Koulun jälkeen menimme koko porukka Roopen luokse hengaamaan pariks tunniks ennen pippaloita. Roope asuu sellases kerrostalokämpäs. Siellä on aina chilli ilmapiiri. Roopen veli Markus on vitu jees äijä. Se on jo jotai kaksytä muttei saanu kämppää nii asuu viel porukoillansa. Joskus se toimii meidä hakijana.
"Moro", Roope huikkaa eteisestä.
"Jaa toit nuo sun ipanafrendis mukanas", Markus naureskelee keittiöstä.
"Turpa kiinni", Ossi sanoo ja menee pökkimään tuota olkapäähän.
Ossille Markus on aina ollut se haluttu isoveli mitä ei koskaan ollut.
"Mitäs te?" Markus kysyy.
"Bileisiin oltais menos", Roope sanoo tutkien jääkaappia.
"Oioi, onkos teillä jo jotkut muijat mitä meette kalastelee?" Markus utelee.
"Roopella on joku Iida", sanon.
"Nii ja sulla se sun Noelis", Roope toteaa heti perään.
"Ahaa, kertokaas mulle sitten miten niiden kanssa meni", Markus käskee ja painelee huoneeseensa luultavasti pelaamaan.
Roope heittelee leipätarvikkeita pöydälle ja lopulta itsekin istuu. Pian alkaa väittely siitä pitääkö kinkku laittaa juuston alle vai päälle. Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että kinkku alle ja juusto päälle mutta Vilho ja Roope tuntuvat olevan eri mieltä. Ihmeen harhaoppisia.
Pari tuntia menee siihen kun Roope kokeilee joka ikistä vaatekappaletta minkä omistaa, koska hänen sanojensa mukaan pitää tehdä vaikutus Iidaan pukemalla jotain todella erikoista ja seksikästä. Minä, Ossi ja Vilho vain nauramme tuolle. Roope meinaa melkein hakata Vilhon kun tuo nauraa joillekkin farkuille.
Lopulta Roope tyytyy perus mustiin farkkuihin ja mustaan kauluspaitaan. Meillä muilla on aivan perus vaatteet. Mitä nyt minä vaihdoin lökärit farkkuihin.
Eteisessä sanomme hyvästit Roopen porukoille ja painelemme pakkaseen. Matka tämän Minnin luokse on aika lyhyt Mapsin mukaan. Kukaan meistä ei ennen sielä ole käynyt mutta jollain tuurilla pääsimme ensimmäisellä yrittämällä oikeaan osoitteeseen.
Astumme sisään kaksikerroksiseen taloon, joka on varmaan isompi kun meidän koulu. Koko kämppä on täynnä kännisiä nuoria ja musiikki pauhaa kaiuttimissa. Roope oli jo kipittänyt sen Iidan luokse. Ossi ja Vilho menivät heti ovesta juomapeliin, heidän lemppari puuhansa.
Mä jäin tyhmästi seisomaan eteisen oven eteen. Jostain syystä alko yhtäkkiä ahistaa koko paikka. Voisin vaan lähtee kotiin paitsi, et täältä on vitunmoinen matka kävellä. Ja varmaan jäätyisin kuoliaaksi ennen kun olisin kotona. Luovutan ja menen istumaan yläkertaan johtaville portaille.
"Moi. Et kai sä kauaa yksin ollu?" viereeni ilmestynyt Noel kysyy.
"Emmä kauaa", vastaan.
"Mennääks vaikka yläkertaan ku siel ei ollu juuri ketään?" Noel kysyy kuin lukien mun ajatukset tästä ihmismäärästä.
"Joo mennää vaan", sanon ja menen tuon perään.
Yläkerrassa istumme lähimmälle sohvalle. Hautaudun sen pehmeyteen. Melkein nukahdan vaikka mun pitäisi olla hyppimässä musiikin tahtiin kuppi kädessä.
"Aatteliks sä juoda?" Noel kysyy vilttiin kääriytyneenä.
