The Colors of Love

9. luku - Musikaalihuumaa

Musikaalihuumaa

Luka

Syysloman jälkeen kaikki tulivat kouluun jotenkin ihan uudenlaisella fiiliksellä. Ehkä se johtui siitä, että musikaalitreenit alkaa tänään. Ei ne treenit mua mitenkään liikuta, mutta en mä käytävillä kuule enää mistään muusta kuin musikaalista.

"Mä kyl niin arvasin et Senni saa Sandyn roolin", Riina sanoi ja katseli taidesiiven päässä seinään nojailevaa punahiuksista tyttöä.

"Niin, onhan se ihan lahjakas", sanoin Riinalle.

"Mut se Miro oli mun mielestä aika yllättävä valinta", se sitten jatkoi.

"Nehän sano, et ne haluu parin jotka tuntee jo ennestään, et kemiat sitten toimii", sanoin sille.

"No mut oishan Eemeli ollu siihen rooliin paljon parempi ja se on Sennin hyvä kaveri", Riina sanoi ja vilkuili käytävälle. Ei Eemeliä kuitenkaan näkynyt vielä täällä.

"Se sano ainaki mulle ettei se ees hakenu mitään roolia", sanoin ja Riinan katse kääntyi salamana muhun.

"Oikeesti?" se kysyi ihmeissään. "Mä sain siitä sellasen käsityksen et se olis hakenu rooliin", se jatkoi, kuin muka tuntisi Eemelin.

"No mut niin se kerto mulle", sanoin kohauttaen olkiani.

"Sen taidot menee ihan hukkaan", Riina totesi ja mä pyöräytin huomaamattomasti silmiäni kun se katseli muualle.

Me mentiin jo kuviksen luokkaan ja istuin Riinan viereen. Onni oli kipeenä kotona, joten se ei ollut koulussa. Huomasin Eemelin astelevan luokkaan juuri ennen kuin opettaja saapui ja se katsahti mua nopeasti, ennen kuin asteli luokan perälle. Mä en kääntynyt katsomaan luokan perälle, mutta pian pulpetilla lepäävän puhelimeni näyttö aukesi ja lukitusnäytöllä näkyi viesti. Nappasin puhelimen nopeasti käteeni ennen kuin Riina olisi huomannut viestiä, sillä se oli kieltämättä hieman hämmentävä.

Eemeli:
Miks et tullu istuu mun viereen?

Suljin näytön ja laskin puhelimen mun syliin. Käännyin katsomaan takarivissä istuvaa poikaa, joka kohotti mulle kulmiaan kysyvästi. Mä en kuitenkaan vastannut sille katseellani mitään. Olin oikeastaan luullut, että se jätti kurssin kesken, kun se ei ollut tullut ennen lomaa tunneille. Me ei oltu puhuttu sen jälkeen kun olimme käyneet siellä kirjastossa. Mä vaan ajattelin, ettei se sittenkään halunnut tutustua muhun ja olla mun frendi. Ehkä se tajusi miten erilaisia me oltiin ja miten mä en sopinut sen räväkkään elämään.

Mutta kuitenkin mua vähän harmitti se. Eemelissä oli jotain hyvin mielenkiintoista, mikä sai mut haluamaan nousemaan ja melkein vaihtamaan paikkaa takariviin. Mä en kuitenkaan tehnyt niin, koska en mä halunnut jättää Riinaa yksin istumaan. Kaiken lisäksi se alkaisi kyselemään ihan turhaan, jos mä nyt tekisin niin.

Loppu tunnin mä yritin keskittyä ennen syyslomaa aloitettuun keskeneräiseen työhön balettitanssijoista. Sain sen valmiiksi juuri ennen tunnin loppumista ja kävin näyttämässä sitä opettajalle luokan eteen. Muut oppilaat jo astelivat luokasta pois ja huomasin sivusilmällä kuinka Eemeli katsoi mua pidempään kävellessään luokasta käytävälle.

"Tämä värien harmonia, hienoa Luka", Lindén kehui ja käänsin katseeni takaisin työhöni.

Kiitin kehuista ja lähdin sitten hakemaan tavarani pulpetilta. Luokka oli jo kerennyt tyhjentyä oppilaista kun sain repun selkääni ja lähdin luokasta suunnaten kohti pääaulaa.