Matias

5. Ikävä

Matias

Me oltiin Even kanssa perjantaina eri hommissa, mutta kun mä menin ruokatauolle, se istui siellä valmissalaattinsa kanssa ja kohotti katseensa muhun. Mä nielaisin ja seisahduin ovelle tietämättä mitä tehdä.

Hitto kun mä en ollut tunnistanut sitä. Enhän mä ollut ennen töiden alkua nähnyt sen kuin yhden kerran, hyvin pikaisesti ja ohimennen penkkareiden jatkoilla, kun mä olin ollut aika kännissä. Mutta olis mun silti pitänyt tunnistaa se. 

Eve oli Paulan hyvä ystävä, ja nykyään myös Jamin. Se oli takuulla kuullut musta niin paljon paskaa, ettei kestäisi enää edes kattoa mua. Ei sekään ollut tunnistanut mua, kyllä mä olin sen tajunnut kun olin nähnyt tytön hämmentyneen ilmeen tehtaanrannassa. Sen suu oli suorastaan loksahtanut auki, kun se oli kääntynyt puhumaan Jamille.

"Moi", mä mumahdin ja liikahdin kohti jääkaappia. En uskaltanut edes katsoa Eveä, kun avasin jääkaapin oven ja otin ruokani esiin.

"Mä en tajunnu yhtään että sä oot..." Eve aloitti ja mä käännyin kattomaan sitä laitettuani ruuan mikroon. "Jamin mulkku eksä. Niin no, nyt meiät on sitten kai esitelty kunnolla. Mä ymmärrän jos sä et halua enää jutustella mun kanssa."

Eve huokaisi ja pyöräytti silmiään. "Älä jaksa Matias. Ihan kuin mä alkaisin yhtäkkiä kohdella sua eri tavalla. En vaan osannu vetää lankoja yhteen, siinä kaikki."
"Väitätkö sä että olisit suhtautunu muhun ihan samalla tavalla jos olisit osannu yhistää mut Jamiin?" Kysyin ja Eve kohotti kulmiaan. "En mä niin sanonu. Tarkotan vaan sitä, etten mä pidä sua mitenkään kusipäänä."

"Sitten sä et oo varmaan kuullu Jamilta mein erosta", totesin ja käännyin ottamaan ruokani mikrosta.
"Oikeestaan oon. Mikä saa sut ajattelemaan että Jami puhuu susta tosi rumasti?"

Mä jähmetyin paikoilleni. Mitä Eve meinasi? Mä olin rikkonut Jamin, ollut sille yhtä ilkeä kuin olin itselleni, käyttänyt sen heikkouksia sitä vastaan. Sillä oli kaikki syyt ja oikeudet puhua musta mun ansaitsemalla tavalla. Miksi Eve edes kysyi tollasta?

"Mä...siis mitä sä tarkotat?" Kysyin hiljaa ja yritin saada ääneni kuulostamaan vakuuttavalta. Even ei tarvinnut tietää, miten vahvan reaktion se saisi mussa aikaan vain puhumalla Jamista.

"Niin että ei se puhu susta niin että saisi mut sillä tavalla jotenkin inhoamaan sua", Eve selitti ja mä pidin vieläkin selkäni sen suuntaan. "Se selitti tein eron mulle niin että te molemmat sanoitte ja teitte paskoja juttuja. Siinä kaikki. Ja yleisestikin mä haluun muodostaa ite mielipiteen ihmisistä kun tapaan ne. Et sä vaikuta mitenkään paskalta ihmiseltä, jos se on nyt sitä mitä sä luulet että mä aattelen", tyttö jatkoi ja mä otin haarukan laatikosta.

"Ja mä jos kuka tiedän että itelle tärkeitä ihmisiä pystyy satuttamaan. Mä petin mun poikaystävää tytön kanssa kun en uskaltanut muuten tulla kaapista. En mä tiedä miksi sä petit Jamia, mutta-"

"En mä ikinä pettäny Jamia", kurtistin kulmiani ja käännyin ympäri. Eve pysäytti haarukan, joka oli matkalla sen suuhun ja kurtisti kulmiaan. "Etkö muka? Sen tein ison riidan jälkeen kun pussailit sen jonkun mimmin kanssa siellä jossain bileissä?"

Pudistelin päätäni ja nostin käteni puuskaan. Mun ei edes kuuluisi puhua tästä Even kanssa kun ei se edes tiennyt mistä puhui. "Se oli sen jälkeen kun Jami oli jättänyt mut. Me oltiin jo erottu."
Even suu raottui aavistuksen ja kulmat kohos. Mä kohotin omia kulmiani jo vähän turhautuneena. "Mitä?"

"Siis...siis Jami selitti tän mulle yks päivä, ihan selvinpäin ja kaikkea. Se sanoi että sen tein riidan jälkeen se halus omaa tilaa, mutta sitten sä menit pettämään sitä ja se tajus että sä halusitkin erota", Eve selitti mahdollisimman hitaasti, mutta mä en silti ymmärtänyt. "Mitä sä oikeen selität?"