Jungkookin nk
Katsoin vain kun ovi sulkeutui. Siirrän katseeni automaattisesti takaisin vanhempaan.
Että se onkin suloinen. Noi järkyttävän kuumat blondit hiukset, ihanat silmät..... siro kroppa.
"Huhuu"-kuuluu ja keskeyttää ajatukseni. "Ai? Mitä?"-kysyn ja päästän pienen naurahduksen.
"Onks mun naamassa jotain? Ku tuijotit aika kauan?"-tae kysyy nostaen kulmaansa.
"On... täydellisyys."-sanon virnistellen. "No älä nyt...."-vanhempi mumisee, suupielet nykien.
"Vittu.. jos mulla ei olis näytä kaikkia hörpäke paskoja... haluasin sut mun viereen"-sanon vaikertaen hiljaa.
"No mä oon tässä."-vanhempi hymyilee. "Ei oo sama.... haluun vaa nousta tästä sängystä ja vetää sut ranteesta seinää päin... ottaa sun lantiosta kiinni ja nuolla ilmat pihalle.."-valitan ja hieron hiuksiani.
Vanhempi kääntää ujona katsettaan muualle...
"No... odotan innolla."-tämä sanoo hiljaa. Olen vastaamassa mutta taas ovi kävi.
Sama saatanan hoitaja tuli takaisin.. mutta tällä kertaa joku vitun tarjotin kädessä.
Tämä laittaa tarjottimen eteeni. Hieman epäröiden avaan kannen.
"Hyi saatana.."-oli eka asia mitä tuli mieleeni, joten sen myös sanoin.
Tae katsoi minua vähän ärsyyntyneenä.
"Jungkook..."-vanhempi mumisee. "No kato ite... söisitkö?.."-kysyn ja käännän tarjottimeni.
Tarjottimella oli jotain ihme lihamureke paskaa...
Tae katsoo hetken ruokaani ja sitten minua. "En.."-tämä sanoo ja siirtää anteeksi pyytävän katseen hoitajaan.
"Noni."-murahdan ja ojennan sitä takaisin.
"Joo se ei ole mitään herkkua.. mutta sun pitää syödä.."-hoitaja sanoo ja sörkkää sen minulle takaisin.
"En oo syömässä tällaista paskaa..."-vaikerran ja Katson taea.. apua pyytävästi.
"Sun on pakko syödä.."-tae sanoo jo tiukasti.
"Mut..."-olen sanomassa kunnes tämä keskeyttää.
"Kiltti....kookih"-vanhempi sanoo ja työntää päänsä rintaani. Siinä olisi tunteetonkin murtunut.
Päästän vain syvän huokaisten.... nyökkään kumminkin.
"Muuten.. millon saan nää vitut pois käsistä?"-kysyn hoitajalta katsomatta tätä silmiin.
Tae siirtää päätäni sormillaan tämän suuntaan.
"Huomenna.."-tämä hymyilee. "Jesss"-melkeen huudan. "Silti saat liikkua vain vessaan.."-hoitaja sanoo tuimasti.
"Sehän passaa enemmänkin kun hyvin..."-sanon ja vinkkaan taelle silmääni.
Tämä yskäisee kiusaantuneena ja muuttuu aivan punaiseksi.
Hoitaja päästää vain pienen naurahduksen.
Tämän lähdettyä tunnen kuinka tae lyö minua rintaan. Nostan vain kulmaani.
"Ootan innolla huomista.."-sanon kiusatakseni. "Sama.."-vanhempi sanoo virneellä. Oho yllätys.
Katson nyrpistäen naamaani katsoessa ruokaani. Hyi helvetti. "Tae~ onko pakko.."-valitan ja tökin mureketta haarukallani.
"On.. se on hyväks sulle..."-tämä sanoo ja katsoo minua tarkkailevasti.
Pienen huokauksen kera laitan ruokaa suuhuni. Onko tämä edes ruokaa? Ei minkäänlaista makua? Kovaa?
Tae katsoo ilmettäni huvittuneena. "Hyi"-murahdan ja lopetan syömisen siihen.
