Right now I wish you were here with me (Harry Styles)

Where it all began

Kello on kaksikymmentä yli viisi aamulla. Istun väsyneenä autossa matkalla juna-asemalle. Äiti istuu vieressäni. Huomaan että hän yrittää sanoa minulle jotain mutta en kuule mitä, koska minulla on kuulokket korvissa ja musiikki aivan liian kovalla. Hymähtelen vain vastaukeksi. Minua jännittää ja tuntuu kuin saisin pian paniikkikohtauksen. Hengittäminen on vaikeaa ja sydän hakkaa kovempaa kuin ikinä. Olen sanoin kuvaamattoman innoissani. Tätä olen odottanut viimeiset kolme ja puoli vuotta. Yritän rauhoitella itseäni mutta kuulokkeista tuleva Night Changes vain pahentaa oloani. Sammutan musiikin, mutta jätän silti kuulokkeet korviini, jotta äiti luulisi että kuuntelen edelleen musiikkia enkä kuule hänen puhettaan. Muuten hän alkaisi kyselemään kaikenlaista enkä pysty juuri nyt keskittymän mihinkään muuhun kuin itseni rauhoittelemiseen.

Saavumme juna-asemalle, jossa kaverini Tessa, Riikka, Emilia ja Maija jo odottavatkin. Nousen autosta, haen reppuni takauukusta ja sovin äitini kanssa että hän tulee hakemaan minua Helsingistä 11 aikaan illalla. Kävellessäni kavereitani kohti purskahdan itkuun. En vain pysty oleman itkemättä enää. Tessa huomaa minut, tiputtaa laukkunsa maahan ja juoksee halaamaan minua Riikka perässään. Heidän silmistä huomaa että he ovat itkeneet koko aamun.

-Mä en kestä! Oikeesti! Tessa huutaa itku kurkussa.

-Emmäkää! sanon itkien.

Riikka katsoo kelloa.

-Hei meijän pitää mennä hakemaa junaliput ettei myöhästytä, hän sanoo kaivaessaan lompakkoaan eväitä täynnä olevasta repusta.

Käymme ostamassa liput ja laskeudumme portaat alas junalaiturille. Emme joudu odottamaan kauaa ennenkuin juna tulee ja nousemme kyytiin.

Meillä on junassa pieni ''huone'' jossa on kaksi normaalia junapaikaa ja 3 sänkyä jotta voimme vuorotellen nukkua matkan aikana, koska olemme kaikki heränneet jo viiden aikaan aamuyöstä, ja tarvitsemme unta ennen keikkaa. Riikka, Tessa ja Emilia menevät ensin nukkumaan kolmeksi vartiksi jonka aikana minä ja Maija tutustumme toisiimme paremmin. Tunnen nästä tytöistä vain Tessan ja Riikan. Emiliaa ja Maijaa en ole tavannut kertaakaan ennen tätä aamua. Juttelemme Maijan kanssa keikasta, Harrysta, joka on pojista meidän molempien suosikki, ja jostain ihan muusta niinkuin harrastuksista ja koulusta. Puoli tuntia on kulunut mutta Tessa on jo hereillä.

-En pysty nukkumaa enää ku jännittää ja stressaa liikaa, hän sanoo.

-No mä meen sit nyt nukkumaan, sanon ja kömmin sänkyyn.

Minunkin on vaikea nukkua. Mietin vain keikkaa ja poikia. Biisit pyörivät päässäni ja sydämeni hakkaa edelleen luonnottoman nopeasti, ihankuin olisin hengästynyt. Vihdoin nukahdan.

Emilia ravistelee minua hereille: Julia vauhtia! herää! Tää juna on iha just peril.

Herään, nousen ylös, harjaan huikset ja menen junan oville muiden kanssa. Kello on nyt hieman vaille kahdeksan joten meillä on noin tunti aikaa löytää keikkapaikalle, Helsingin olympiastadionille. Menemme paikanpäälle jonottamaan yhdeksältä, koska aikasemmin se ei ole sallittua. Kävelemme jotain katua pitkin ihan Helsingin keskustassa samalla kun Maija yrittää saada google mapsia toimimaan. Ajattelimme suunnistaa sen avulla olympiastadionille koska asumme kaikki turussa eikä ketään meistä osaa kulkea stadissa.

-Noni ny täst vasemmal, Maija sanoo.

-Mitä jos käydää starbucksis eka ku meil on kumminki aikaa, Emilia ehdottaa.

-Joo käydää! sanon sillä rakastan starbucksia ja sitä ei ole Turussa joten meillä ei ole mahdollisuutta käydä siellä, muutakuin silloin ku olemme helsingissä.

Kävelemme olympiastadionille päin. Minä otin jonkun frapen joka osui ekana silmiini. Nam! Ilma on lämmin ja aurinko paistaa täysin siniseltä taivaalta. Toivottavasti illalla olisi edes vähän pilviä ettei keikalla olisi ihan tappavan kuuma.