"Sulla on paljon pehmoleluja!" Draco kikatti.
Harry kääntyi ympäri ja näki kauhukseen Dracon makoilevan hänen sängyllään. "Draco!" Hän sihahti. "Pois mun sängystä! Sulla on kengät jalassa."
Draco kieri alas sängystä ja tömähti kovaäänisesti lattialle. Harry jähmettyi paikoilleen ja kuunteli, oliko kukaan herännyt. Mitään ei onneksi kuulunut ja Harry uskalsi hengittää taas rauhassa.
"Oijoijoijoi... Elämä on julmaa...
Mun on pakko twerkkaa, että saisin fyrkkaa..." Draco mutisi, kieriessään lattialla.
"Ota ne vaatteet pois, niin päästään joskus nukkumaan." Harry huokaisi. Draco nosti katseensa kiinnostuneena. "Ei. Mä tarkotin ulkovaatteita, Malfoy."
Draco näytti lievästi pettyneeltä. Hän riisui takkinsa ja kenkänsä. "Mihin mä laitan nää?"
"Kengät sä voit laittaa oven viereen ja takin tohon tuolille."
Draco nyökkäsi ja laittoi vaatteensa Harryn osoittamille paikoille.
"Aiotko sä nukkua tossa mustassa puvussa?" Harry kysyi.
"Mä en ottanut vaihtovaatteita, koska mä en tienny tulevani tänne."
"Okei, mä etin sulle jostain vaihtovaatteita. Ne saattaa vaan olla sulle liian lyhyitä."
"Mä voin nukkua myös alasti."
Harry punastui. "Se ei ole nyt vaihtoehtona."
"Harmi."
Harry pyöräytti silmiään ja tutki vaatteitaan läpi. Ehkä joku niistä olisi sopiva Dracolle.
Lopulta hän löysikin suurikokoisen paidan sekä tummanpunaiset housut, johon oli painettu pienten nallekarhujen kuvia.
* * *
Draco tuijotti itseään järkyttyneenä peilistä. "Mistä roskiksesta sä oot nää repinyt?"
"Ne housut on mun lempparit, älä hauku niitä." Harry vastasi väsyneenä.
"Tyylimoka."
"Mä tiiän. Mä laitan sulle nyt patjan lattialle."
"Mä sairastun, jos mä nukun siinä."
"Mä voin-"
"Ei käy. Sä et saa sairastua. Meillä on tärkeitä kokeita tulossa."
"Eihän oo."
Draco pyöräytti silmiään ja kömpi Harryn sänkyyn. Hän otti peiton kokonaan itselleen.
Harry kävi sammuttamassa valot ja meni hänen viereensä makaamaan, ilman peittoa. Heidän väliinsä jäi paljon tyhjää tilaa, sillä Draco makasi ihan seinässä kiinni ja Harry makasi sängyn reunalla.
Pojat makasivat viisi minuuttia hiljaisuudessa. Yhtäkkiä Draco säpsähti ja kuiskasi, "Kuulitko säkin ton?"
"Mä en kuule mitään."
"Joku käveli oven takana."
"Varmaan Sirius."
"Tai murhaaja, joka on tulossa tappamaan mut." Draco kuiskasi ja vetäisi peiton päänsä yli. Hänestä näkyi enää vain vaalea hiuspehko. "Mua pelottaa."
"Sulla on peitto suojana ja sä nukut seinän vieressä. Sulla on kaikki mahdollinen turva, mitä voi olla."
"Se ei oo riittävästi."
"Saanko mä silti vähän peittoa? Mulla on kylmä."
Draco kurkisti hieman peiton alta. "Ei täällä oo kylmä."
"Sä makat lämpimän peiton alla. Ei ihme, ettei sulla oo kylmä." Harry sanoi ja kiskaisi peiton itselleen.
Draco kirkaisi. Hän syöksyi Harryn päälle ja yritti päästä takaisin turvallisen peiton alle. Pojat tippuivat maahan, kovan metelin saattelemana.
"Nyt se murhaaja tappaa mut! Mä kuulen sen askeleet!" Draco sanoi hätääntyneenä ja hautasi kasvonsa Harryn paitaan.
"En mä kuule-" Nyt Harrykin kuuli nopeita askelia. "Nouse mun päältä, idiootti! Sirius ja Remus tulee!"
Draco nousi nopeasti ylös ja meni takaisin sänkyyn. Harry meni hänen perässään ja heitti peiton heidän molempien päälle.
Pian ovi pamahti auki ja kaksi hahmoa ilmestyi oviaukkoon. Draco etsi Harryn käden ja puristi sitä.
"Harry?" Remuksen ääni kysyi. "Mitä täällä tapahtui?"
"Niin, joku kiljui. Kuulosti vähän tytöltä. Onko täällä joku?" Sirius kysyi.
"Ei oo. Mä katoin lintuvideoita." Harry vastasi. "Sori, kun herätin."
"Okei... Hyvää yötä." Remus sanoi pitkän hiljaisuuden päätteeksi.
"Hyvää yötä, iskät. Ootte rakkaita."
Ovi sulkeutui ja Harry olisi voinut vannoa kuulevansa Siriuksen melkein kiljuvan, "Kuulitko, Remus? Mä en voi uskoa, että se kutsui mua isäksi." Ja Remuksen vastaavan, "Se kutsui meitä molempia isiksi. Äläkä tanssi siinä. Harry yrittää nukkua."
Kun miehet olivat palanneet makuuhuoneenseensa, Draco veti peiton pois molempien päältä. "Se kutsui mua tytöksi! Tytöksi! Voitko sä uskoa sitä?"
"Mahtaa olla kamalaa."
"Pahin loukkaus, mitä mulle on ikinä sanottu." Draco mutisi, posket punaisina. "Mä haluun unohtaa ton traumaattisen kokemuksen iäksi."
"Mä en jätä sua ikinä rauhaan." Harry haukotteli. "Mä aion muistutella siitä sulle joka päivä."
"Mun tekee mieli potkasta sua."
"Älä potkase." Harry nauroi. "Mä haluun mennä nukkumaan."
"Mut tapetaan yöllä."
"Pidä mun kädestä kiinni, niin sä oot turvassa." Harry vastasi ja laittoi peiton takaisin molempien päälle.
Draco tarttui Harryn toisestakin kädestä kiinni ja sanoi hiljaa, "Tuu lähemmäs. Sä oot liian reunalla."
"Ei kukaan mua tapa." Harry vastasi, mutta meni silti lähemmäksi. "Parempi?"
Draco nyökkäsi ja sulki silmänsä. Harry makasi pitkän aikaa valveilla, miettien sitä, olisiko Draco aamulla enää yhtä mukava.
