Trust / Luottamus

004 Metsän kansan kylä

4.Luku: Metsän kansan kylä

"Opettaisin sinua?"
"Niin."
Blade kääntyi repun luota tyttöä kohti. Olivia katsoi miestä uhmakkaasti ja odotti tämän vastaavan jotakin. Blade katsoi Oliviaa suoraan silmiin, eikä sanonut sanaakaan. Hän ei näyttänyt tyrmäävän ajatusta, mutta ei myöskään suoraan myöntynyt. Olivian teki mieli kääntää katseensa, mutta tuijotti silti rohkeasti Bladen tummiin silmiin. Tätä haastetta hän ei häviäisi. He tuijottivat toisiaan hiljaa.

"Selvä. Mutta ei tänään, sinun jalkasi eivät kestä."
Olivia oli hämmennyt, että Blade suostui hänen pyyntöönsä niinkin helposti. Hän jäi hetkeksi tuijottamaan Bladen selkää, kun tämä kääntyi uudelleen reppua kohti.
"Hyvä... Kiitos", Olivia sanoi, mutta ei antanut tyytyväisyyden kuulua liikaa äänestään, jottei Blade ajattelisi hänen olevan liian ylpeä siitä, että sai tahtonsa läpi. Hän alkoi hiljalleen pärjätä näiden kahden kanssa. Hänen pitäisi vain pitää puolensa.

Zen auttoi Oliviaa kävelemään, kun he siirtyivät sivummalle paikasta, jossa he olivat joutuneet taistelemaan eläimiä vastaan. Olivia ei katsonut enää taakseen. Hän ei halunnut katsella veristä maata.

He eivät voineet jatkaa matkaa enää sen enempää samana päivänä, joten he pystyttivät ainoa ehjänä olevan telttansa pystyyn ja jäivät istumaan pienen nuotion ääreen odottamaan illan hämärtymistä. Olivia kuunteli kaikkia metsän ääniä ja lähellä kuuluvia kahahduksia, sillä eläimet olivat saaneet hänet pelästymään. Hän ei halunnut kohdata mitään muuta enää tämän päivän aikana. Silti hän ei sanonut sanaakaan pelostaan.

Heillä oli kaikilla suunnaton nälkä, mutta Zenin ja Bladen pakkaama ruoka alkoi käydä vähiin. Heidän pitäisi pian täyttää varastonsa. Olivia pohti, mistä he saisivat ruokaa, jos eivät pääsisi lähipäivinä Seatopieen. Hän ei ollut varma, kuinka kaukana he vielä olivat. Itse asiassa hänellä ei ollut tietoa oikeasta suunnasta, metsän koosta tai muutenkaan siitä, miten he selviäisivät perille. Onneksi Blade ja Zen tuntuivat tietävän paremmin, tai ainakin heillä oli jonkinlaisia karttoja mukanaan.

Kun ilta lopulta pimeni, Olivia tunsi olevansa hyvin väsynyt kaiken sinä päivänä tapahtuneen jälkeen ja hän oli jo nousemassa ylös lähteäkseen nukkumaan. Noustessaan hän katseli hieman rääsyistä mekkoaan, josta todella oli jäljellä vain jonkinlaiset repaleet hänen päällään. Tällaista ei olisi koskaan suvaittu kotona. Hän tarvitsisi jotakin uutta päälleen ennen kuin tämäkin riepu hajoaisi kokonaan, mutta se olisi seuraavan päivän murhe. Oli haikeaa sanoa rievuksi sitä ennen kaunista, hänelle teetettyä mekkoa, joka nyt oli revitty ja likainen.
Onneksi kaapu oli säilynyt paremmin. Eihän hän ollut käyttänytkään sitä kovinkaan paljon. Viitta lämmitti kun ilta viileni.

"Menetkö nukkumaan?" Zen kysyi hiljaa nuotion äärestä. Olivia nyökkäsi hänelle.
"Minä voin vahtia ensimmäisen vuoron", Blade mutisi, mutta hänen silmänsä näyttivät väsyneiltä ja Olivia epäili, pysyisikö mies enää hereillä kovin pitkään.
"Ei, minä voin kyllä vielä jäädä, jos sinun pitäisi nukkua..." Olivia aloitti, mutta tunsi sitten olevansa pahoitteleva, eikä hän halunnut näyttää heikolta enää, kun oli juuri saanut tahtonsa näkyviin. Olisi kuitenkin ollut hänen vuoronsa tehdä edes jotakin.
"Ei tarvitse", Blade totesi. Olivia nyökkäsi hänelle ja pujahti telttaan. Ehkä Zen herättäisi hänet sitten, jos jompikumpi miehistä halusi päästä nukkumaan.

Tyttö nukahti heti päästyään kangasteltan varjostamaan hämärään. Viimeisenä ajatuksena hänen mieleensä palasi vielä uni äidistä. Ajan pysäyttävä uni oli tuntunut aiemmin pelottavalta, mutta nyt Olivia oli utelias tietämään unesta lisää. Äiti oli ollut unessa...

Sinä yönä Olivia ei kuitenkaan nähnyt unia äidistään tai seepiasävyisestä maailmasta. Hän ei herätessään muistanut oliko nähnyt minkäänlaisia unia.
Zen ei ollut herättänyt häntä yöllä. Olivatko miehet valvoneet koko yön? Vai nukkuneet ulkona? Olivia kokeili jalkojaan, jotka eivät enää tuntuneet astumisesta kipeitä, mutta kenkiä hän ei vieläkään voisi käyttää. Hän nousi pystyyn ja kietoi viitan päälleen astuessaan ulos viileään ja pilviseen aamuun.