———
Taehyung on myöhässä.
Hän kävelee kiireisin askelin pitkin Myeongdongin katuja etsien oikeaa liikettä. Jos hän ei löydä pian perille Seokjin tulee murhaamaan hänet. Hänen veljensä ei ota kevyesti mitään, mikä liittyy hänen häihinsä.
Häähullusta veljestä huolimatta Taehyung pelkää menehtyvänsä johonkin aivan muuhun; kiusallisuuteen. Hän ja Jeongguk eivät ole puhuneet viikkoon, ja kun Taehyung oli vihdoin niellyt ylpeytensä ja kysynyt Jeonggukia mukaan pukujen sovitukseen, mies oli vastannut kuivasti muutamalla sanalla.
On varmasti tarpeetonta perustella, miksi Taehyung päätti siis mennä yksin.
"Katso kuka on vihdoin täällä", Jimin huudahtaa Taehyungin astellessa sisään pieneen, mutta eleganttiin hääliikkeeseen.
Taehyung hymyilee pahoittelevasti kaikille ja kumartaa kohteliaasti kaupan henkilökunnalle.
"Kauhea ruuhka", Taehyung selittää (pieni valkoinen valhe ei tapa ketään) ja kävelee parhaan ystävänsä luo, halaten tätä lämpimästi.
Taehyungin vetäytyessä halauksesta hänen katseensa löytää Jeonggukin tummat silmät, jotka ovat jo liimautuneet häneen. Heidän välilleen syntyy kiusallinen katsekontakti, eikä Taehyung tiedä, pitäisikö hänen sanoa jotain vai ei.
Jeongguk istuu Yoongin ja Namjoonin välissä punaisella samettisohvalla, näyttäen yhtä komealta kuin aina ja Taehyung on pidäteltävä itseään, ettei hän antaisi katseensa vaeltaa miehessä. Hän on yhä vihainen, että Jeongguk oli käyttäytynyt niin lapsellisesti —ja ehkä myös aavistuksen turhautunut, sillä hän on vihdoin tajunnut, kuinka suuri vaikutus Jeonggukilla on häneen; niin hyvässä kuin pahassa.
Jeongguk rikkoo heidän katsekontakstinsa edes tervehtimättä Taehyungia ja kääntää huomionsa takaisin Yoongin ja Namjoonin keskusteluun. Emme näköjään ole puheväleissä. Hienoa.
"Selvä. Nyt kun me kaikki olemme täällä, antakaa kun näytän teille muutaman vaihtoehdon ja voitte sitten itse päättää, minkä niistä haluatte", Seokjin saapuu paikoilleen stressaantunut ilme kasvoillaan ja kasa papereita käsissään. Taehyung ei edes ehdi tervehtimään veljeään, kun tämä katoaa jo hääsuunnittelijan kanssa liikkeen takahuoneeseen hakemaan heidän seureelleen sopivia pukuja.
"Tae", hän kuulee Jiminin sanovan samalla kun tämä kietoo kätensä Taehyungin hartioiden ympäri.
"Mitä?" Taehyung kysyy kääntäen katseen ystäväänsä.
"Miksi sinä ja Jeongguk ette puhu toisillenne? Onko kaikki hyvin?" Jimin kysyy huolestuneeseen sävyyn ja Taehyung kieroaa mielessään, miksi hänen täytyy olla niin läpinäkyvä.
"Onko se niin selvää?" Taehyung mutisee tuntien kasvojensa kuumenevan.
"On... te ette ole sanoneet sanaakaan toisillenne. Ette ole edes kinastelleet. Se on outoa", Jimin pohtii, eikä Taehyung voi muuta kuin huokaista. Jimin on aina ollut tarkkakatseinen ja hän osaa lukea Taehyungia kuin kirjaa —siksi he ovat parhaita ystäviä.
"Meillä on vain pientä riitaa", Taehyung kohauttaa olkiaan, tietäen kuitenkin ettei se tulisi vakuuttamaan Jiminiä. "Se ei ole mitään."
"Ei siltä vaikuta", Jimin toteaa tietävästi. "Mitä tapahtui?"
