002 Ensimmäinen salaisuus

914 124 9
                                    

2. luku: Ensimmäinen salaisuus

Olivia oli viimeisen tunnin ajan kuunnellut Bladen kertomusta, joka selitti tämänpäiväisiä tapahtumia. Samalla he söivät repusta löytyneitä eväitä ja tasasivat hengitystään. Kun metsä pimeni, miehet pystyttivät tasaisemmalle alustalle kaksi ruskeakankaista telttaa, jotka täytyi virittää nyörein kiinni puun oksiin.

Blade puhui valtakunnan sorretuista, niistä jotka olivat turvanneet kuningattaren hyväntahtoisuuteen. Maailma oli muuttunut, kun kuninkaalliset vartiot vyöryivät kaupunkeihin ja jättivät aiemmat tehtävänsä. Kyle oli vallan ottaessaan unohtanut kansansa.

Korkeat verot ajoivat pienet kylät köyhyyteen. Jos hovi jotakin halasi, saatettiin ihmisiä syyttää olemattomista rikoksista, jotta kruunu saisi haltuunsa lisää omaisuutta. Sotilaat ratsastivat Kylen käskystä ympäri valtakuntaa pelkoa kylväen.

Huhut olivat heränneet auringon paistaessa talven kylmettämille maille. Lordi ei luopuisi valtaistuimesta.

Olivian kohtalo oli askarruttanut siellä, missä salaisuuksista uskallettiin puhua. Olivialle jäi epäselväksi, missä Zen ja Blade olivat olleet astuessaan mukaan juoneen, jota pääkaupunkiin majoittuneet kapinalliset olivat hautoneet. Tyttö tarkasteli miesten kuluneita matkavaatteita ja mukanaan kantamia aseita. Oli ilmiselvää, että molemmat kuuluivat niihin lainsuojattomiin, joita hovissa ei ääneen mainittu.

"Enoni ei ole voinut saada koko hovia puolelleen", Olivia sanoi. "Joukossa on varmasti niitäkin, jotka eivät kannata hänen valtakauttaan."

"Joukossa on niitä, jotka ovat ihmisiä vaarallisempia", Blade totesi.

"Lordi on vahvistanut armeijaansa", Zen sanoi ja jätti lauseensa kesken. Pienen tauon jälkeen hän jatkoi kuin olisi harkinnut kaiken sanomansa uudelleen. "Hänen joukoissaan vaihtoehdot ovat palvelus tai kuolema. Sellaisessa tilanteessa hovissa on oltava hiljaa. Tai täysin tietämätön tapahtumista."

Kuten minä, Olivia ajatteli ja yritti unohtaa Zenin sanat. Teki liian kipeää ymmärtää, mitä valtakunnassa tapahtui.

Oksien havina sai Olivian säpsähtämään. Blade vilkaisi häntä ja hymähti. Mies oli pitänyt etäisyyttä ja varonut ojentamasta mitään Olivialle, jolloin Zenin rooliksi oli jäänyt prinsessan avustaminen niin leilin avaamisessa kuin nuotion vahtimisessa. Olivian posket olivat hehkuneet hänen tajutessaan, miten tietämätön hän oli.

"Minne me tästä jatkamme?" prinsessa kysyi vahtien katseellaan heitä ympäröivää metsää. Ajantaju oli kadonnut kokonaan. Vain hämärä kertoi, että päivä oli painumassa mailleen.

"Tarpeeksi kauas. Kun sinut saadaan turvallisesti pois lordin ulottuvilta, voidaan Kyle syrjäyttää vallasta. Parempi pitää sinut kruunupäisenä kuin alistaa valtakunta suuruudenhullun alaisuuteen." Hapan naurahdus karkasi Bladen suusta. "Jos jotain hyvääkin, ainakin on helpompaa saada porukkaa puolellemme, kun lordi paljasti todellisen luontonsa kruunajaisissa koko juhlakansan edessä."

"Pelokkaita on myös paljon, ja luultavasti Kyle sulkee pääkaupungin", Zen sanoi hiljaa. Mies kohotti leukaansa, punainen otsatukka peitti yhä ison osan kasvoista. "Tunnetko ketään, joka ottaisi sinut luokseen ja kätkisi lordilta, kunnes kapina on ohi?"

Ilmeisesti kaksikko ei ollut suunnitellut asiaa aivan loppuun asti. Metsikköön Olivia ei aikonut jäädä.

"Ehkä Seatopiessa", tyttö sanoi hetken mietittyään. Äidin ystävä toimi kaupunginjohtajana. Rina muistaisi hänet vierailuiltaan. Olivia kertoi ehdotuksensa ääneen ja sai Zeniltä hyväksyvän hymyntapaisen.

Blade näytti harkitsevan jo matkantekoa. "Sotilailla kestää kaupunkiin teitä pitkin huomattavasti meitä kauemmin. Metsän läpi oikaisee alle viikossa. Eikä kukaan ole niin hullu, että yrittäisi sitä."

Trust / LuottamusWhere stories live. Discover now