"Emmä varmaankaa, aijoks sä?"
"Emmäkää aatellu", tuo hymyilee.
Pian yläkerran viimeisetkin nuoret tylsistyvät ja kipittävät alakertaan. Musiikki kuuluu vaimeana paukkeena.
"Pian taas maanantai", Noel toteaa.
"Onhan siihen vielä ikuisuus", sanon.
"Mitäs aattelit ikuisuuden aikana tehä?" Noel kysyy.
"Varmaan nukkua", mutisen.
"Mut ei se ruotsinkurssi oo ees nii paha mitä aattelin", jatkan.
"Miks sä sit ees valittit sen?"
"Oli pakko et tulee ees vitone todistuksee", naurahdan.
"Jaa jaa, mä ainakin menin iha vapaaehtoisesti", Noel virnistää.
"No sä ootki hyvä ruottissa", vastaan.
"Oi kiitos paljon", tuo vastaa sarkastisesti.
"Ooks sä muuten okei ku sillo olit kännis ja et halunnu mennä kotii porukoides takii?" kysyn varovaisesti.
"Joo oon mä nyt. Kiitos tuhannesti ku otit mut teille", Noel kiittää.
"Mitä vain sulle", vastaan typerästi irvistäen.
"Ja munkin mielestä meidän pitäisi tutustua", jatkan rohkeasti viitaten viestiin jonka Noel laittoi silloin kun oli kännissä.
"Oikeesti?" Noel kysyy ihmeissään.
"No mitä luulit leikisti vai? Ihan oikeasti", sanon nauraen tuolle.
"Okei", tuo vastaa hymyillen.
Yhtäkkiä Noel vain halaa mua. Hymyilen tuon olkapäähän ja halaan takaisin. Noel tuoksuu kesältä.
"Tutustutaanko me niinku kaverimielessä?" Noel kysyy ujosti käsiään katsellen.
"Luuletko, että me tutustutaan kaverimielessä jos mä haluan suudella sua?" kysyn katsoen tuota silmiin.
"Okei eli ei, hyvä", Noel sanoo hetken oltuaan hiljaa.
"Mennääks tanssiin? Tää on vitu hyvä biisi" kysyn tajuten biisin.
"Mut mehän ollaan selvinpäin", Noel sanoo ihmetellen.
"Just se, kaikki muut on kännis mutta me ei", selitän.
"Okei mennää sit", tuo myöntyy.
Nousen sohvalta ja vedän Noelin perässäni alakertaan. Moni muukin taisi tykätä tästä biisistä, sillä olohuoneeseen oltiin raivattu tila ja melkein koko talo oli tanssimassa tai no heilumassa biisin tahtiin.
Vedän Noelin keskelle koko ihmismassaa. Alan epämääräisesti heilumaan ja laulamaan biisiä. Noel katsoo mua huvittuneena.
"Aatteliks sä seistä koko ajan?" huudan musiikin yli.
Noel pyörittää päätään ja alkaa tanssimaan musiikin tahtiin. Nauramme kännisille. Kukaan ei edes kiinnitä huomiota meihin.
Koko biisin ajan hypimme ja nauramme kädet toistemme käsissä. Kun biisi on loppumassa Noel vetää mut lähelleen ja yhdistää huulemme. Tuntuu, että räjähdän ilotulituksista.
"Mä oon iloinen, et sut pakotettiin sinne ruotsinkurssille", Noel kuiskaa mulle kun seuraava biisi vaihtuu.
---
mielipiteitä? :D
YOU ARE READING
ehkä vähän
Teen Fiction"Oisko sul millää lainaa kynää?" kysyn vieressäni istuvalta pojalta. "Joo tottakai, kunhan se tulee ehjänä takas", tuo toteaa ja tökkää mun käteen pastellin sinisen lyijykynän. Jostain syystä hymyilen tuon kynän värille. Niklas on mustahiuksinen p...
