13. Tarua kauniimpi tosi

2.5K 167 117
                                    

///

Helouu! Edellisestä luvusta vierähtikin hetki... Oon tässä nyt muuttanu, alottanu yliopistossa ja totutellu opiskelijaelämään viimesen kolmen viikon aikana, ja vapaailtoja on ollu valehtelematta ehkä kolme :D Nyt on neljäs, ja sain vihdoinkin aikaseks kirjottaa tän luvun loppuun ja oikolukea. Voi olla että seuraavan luvun julkaisemisessa vierähtää taas vähän pitempi tovi, mutta hyvää kannattaa oottaa, eikö?

Kiitos muuten ihan huimasti edellisen luvun vastaanotosta (<3) ja tsemppiä uuteen viikkoon, pus.

/// 

Matias

Mä en ollut edes kuvitellut että tää tuntuisi näin hyvältä. Ja mä olin kuvitellut tän tuhansia kertoja. Oikeestaan tää oli yks mun suosikki päiväunista, yksi kauneimmista.

Jami nukkui vielä. Sen käsivarsi oli mun rintakehällä, sormenpäät hipoi pehmeinä olkapäätä ja pää lepäsi solisluulla. Hyvä että mä uskalsin edes hengittää, kun jotenkin pelkäsin sen kaiken haihtuvan. Mä pelkäsin että Jami haihtuisi pois samalla tavalla kuin kaikissa mun painajaisissa. 

Mutta ei se haihtunut. Se nukkui rauhallisesti, ja mä tunsin sen t-paidan kankaan sormieni alla ihan oikeasti. Mä haistoin sen unisen tuoksun, mä tunsin sen sängyn allani ja näin sen huoneen ympärilläni. Tää oli oikeesti totta.

Kello oli jo kaksi, enkä mä normaalisti koskaan ollut näin myöhään sängyssä. Tää oli kuitenkin ihan hyväksyttävä poikkeus. En mä normaalisti valvonut aamu seittämään.

Ja jos rehellisiä oltiin, tässä mä voisin olla vaikka elämäni loppuun saakka. Katsella Jamia, pidellä sitä pitkästä aikaa sylissäni ja aistia sen lämmön mun kehoa vasten. Ummistin hetkeksi silmäni ja yritin tajuta kaiken mitä eilen oli tapahtunut. Mä olin tehnyt varmaan elämäni rohkeimman teon eilen, ja aluksi Jami oli torjunut mut. 

Se oli murskannut mut hetkellisesti ihan täysin. Ei ketään ihmistä oltu tarkoitettu kestämään sellaista. Hetken mä olin kyseenalaistanut kaiken: olinko mä oikeesti vaan kuvitellut mein välisen yhteyden ja flirtin? Olinko mä oikeesti ollu ainoa joka oli tuntenut sen sähkön? Vai oliko Jami johtanut mua harhaan? Mutta miksi?

Sitten se oli kuitenkin kutstunut mut takaisin. Mä olin nähnyt kaipuun ja ikävän sen kasvoilla, kun se oli lopulta juossut mun syliin.

Ja nyt se oli siinä. Mä olin vihdoinkin sanonut sille että rakastin sitä, ja se oli sanonut että oli aina rakastanut mua. Mä kuljetin sormiani varovasti sen kylkeä pitkin, ja se mumahti jotain unissaan ja kietoi kätensä mun ylävartalon ympärille. Hymyilin ja suukotin hiljaa sen hiuksia.

Tavallaan mua vähän jännitti se hetki kun Jami heräisi. Mitä jos se katuisi eilistä ja sitä että oli pyytänyt mut tänne? Mitä jos se ajaisi mut heti pois eikä haluaisikaan enää nähdä? Jos sen mielestä tää oliskin virhe?

Mä en tiennyt miten kestäisin sen. Mahaa kouraisi kun edes mietin sitä että se katuisi tätä. Mä en nimittäin todellakaan katunut. 

Jami haukotteli syvään herätessään, venytteli kättään joka oli mun ympärillä ja hieras silmiään. "Huomenta."

Sen ääni oli uninen ja pehmeä, ja karkotti mun tyhmät epäilykset. "Ehkä paremminkin päivää. Nukuitko sä hyvin?"

Jami kietoi kätensä takaisin mun ympärille ja hymyili avatessaan silmänsä. "Paremmin kuin aikoihin. Entä sä?"
"Samat sanat", hymyilin ja Jami nojautui lähemmäs painaen huulensa mun huulille. Mun vatsa heitti volttia kun nostin käteni sen kaulalle ja vedin sitä lähemmäs. Suudelma oli viipyilevä, uninen ja silti se sai mun pulssin kiihtymään. Luoja miten mä nautin siitä.

MatiasKde žijí příběhy. Začni objevovat