TW vanhempien homofoobisuus
---
Heti kun heräsin lähdin kohti kotia. Koko kämppä oli aikalailla tyhjä paria tyyppiä, jotka siivosivat lukuunottamatta. Onneks on lauantai. Otan puhelimeni taskusta ja siinä mun onnekseni on vielä akkua jäljellä.
Noel: haluisiks vaikka nähä tänää tai jotai?
Noel: tai siis jos sul ei oo muuta tekemistä
Hymyilen Noelin viesteille.
minä: joo tottakai. pääseks meille joskus kuuden aikaan?
Noel: joo tuun sillo :)
Päätän samalla laittaa viestiä jätkille, koska en nähnyt niitä juurikaan, enkä tiedä onko ne kotona vai jonkun muun luona.
minä: ootteks hengis eilisen jälkeen?
Saan hetken venailla vastausta.
Roope: oli vitu jees mentii vaa hengaa iidan luo
Vilho: joo hengis ollaa. menin ossille yöks
Ossi: jepa. mites niklas sulla? nähtiin sut ja noel siel;)
minä: ...
Vilho: :0
Ossi: oi voiks nyt myöntää et sä tykkäät siitä??
Roope: noaijjaa
minä: ehkä vähän
Vilho: oii
Naurahdan noille ja tungen puhelimeni taskuun. Ulkona ei tälleen aamupäivällä vielä ollut oikeen ketään. Satunnaisia mummoja tuli vastaan. Potkin lumipaakkuja eteenpäin.
Parinkymmenen minuutin päästä seison ulko-oven edessä. Ovi ei ollut edes lukossa kun avasin sen. Eteisessä seison paikallani ja kuuntelin hiljaisuutta. Porukat on sellasia, et ne ei ikinä tee mitää "epäsoveliasta". Ne vaa istuu jossain olohuoneessa ja lukee jotai elämäkertaa. Meidän teeveetä ei tyylii ees ikinä käytetä.
"Olikos kivaa Roopella?" äiti kysyy laskien teekuppinsa pöydälle.
"Joo oli, katottiin leffaa", valehtelen.
"Okei", äiti vastaa.
Keittiön kaapista nappaan lihapasteijan ja raahaudun huoneeseeni. Pitäisi siivota tää paskalääväkin ennen kuin Noel tulisi tänne.
Hyppään sängylle makaamaan ja avaan läppärin. Laitan sarjan pyörimään.
Parin tunnin päästä olen saanut laitettua vaatteet kaappiin ja pyykkiin. Huone näyttää ihan siedettävältä. Pian kello oli jo varttia vaille kuusi ja huone oli siivottu. Alakerrasta kuului ovikellon ääni ja ryntäsin portaat alas.
"Kenet sä oot kutsunut?" iskä kysyi.
"Yhen Noelin", totean.
Menen eteiseen ja avaan oven Noelille.
"Moi", tuo hymyilee.
"Moi", vastaan.
Noel jättää takkinsa eteiseen ja tuo seuraa mua mun huoneeseen.
"Sä oot siivonnu", Noel naurahtaa.
"Joo kait sitä ny vähä piti", nauran.
Noel istuu sängylle ja katselee ympärilleen. Istun tuon viereen ja suljen silmäni.
"Haluuks sä jotain juotavaa?" tajuan kysyy.
"Emmä tarvi", Noel vastaa.
"Eiku mä haen itellekki nii haen sulle samalla", kerron.
"No okei sitte", Noel myöntyy.
Hymähdän ja hyppelen portaat alakertaan. Etsin jääkaapista jotain limsaa.
"Kuka tää Noel oikein on?" iskä säikäyttää mut.
"Ömm miten nii? Ollaa frendei", vastaan.
"Mun mielestä sun ei kannattais olla tollasten kanssa kavereita", iskä toteaa.
"Mitä vittua? Mitä Noel on muka tehny?" kysyn.
"No senhän näkee sen naamasta, että se on joku helvetin homo", tuo sylkäisee sanat suustaan.
"Mitä helvettiä?" melkein huudan.
"On kasvatuksessa jotain vikaa jos on joku likainen hintti", äitikin tulee kertomaan mielipiteensä.
"No sitten te ootte vittu kasvattaneet mutkin aika vitun huonosti!" huudan.
"Ootko säkin joku homo?" iskä kysyy.
"No mitä se sulle kuuluu jos tolla asenteella oot?" haastan.
"Hyi helvetti lähtekää heti vittuun tästä talosta. Täällä ei todellakaan ole mitään homoja", äiti sanoo.
"Lähden mielelläni", sanon ja heitän kaapista ottamani lasit lattialle.
Kyyneleet valuvat silmistäni. En voisi enempää vihata vanhempiani.
"Niklas? Niklas, mikä hätänä?" Noel hätääntyy huomattuaan mut.
"Mun vitun homofoobiset paskavanhemmat", melkein naurahdan.
"Okei, okei. Otetaan sun tavaroita mukaan ja lähetään vetään", Noel ehdottaa.
Nyökyttelen tuolle ja heittelen vaatteita reppuun.
Vartin päästä lähdemme vähin äänin ovesta ulos, enkä toivottavasti vähään aikaan palaa.
"Sori ku pilasin tän", mutisen.
"Hei eihän toi ollu yhtään sun vika", Noel sanoo.
En vastaa mitään. Kävelemme käsi kädessä Noelin luokse. Vaikka Noel on mua varmaan päätä lyhyempi ja muutenkin paljon pienempi niin mulla on silti sellanen olo, että Noel suojelee mua maailmalta.
Noelin luona menemme suoraan tuon huoneeseen. Muistan viime kerran kun olin täällä.
"Väsyttääkö?" Noel kysyy tutkaillen mua.
"Vähän", mutisen.
Noel käskee mut nukkumaan tuon viereen. Hymyilen typerästi kun käperryn sängylle tuon viereen.
"Et sitten karkaa tällä kertaa", Noel kuiskaa.
"En, en", mutisen ja pussaan tuota ostaan.
YOU ARE READING
ehkä vähän
Teen Fiction"Oisko sul millää lainaa kynää?" kysyn vieressäni istuvalta pojalta. "Joo tottakai, kunhan se tulee ehjänä takas", tuo toteaa ja tökkää mun käteen pastellin sinisen lyijykynän. Jostain syystä hymyilen tuon kynän värille. Niklas on mustahiuksinen p...
