Trust / Luottamus

003 Zenin menneisyys

"Hän ei kävele noilla jaloilla vähään aikaan", Zen totesi tyynesti Bladelle, joka hengitti melko raskaasti ja piti edelleen nenästään kiinni.
"Selvä, miten meinasitte päästä tästä metsästä ulos?" Blade kysyi ivallisella äänellään ja sulki samalla silmänsä. Aivan kuin häneen olisi sattunut.
"Blade, sinun pitää opetella kestämään se", Zen sanoi rauhallisesti. Olivia katseli ymmällään kumpaakin vuorotellen. Mitä Blade oikein teki?

Blade avasi yhtäkkiä silmänsä ja ne hohtivat taas pelottavan punaisina.
"Minun ei tarvitse opetella, minä olen yrittänyt kestää vuosia! Mutta minä en ole vähään aikaan syönyt kunnolla. Minulla on jano", Blade sanoi ja hänen äänensä muuttui viimeisten sanojen kohdalla. Se oli samankaltainen kuin edellisenä yönä, houkutteleva, viekas... Pelottava. 'Vampyyrin ääni' Olivia huomasi ajattelevansa.

"Neiti kuninkaallista korkeutta pelottaa."
Olivia tajusi, että pelko näkyi hänen kasvoistaan, kun hän katsoi Bladea.
"Minä en pelkää", hän yritti sanoa uhmakkaasti, mutta ei ollut varma olisiko se vakuuttanut ketään. Blade pudottautui maahan polvilleen ja kietoi kätensä nyrkkiin puristettuina ympärilleen, aivan kuin hän olisi pidellyt kiinni itsestään. Mies tärisi ja puristi hampaansa yhteen.
"Menkää pois..."

Zen nousi seisomaan ja kahmaisi kiinni Olivian kädestä. Hän alkoi taluttaa tyttöä nopeaan tahtiin sivummalle. Olivia näki Blade pysyttelevän polvillaan ja tämä silminnähden kärsi kivuista.

"Menkää JO!"
Zen talutti Olivian eteenpäin pitkin polkua. He kulkivat nopeasti ja puhumatta. Olivia tunsi jalkojensa kirvelevän kun hän käveli likaisella ja oksaisella polulla. Juuri kun Zen oli käskenyt pitää haavat puhtaana...

***

Blade tiesi miksi tunne sattui kovemmin kuin koskaan. Hän ei ollut juonut verta kunnolla pitkään aikaan. Edellisyönä hän oli vain ehtinyt maistaa Olivian verta, eikä se tyydyttänyt hänen himoaan. Nyt kun hän oli haistanut Olivian veren jälleen, hän oli palannut tytön ja Zenin luo vaistomaisesti veren tuoksun perässä tajuamatta, että hän himoitsisi verta vielä enemmän.

Kipu jyskytti päässä, käsissä, jaloissa, koko kehossa. Blade tärisi edelleen ja yritti saada tunteen poistumaan.
'Minä en pysty...'
Kipu, himo ja tuska raastoivat kuin joku olisi viillellyt häntä. Blade pystyi haistamaan veren edelleen, kuuli kahden ihmisen pulssin ja näiden sydämen sykkeen. Hän aisti samoin myös eläimet, jotka pysyttelivät piilossa. Melkein tunsi kuinka olisi upottanut hampaansa lihaan, juonut niin paljon kuin haluaisi. Lämmin veri olisi valunut hänen kurkkuunsa, hän olisi halunnut lisää... Blade kietoi kädet tiukemmin ympärilleen.

Ei, hän ei hyökkäisi enää uudelleen. Ei enää koskaan, jos se olisi mahdollista. Hän oli päässyt niin pitkälle, muuttunut sen jälkeen, mitä oli vuosia sitten tehnyt. Osittain Zenin avulla. Mutta ihmisveri piti hänet kunnossa, voimakkaana... Ja se maistui niin hyvältä. Hän tarvitsi verta, verta nyt...

Lähellä olevassa puussa kahahti. Blade kuuli ja aisti sen heti, vaikka ihmiskorvalla sitä eläimen aiheuttamaa ääntä ei luultavimmin olisi kuullut. Samassa Blade syöksähti puuhun ja sai kiinni sen pienen eläimen, jonka sydämenlyönnit hän oli hetki sitten kuullut.

***

"Onko joka ikinen talo varmasti tutkittu?"
"Kyllä, Teidän korkeutenne. Prinsessa ei voi olla piilossa kaupungissa, olisimme muuten löytäneet hänet."
"Entä kaupunkilaiset?"
"Osa kapinoi, sir. Monet ovat peloissaan ja pysyttelevät sivummalla. Jotkut ovat yrittäneet paeta kaupungista."
"Vartioikaa portteja tarkasti. Kukaan ei saa päästä läpi. Kapinointi on tukahdutettava, voitte ottaa kiinni niin monta kapinoitsijaa kuin tarvitsee. Voitte poistua."
"Kiitos, sir."