"Emme koskaan puhuneet siitä Bogum-jutusta", Taehyung myöntää nolona ja Jimin ottaa pienen askeleen taaksepäin katsoakseen paremmin ystäväänsä.
"Mitä?" hän kysyy äimistyneenä. "Tae, siitä on jo yli viikko."
Taehyung huokaisee. "Tiedän."
"Ja te olette riidelleet siitä saakka?" Jimin varmistaa vielä, kuin hän ei voisi uskoa korviaan. Taehyung ainoastaan nyökkää. Nyt kun hän kuulee sen jonkun muun suusta, se kuulostaa kieltämättä typerältä.
"Hmm, minä tiedän, miten saat hänet puhumaan sinulle", Jimin virnistää yhtäkkiä pahaaenteilevään sävyyn. Tuntien Jiminin, Taehyung tietää, ettei tästä voisi seurata mitään hyvää.
"Tae, mene kokeilemaan tuota!" Jimin sanoo yhtäkkiä kovaan ääneen saaden kaikkien huomion heihin. Hän osoittaa tummaa pukua, joka näyttää erittäin tiukalta. "Haluan nähdä, miltä se näyttää päälläsi", Jimin jatkaa hymyillen kuin itse paholainen.
Taehyung pyörittää silmiään, tietäen ystävänsä aikeet, mutta nappaa siitä huolimatta puvun rekistä ja kävelee sovitushuoneeseen kokeilemaan sitä.
Hän ei aluksi kiirehdi puvun ylle vetämistä, mutta kuullessaan veljensä stressaantunen äänen kopin ulkopuolelta, hän napittaa mustan kauluspaitansa kiireisesti ja vetää pikkutakin päälleen. Taehyung vilkaisee vielä viimeisen kerran peiliin, toteaa näyttävänsä hyvältä ja astuu ulos sovituskopista.
"Vau, Tae", Hoseok kehuu ensimmäisenä huomatessaan nuoremman miehen peilien edessä.
"Se näyttää täydelliseltä", Seokjin toteaa yllättyneenä, hyläten aiemmin valitsemansa puvut silmänräpäyksessä. Taehyung ei voisi sanoa, etteikö hän olisi samaa.
"Käänny ympäri. Me kaikki olemme täällä sitä takapuolta varten", Jimin viheltää leikkisästi, saaden kaikki nauramaan.
Yoongi vilkaisee sivusilmällä vieressään istuvaa Jeonggukia, yrittäen ottaa selkoa miehen reaktiosta Jiminin huudellessa hävyttömyyksiä tämän poikaystävälle. Mutta Jeongguk pysyy hiljaa, pyörittäen ainoastaan silmiään.
Taehyung kääntyy ujosti ympäri ja poseeraa puvussaan. Hän tietää näyttävänsä hyvältä ja muiden rohkaisut ja leikkisät vihellykset tekevät hänestä itsevarmemman.
"Meillä taitaa olla voittaja", Namjoon toteaa ja Seokjin nyökkää innoissaan.
"Tämä on virallinen ja seksikäs samaan aikaan. Toivottavasti se näyttää yhtä hyvältä teidän muidenkin päällä!" Seokjin toteaa taputtaen kätensä äänekkäästi yhteen.
"Tae, sinä näytät kuumalta", Jimin kehuu ja muut yhtyvät väitteeseen.
"Kaikki tajusivat sen jo. Taehyung, mene vaihtamaan vaatteesi", aiemmin hiljaa pysynyt Jeongguk avaa vihdoin suunsa.
Taehyung virnistää. "Hyung, oletko varma, ettet halua minun kokeilevan vielä muita pukuja?" hän kysyy kääntyen veljensä puoleen.
"Ei kai siitä mitään haittaa olisi", Seokjin ojentaa Taehyungille uuden puvun rekistä. Tällä kertaa se on puku, jossa on kultaista kirjailua ja se näyttää yhtä tyrmäävältä Taehyungin päällä.
