Trust / Luottamus

007 Näen sen ensimmäistä kertaa

7.Luku: Näen sen ensimmäistä kertaa

He kävelivät miehen perässä sisään leveistä ovista ja kulkivat korkeakattoisen aulan läpi kohti portaita. Matot olivat syvän sinisen värisiä ja kermanvalkeita seiniä peittivät useat taulut. Katossa roikkuvat öljyvalaisimet olivat suuria ja koristeellisia, vaikka eivät vetäneetkään vertoja kuninkaanlinnan kattokruunuille. Portaiden jälkeen he kulkivat tyhjää käytävää vasemmalle. Olivia epäili hieman, mihin mies johdatti heitä, mutta hän ei voinut kuin seurata. Heidän matkassaan metsän läpi oli kestänyt kauemmin kuin he olivat suunnitelleet. Kylen lähettämät sotilaat olivat ehtineet käydä kaupungissa ja varmasti myös puhumassa Rinalle.

Lopulta he pysähtyivät tummien puuovien eteen ja mies käski heidän odottaa hetken. Juuri kun hän oli koputtamassa ovelle, ovi avautui ja tummahiuksinen nainen astui ovista käytävään.
"...ja vielä tähän aikaan, minä kyllä ilmoitan-", nainen sanoi vihaisen kuuloisena, mutta sanat keskeytyivät, kun hän huomasi matkalaiset. "Olivia?"
Rina rynnisti oven vieressä seisoneen miehen ohitse ja tarttui Olivian käsiin.
"Te tunnistitte minut", Olivia sanoi hieman yllättyneenä.
"Totta kai lapsikulta, vaikka emme olekaan muutamaan vuoteen nähneet. Mitä sinun kasvoillesi on tapahtunut?" Rina kysyi pyyhkäisten likaa Olivian poskelta.

Rina oli pukeutunut tummanpunaiseen pukuun, jossa oli hillitysti pitsiä osoittamassa hänen arvoaan. Hänessä oli samaa reippautta ja tarmokkuutta, johon Olivia oli tottunut tavatessaan naisen tämän vieraillessa pääkaupungissa. Rinan tummat hiukset laskeutuivat hieman kihartuen olkapäille. Sydämenmuotoiset kasvot eivät vielä ilmaisseet kovinkaan paljon naisen iästä, vaikka silmäkulmiin olikin jo ilmestynyt pienet rypyt.

"Se on aika pitkä tarina, tämä oli vain keino päästä kaupunkiin", Olivia selitti hieman nolostuen ja tunsi punan nousevan kasvoilleen.
"Tuota, tässä ovat Dina, khosalaisten kylän johtajan tytär, ja tässä Zen ja Blade, tuota, he ovat auttaneet minua", Olivia jatkoi viitaten matkakumppaneihinsa. Hän päätti olla selittämättä kenenkään taustoista sen enempää. "Ja tässä on Rina, Seatopien johtajatar, minun äitini ystävä ja..."
"Ei tämän tarvitse olla niin virallista, jätetään teitittely pois, Olivia", Rina sanoi viitaten kädellään, ettei tytön tarvinnut käyttää virallista puhetapaansa.

Olivia nyökkäsi varovasti.
"Voisinko päästä, tuota, pesemään kasvoni nyt?" hän pyysi. Poskia kuumotti ikävästi häpeän tunteesta, kun hän kuvittelikin, miten sottaisena oli näyttäytynyt naisen edessä.
"Totta kai, minä tulen mukaasi. Ystäväsi voivat odottaa salissa, meillä on puhuttavaa", Rina sanoi. Sitten hän kääntyi miestä kohti. "Pyydä jotakuta tuomaan syötävää kokoushuoneeseen", hän sanoi ja lähti ohjaamaan Oliviaa kohti kylpyhuoneita.

Dina vilkaisi vielä Olivian perään, ja seurasi sitten sotilasta käytävän päähän. Olivia pysähtyi myös ja jäi empimään, mutta Dina oli jo kääntynyt. Prinsessa näki, miten nainen astui ovesta Zenin ja Bladen perässä suureen huoneeseen, joka oli valaistu kirkkaasti ja keskellä huonetta sijaitsi pitkä pöytä. Blade siristeli silmiään ja jättäytyi istumaan hieman sivummas pöydästä ja kirkkaista valoista.

"Te todella yllätitte minut, saavuittekin näin myöhään. Mieheni on varmaan myös saapumassa pääkaupungista pian", Rina mutisi kun Olivia pesi kasvojaan ja vilkaisi aina välillä peiliin.
"Anteeksi, meillä on ollut aika pitkä matka", Olivia sanoi.
"Älä pyytele anteeksi tyttö. Jos sinua ei olisi alkanut kuulua, olisin lähettänyt itse jonkun hakemaan ja etsimään sinua!" Rina sanoi ojentaen Olivialle pyyhkeen. "Sinua etsivät melkein kaikki lordin sotilaat, ja he kävivät täälläkin. Muutama mies jäi vastusteluistani huolimatta kaupunkiin. Lordin määräys."