Draco laski maitotölkin alas ja hymyili pirteästi. "Hyvää huomenta, herra..." Hän tajusi, ettei hän tiennyt, oliko hänen edessään seisova tummahiuksinen mies Harryn kummisetä vai kummisedän mies. "Teillä on oikein mukava keittiö."
Sirius räpytteli silmiään.
"Mun mielestä keittiön tuolit vois olla kuitenkin pehmeempiä." Draco jatkoi. "Ja että–"
"Draco." Harry sihahti varoittavasti.
Draco hymyili ja vastasi, "Niin, rakas?"
Siriuksen kasvot valahtivat valkoisiksi ja sitten punaisiksi. "REMUUUUS!!!! DRACO MALFOY KUTSUI H-HARRYA SILLÄ R-SANALLA!"
Harry peitti kasvonsa käsillään.
Makuuhuoneen ovi aukeni yläkerrassa. "Mitä sä sanoit, Sirius?" Remuksen ääni kysyi portaista.
"T-tule!"
"Tullaan, tullaan. Onko Harry jäänyt taas vessaan jumiin?"
"Voi helvetti." Harry mutisi punaisena.
Pian Remus ilmestyi keittiöön. Hänen katseensa osui heti vaaleahiuksiseen poikaan, joka hymyili Harryn vieressä.
"Huomenta." Draco sanoi iloisena.
"Huomenta." Remus vastasi yllättyneenä. "Onko teillä nälkä?"
"On. Me oltiin just laittamassa muroja. Ja sitten kävikin ilmi, että Harry on kasvatettu väärin."
"Anteeksi kuinka?" Sirius sanoi vihaisena ja otti askelen eteenpäin.
"Älä taas käy lasten kimppuun, Sirius. Viime kerralla sä meinasit joutua vankilaan." Remus varoitti ja otti miehensä kädestä kiinni. Hän käänsi huomionsa taas Dracoon. "Mitä sä tarkoitat?"
"Harryn mielestä maito tulee ennen muroja."
"Me ollaan yritetty saada Harry lopettamaan se. Usko pois."
"Voidaanko vaan syödä?" Harry kysyi nolona.
"Ei varmana." Sirius sanoi. "Ensin mä haluan tietää, miksi meidän keitiössä on blondi rotta."
"Toki." Remus sanoi hymyillen. Sirius tuijotti häntä silmät salamoiden. "Meillä on pakastimessa jäätelöä. Te voitte syödä sitä jälkkäriksi."
"Se on mun jäätelö." Sirius murisi. Sitten hänen kasvonsa kirkastuivat. "Mä haen Anturajalan. Ehkä se vois häätää ton saatanan pellen." Hän häipyi keittiöstä.
"Pitäiskö mun olla huolissaan mun turvallisuudesta?" Draco kysyi.
Remus nyökkäsi. "Kyllä pitäis."
Harry nappasi maitotölkin Dracon huomaamatta ja kaatoi lautaselle lisää maitoa. Sitten hän otti kaapista muroja ja kaatoi niitä maidon sekaan.
"Hyi, ei." Draco pudisti päätään. "Mä kaadan mun murot. Toi on– Älä tuo niitä mun lähelle!"
Harry nauroi ja vei lautasensa pöydän luokse. Draco kaatoi itselleen muroja ja laittoi sen Harryn lautasen viereen.
Pian portaista kuului kovaa rymistelyä. Heidän luokseen juoksi musta koira, jonka häntä heilui iloisena. Anturajalka läähätti ja hyppi Dracoa vasten.
Draco tuijotti koiraa kauhun vallassa.
"Älä hypi, Anttus." Harry torui. "Draco pelkää sua."
"En mä pelkää!" Draco hiljensi ääntään ja kuiskasi, "Voitko sä silti viedä sen pois?"
Koira istuuutui Dracon eteen ja katseli häntä tummilla silmillään.
"Etkö sä haluu silittää sitä?" Harry kysyi
"Ei kiitos. Mä haluun pitää mun molemmat kädet kiinni mun vartalossa."
Harry hymyili ja kyykistyi silittämään koiraa.
Draco meni hänen viereensä lattialle. Hän nielaisi ja taputti koiran päätä kompelösti.
"No, oliko se niin paha?"
"Ei..."
"Hah! Mähän sanoin."
Remus tuijotti poikia hymyillen.
"Eikö Malfoy ole vähän epäilyttävä? Onkohan se antanut Harrylle jotain myrkkyä?" Sirius mutisi.
"Draco ei ole tehnyt mitään pahaa. Harry näyttää iloiselta sen kanssa."
"Mun tekee mieli pamauttaa ton pojan aivot pellolle."
Remus huokaisi. "Mennään takasin ylös. Mä en jaksa selvitellä näitä asioita taas poliisin kanssa."
"Se yks kakara ansaitsi sen. Se varasti Harryn lempiauton."
"Jaakko vai?"
"Ei Jaakko. Antero." Sirius korjasi.
"Se Antero, jonka vanhemmat soitti poliisit vai se toinen Antero, jonka vanhemmat juoksi sua pakoon?"
"Se, jonka vanhemat juoksi pakoon."
"Se lapsi olikin ihan ruma."
"No niin."