Taehyung sovittaa vielä muutamaa pukua, ansaiten joka kerta samanlaisen reaktion ystäviltään, jotka ovat jo saaneet sovitettua omat pukunsa. Kaikki vaikuttavat pitävän hauskaa Taehyungin ja Jiminin tehdessä hassuja poseerauksia peilin edessä. Kaikki paitsi Jeongguk, joka murjottaa yhä sohvalla kädet ristissä.
Hän huomaa Yoongin vilkuilevan hänen suuntaansa vaivihkaa silloin tällöin, joten hän tönäisee kevyesti miehen kättä saaden tämän huomion. Yoongi kääntää katseensa Jeonggukiin, joka antaa hänelle kuuluisan mitä helvettiä katseen, mihin vanhempi mies vain nauraa päätään pudistaen.
Jeongguk mutristaa huuliaan huomatessaan myös muutaman liikkeen työntekijän vilkuilevan Taehyungin suuntaan. Hän on saanut tästä tarpeekseen.
Nousten ylös pehmeältä sohvalta Jeongguk kävelee Taehyungin luo ja hoputtaa miehen takaisin sovituskoppiin.
"Me tajuamme, Tae. Kaikki näyttää hyvältä sinun päälläsi. Voitko nyt mennä ja vaihtaa omat vaatteesi, jotta voimme lähteä täältä?" Jeongguk sanoo, yrittäen samalla työntää toisen kevyesti koppiin.
"Jeongguk!" Seokjin nauraa. "Älä ole ilonpilaaja. Tae saa sovittaa, mitä haluaa."
"Tiedän sen! Mutta te olette jo valinneet, minkä puvun otatte. Nyt te vain tuijotatte häntä", Jeongguk puuskahtaa. "Katso, jopa henkilökunta tuijottaa-" hän viittoo muutaman miehen suuntaan, jotka ovat salaisesti katselleet Taehyungia.
"Guk, se on heidän työnsä", Namjoon sanoo huvittunut ilme kasvoillaan.
Jeongguk pyörittää silmiään. "Miten vain. Mene vaihtamaan", hän sanoo Taehyungille, joka seuraa tilannetta hiljaisesti vierestä. "Te olette valinneet jo puvun, joten tämä oli tässä."
Heidän ystävänsä jatkavat keskenään virnuilemista Jeonggukin kääntyessä Taehyungin puoleen. "Hän on kuin pikkulapsi", Hoseok naurahtaa ja kaikki ovat samaa mieltä.
"No? Vaihdatko sinä?" Jeongguk kysyy Taehyungilta, joka antaa hänelle haastavan katseen.
"Ihan vain tiedoksesi: minä vaihdan, koska haluan, en koska sinä sanoit niin", Taehyung ilmoittaa kävellen takaisin pieneen huoneeseen.
"Miten vain."
Taehyung tuijottaa silmiään siristäen Jeonggukia, joka seisoo järkähtämättömänä sovitushuoneen ovella.
"Mene sitten", Taehyung saa vihdoin kakistettua ulos.
Jeongguk näyttää hetken hämmentyneeltä, kunnes hän rekisteröi tilanteen ja astuu ulos. "Selvä, minä odotan tässä."
Muutaman minuutin kuluttua Taehyung kävelee ulos sovitushuoneesta ja Jeongguk seuraa häntä muiden luo. He seisovat hetken paikallaan, sanomatta sanaakaan, Seokjinin allekirjoittaessa papereita, jonka jälkeen he lähtevät.
"En tiedä teistä, mutta minä voisin mielelläni unohtaa hetkeksi kaiken tämän stressin", Namjoon toteaa heidän astuessa kadulle. Kaikki kääntyvät katsomaan kysyvästi miestä, joka vain virnistää.
"Miten olisi klubi-ilta?"
———
sori tästä luvusta tuli jotenki
tosi tönkkö, mut toivottavasti silti
piditte, ja mä koitan seuraaviin
lukuihin parantaa!
kiitos kaikille, jotka on tähän asti
lukenut ja erityidesti kiitos
kaikille niille, jotka on votannu
ja jättäny ihania kommentteja<3