Kävelimme Noelin kanssa vierekkäin ja katsoimme kuinka Noora hyppi ja pomppi ympäriinsä. Emme sanoneet sanaakaan.
Katsoin taivaalle, jossa paistoi täysikuu.
"Perillä", Noel tokaisee ja avaa tummansinisen omakotitalon oven.
Noora heittelee ulkovaatteet päältään ja juoksee sohvalle missä istuu luultavasti Noelin vanhemmat.
"Niklas tuli meille", Noora kertoo vanhemmille.
"Kukas on Niklas?" tummahiuksinen mies kysyy.
Tuo kääntyy ympäri ja kohtaa mun katseen. Vitu pelottavan näköne äijä.
"Hei, olen Petri ja tässä vaimoni Salla", Petri esittelee.
"Joo oon Niklas", hymähdän.
"Noel, et ilmoittanut mitään", Salla sanoo kysyvästi.
"Joo joo. Selitän joskus", Noel mutisee ja vetää mut perässään.
Noelin huone on täynnä kasveja. Siis aivan täynnä. Hyllyt, ikkunalaudat ja pöydät on täynnä erikokoisia vihreitä kasveja. "Kuljeskelen yksin metissä." Muistan kun Noel sanoi tuon ruottin tunnilla. Tämä todellakin oli kuin metsä, ajattelen katsellen ympärilleni.
"Ömm tarviiks jotain?" Noel herättää mut ajatuksistani.
"No varmaa jonku patjan, jossa aattelin nukkuu", naurahdan.
Noel mutisee jotain ja lähtee pois huoneesta. Huomaan huoneen nurkassa levysoittimen ja vinyylejä. Menen kiinnostuneena niiden luokse ja näen heti Audioslaven albumin. Kuuntelen itsekin juuri tältä albumilta paria biisiä.
Otan varovasti vinyylin pois suojastaan ja asetan sen soittimeen. Ensimmäinen biisi pärähtää soimaan ja kuuntelen sitä haltioituneena. Istun lattialla ja nojaan seinään.
"Tää o vitu hyvä biisi", Noel toteaa samalla kun raahaa patjaa huoneeseen.
"On", vastaan.
Kuuntelemme levyjä pari tuntia putkeen. Kumpikaan ei sano mitään, makaamme vain lattialla ja nautimme musiikista. Huoneen katosta roikkuu saviruukkuja.
"Mennääks jo nukkuu?" Noel kysyy haukotellen.
"Tai ainakin mä meen", tuo jatkaa.
"Joo taidan mäkin mennä", sanon ja vaihdan asentoa patjalla.
Noel sammuttaa valot ja huoneeseen tulee pimeys. Suljen silmäni ja yritän nukahtaa. En kuitenkaan saa unta vaan räplään sormusta.
Vituttaa äiti ja iskä. Tekis vaa mieli jo muuttaa pois. "Koita käyttäytyä Niklas." "Miks sä noin teit?" "Mikset tee näin?" "Etkö sä ikinä opi?" "Ei sua kehtaa viedä edes sukulaisille."
Parin tunnin pyörimisen jälkeen tunnen vihdoin nukahtavani.
Aamulla herään miettien, että missä mä oon ja mitä mä täällä teen kunnes muistan eilisillan. Voi vittu. Miks hemmetissä mä suostuin tuleen jonkun iha nobody pojan luokse yöks vaan sen takia, et oon ite vitun nössö vasikka ku en viitti kotona olla.
Nostan katseeni ja huomaan Noelin nukkumassa. Otan hupparini maasta ja hiippailen ulos huoneesta. Talo on yhtä hiljainen kuin hauta, tosin enhän mä haudassa ole ollut, vielä. Varmana porukat tappaa mut ku meen kotiin.
Kiroan päässäni kun meinaan kompastua eteisessä. Laitan kengät jalkaani ja menen mahdollisimman hiljaa ulos talosta.
Suurinpiirtein juoksen kotiin. Menisin hiljaa sisälle, hakisin repun, soittaisin pojille ja menisin kouluun. Välttelen Noelia mahdollisimman paljon, koska en halua vastata hänen kysymyksiinsä siitä mihin katosin.
Pääsen vihdoin kotiovelle. En ole yllättynyt, että se on jätetty auki. Avaan oven ja hyppelen portaat ylös. Otan reppuni, jonne laitan jotain kirjoja, lompsan, puhelimen ja laturin.
En onneksi herättänyt porukoita, ajattelen ulkona. Avaan puhelimeni. Ei juurikaan mitään paitsi meidän jätkien ryhmään.
eilen
Ossi: kellää tietoo niklaksen siainnist ku meijjä piti mennä pelaa futist kuudelt??
Vilho: ei oo ei. ei vastaa snäppeihikää
Roope: are you serious??? vitun nikke saa kyl kuulla jossei ala vastaan
Vilho: relaa ropsu ei se kuollu oo
Roope: no se on vitun ääliö
tänään
Roope: nikkeeeeeeee??????? mis veät??
Ossi: varmaa löys muijjan ja unohti meidät
Vilho: joo ja ne varmaa otti ja lähti jonnekki ulkomaan lämpöön
Roope: ei sentään. ei se jättäis mua teidän kahen pöpipään kans tänne :)
Ossi: no haista sinä paska ropsu
Minä: sorisori ennoo vaa tsiigaillu puhelint aktiiivisest ja sori ossi unohin
Roope: MISSÄ VITUSSA SÄ OOT OLLU NIKLAS AXEL VALSTE?
Minä: tuli vähä mutkii matkaa mut elos ollaa. monelt ootta koulul?
Ossi: matkalla
Vilho: sitä samaa
Naurahdin noille ja lähdin kävelemään koululle. Jos kaikki muut menee päin helvettiä niin ainakin mulla on nää kolme idioottia. Potkin kiviä matkalla. Yritin hetkeksi vaan olla ja unohtaa ajatukset.
YOU ARE READING
ehkä vähän
Teen Fiction"Oisko sul millää lainaa kynää?" kysyn vieressäni istuvalta pojalta. "Joo tottakai, kunhan se tulee ehjänä takas", tuo toteaa ja tökkää mun käteen pastellin sinisen lyijykynän. Jostain syystä hymyilen tuon kynän värille. Niklas on mustahiuksinen p...
