Fanfictio

167 26 2
                                    


Kattolaatat mun silmien edessä näytti siltä kun musertaisivat mut alleen tällä sekunnilla. Mä olin ottanut lääkkeeni parisen tuntia sitten eikä niillä ollut mitään tehoa. Ihan niin kuin mä olin pelännytkin. Joonas mun vierellä puolestaan taisteli kaikin voimin vain pysyäkseen hereillä. Ei se multa pois olisi ollut vaikka se olisikin nukkunut.

"Mitä sä luet?" kysyin syvään huokaisten.

Käännyin Joonaksen suuntaan ja yritin vilkuilla sen puhelimen ruudulle. Vaikka mä olisin kuinka silmiäni siristellyt, en mä saanut siellä etenevästä tekstistä mitään selvää. Joko mun näössä oli vikaa tai sitten se piti vain tarkoituksella näytön kirkkautta niin pienenä ettei se olisi ainakaan häirinnyt ketään.

"Niko linkkasi mulle eilen tällasen hullun tarinan" Joonas tokaisi naurahtaen.

Mä kun kuvittelin että todellisuudessa oli jo ihan tarpeeksi hulluutta. Ilman että sitä piti lähteä hakemaan tarinoista enää lisää. Kaiketi mä olin pahasti väärässä.

"Onks se tylsä?" jatkoin kyselyä siinä toivossa et olisin saanut itsekin lukea.

Yleensä multa sammui aivotoiminta lopullisesti siinä kohtaa kun mä näin edes vilauksen jostain kirjasta. Ja mitä useampi sivu siinä oli, sitä paremmin se tehtävässään onnistui. Jospa puhelimelta luettavalla kirjalla olisi ollut sama vaikutus...

"Sua tuskin tällanen kiinnostaa" Joonas huomautti.

Sehän se pointti olikin. Jos se olis kiinnostanut, en mä varmaan tässä kohtaa olis ajatellut sellaista lukevani. Kiinnostus johonkin asiaan vei yleensä sen lopunkin unen mitä saatavilla oli ja ajoi aivoja vain pahemmille kierroksille.

"Mistä se kertoo?" jatkoin.

Joonas vilkaisi muhun ja kääntyi kyljelleen mun suuntaan. Se hymyili ja siirsi mun hiuksia korvan taakse. Se tuntui aina yhtä mukavalta...

"Joku fanfictio musta ja Nikosta" se tokaisi.

Tuo oli vähintäänkin hämmentävä ajatus. Kuinka jollain riitti mielikuvitus keksiä jotain sellaisia? Toisaalta tuo kaksikko kyllä tarjoili hyviä ideoita jos jonkinlaiseen tarinaan ihan pelkällä somella...

"Joku pornonovelli tietysti" huomautin virnistäen.

Se sai Joonaksen nauramaan. Mitä muuta siltä olisi muka voinut olettaakaan? Kyllä se salaa nautti tuollaisesta huomiosta. Ja vielä enemmän eroottisista teksteistä.

"Oot sä mustis vai?" Joonas heitti kulmiaan kohottaen.

Toki! Eihän mulla mitään muuta ajateltavaa ollutkaan.. pitikö tässä itsekin alkaa sukeltamaan fiktion syvimpään päätyyn?

"Älä itestäs liikoja luule kuitenkaan" tokaisin.

Käänsin kylkeä ja suljin silmäni. Huokaisin syvään ja yritin tyhjentää päätäni kaikista siellä rullaavista ajatuksista. Epäreilu asetelma sinänsä et yleensä mun päässä ei liikkunut muuta kuin silmät.. yöaika olikin ilmeisesti otollinen mahdollisuus tehdä päivän ajatustyö kerralla.

Joonas veti peittoa mun päälle ja laski kätensä mun kylkeä vasten. Se alkoi silitellä kyseistä kohtaa lempeästi ja jatkoi puhelimeltaan lukemista. Joko me oltiin liian vanhoja iltasatuihin?

"Nuku nyt vaan" se sanoi.

Se oli minunkin toiveeni. Harmi vain että toivomisen tasolle taisi jäädä tälläkin kertaa.

***

Samaistun täl hetkel aika vahvasti tähän Joeliin... 

Only MistakesWhere stories live. Discover now