä voi mennä kotii just nyt. Eilisen jälkeen en edes halua. Tai no en ees muista millon oisin oikeesti halunnu.

”Tiiäks millo Allu tulee kotia?” ”En tiiä en oo kysyny.” Tyttö sanoo ja kohauttaa vaa olkiaan. ”No mut mun pitää alkaa lähtee.” Mä nyökkään.

”Voisinks mä jäädä tänne viel.” Se näyttää hämmästyneeltä ja kurtistaa sen kulmakarvoja. Mut näyttää hiton söpöltä noin. ”Kai sä voit. Kunha et polta koko taloo maan tasalle.” Naurahdan helpottuneena ja vastaan sit: ”En tietenkää.”

Eihän mullakaa olis sit paikkaa missä olla. Ku kotona ei kukaa pystyis selvitä yhtä iltapäivää enempää ilman et saa vähintää hermoromahduksen ja jonku skitsofrenian. Tää onki melkei ku koti mulle.

Ella nousee ja sanoo vaihtavansa vaatteet ku lähtee huoneeseensa. Mä jään istumaan sohvalle ja kattoo sen perään. Sen vaaleet lyhyet hiukset heiluu vähän ku se kävelee poispäin. Sillä on viel päällä t-paita ja shortsit joilla se nukku. Mulla on sentää farkut ja huppari.

***

Makaan vieläki sohvalla ja oon vaa mun kännykälläni. Ellan lähdöstä on jotai puoli tuntia.

Mä tylsistyn ja laitan jätkille chattia. ”Kellää mitää? Mennääks johonki?” Hetki kuluu eikä kukaa vastaa. Ilari ja Onni vastaa sit et ne pääsis johonki. Päätetää mennä tuttuun kahvilaan koska miks ei.

Laitan mun kenkiä jalkaan eteisessä ja mietin et pitäiskö mun ilmottaa Ellalle et lähen täält. Avaan sit snapchatin ja tuijotan Ellan käyttäjää. Avaan chatin ja alan kirjoittaa. ”Lähinki sit kundien kaa kaupungille.”

Hän avaa sen heti ja laittaa vastaukseks peukkuemojin. Söpöä.

Astun ulos ja lukitsen oven mun perässä. Kävelen bussipysäkkiä kohti koska eihän mulla tietenkää ole autoa.

Olis mulla kevari mutta se on kotona. Pitäis joku päivä ajaa sil taas. Ottaa Ellaki vaik kyytii jos se haluaa.

Täytänki kahdeksantoista vajaan kuukauden päästä. Pitääki hoitaa ne paperihommat ja se ajokoe ni saan sen kortin ja käyn ostaa auton. Mä oon säästäny kauan jo autoon. Aion ostaa mersun. Sellasen tummansinisen. Tummansininen on ehkä mun lempiväri. Mikäköhän on Ellan. Mun pitää kyllä kysyy.

Bussi saapuu ja mä loikkaan kyytii. Kävelen bussin perälle ja istun alas. Otan mun kuulokkeet taskusta. Valitsen spotifystä oman soittolistani ja laitan sen soimaan.