"Älä oo tommonen..."-vanhempi mumisee. "Maistuu ihan fakin roskalta..... mielummin maistaisin sua..."-sanon suu mutrussa.
Hento puna löysi taas tiensä vanhemman poskille.
"Okei tehään kompromissi..."-sanon virneellä.
Tae katsoo minua erittäin kysyvänä kunnes yhdistän huulemme. Heti löytyi yhteinen tahti.
Märkä ja ääniä täynnä oleva suudelma? Täydellistä.
Irtauduin hapen puutteen takia. "mitäs toi oli?"-vanhempi kysyy huvittuneena.
"Kompromissi.."-sanon ja ahtaan sitä paskaa suuhuni.
-
Pitkän puolituntisen jälkeen sain syötyä. Laitan tarjottimen pöydän reunalle.
Työnsin päätäni tyynyyni. En aijo valehdella... siitä murekkeesta tuli huono olo.
"Onks sulla kaikki hyvin?"-tae kysyy hieman säikähtäneenä. Olisin halunnut sanoa joo.. mutta en pystynyt valehdella.
"Ei... tuli ihan paska olo tosta ruuasta.."-sanon nallekarhu ilme naamallani.
"Voi... kyllä se menee ohi... "-tae sanoo ja ojentaa vettänsä minulle.
Otan huikan ja nojaudun tyynyäni vasten.
Vanhempi suutelee nopeasti huuliani. "Meen käymää alhaalla."-tämä sanoo ja nyökkään päätäni.
-
Jiminin nk
Kävelimme yoongin kanssa ulkona.
"Mitäs me nyt tehdään?"-yoongi kysyy ja katsoo minua suoraan silmiin.
Ei kukaan voi olla noin kuuma? Vai voiko?
"En tiiä... mennääks vaikka etsimään se ja muuten vaan juttelemaan ensin?"-kysyn ja siirrän katseeni tielle.
"Joo.. nero."-vanhempi sanoo huvittuneena.
"Nyt toivotaan.... että saadaan siitä jotain irti..."-tämä jatkaa ja nyökyttelen vain vastaukseksi.
"Tiiäks jimin.. oot hyvää seuraa."-yoongi sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Samoin.."-sanon ja nostan hymyn kasvoilleni.
-
Pääsimme koulun pihaan. Villillä veikkauksella ajattelimme herra Jeonin olevan töissä.
"Se on menoa nyt..."-sanon ja tarraan yoongin kädestä kiinni.
Tämä näytti hetken säikähtäneeltä, mutta tarttui itsekkin kiinni.
Menimme tuttuun paskaan rakennukseen sisään.
"Missäköhän se olisi?"-kysyn ja katson yoongia joka näytti yhtä tietämättömältä.
"Kanslia.."-sanon ja lähdemme sinne.
Koputimme hellästi mutta kukaan ei avannut. Yoongi katsoo ympärilleen ja vetää pinnin taskustaan.
"Mitä teet?"-kysyn hieman hämilläni. "Etkös halunnut sisään?"-tämä sanoo ja heiluttelee pinniä avaimen reijässä.
"Joo mu..."-sanani keskeyttävät napsahdus joka kuului ovesta.
Astelimme sisään ja suljimme oven perässämme. "Kato kaikki läpi..."-yoongi tuhahtaa ja alkaa kaivelemaan herra Jeonin kaappeja.
"Muista jättää kaikki miten ne oli... tai se huomaa.... niinku jungkook se on erittäin tarkka sen tavaroista..."-sanon vakavana.
Yoongi vain nyökyttelee.
Vanhempi vetää kansion tämän pöydältä ja selailee papereita.
Itse katsoin vain jungkookin oppilas tietoja.
"Jimin? Tuu tänne"-yoongi sanoo vakavana.
Kävelen kysyvä ilme naamallani tämän luokse. "Kato.. tääl on ihan rutosti kuvia jungkookin kämpästä..."-tämä sanoo.
"mut sehän sen osti?"-sanon hämmentyneenä.
"Nii ostikin... mutta kato.. nää on selviä salakuvia.. jungkook näkyy näissä"-tämä sanoo ja ojentaa paperia minulle.
Katsoin itsekkin kuvia tarkkaavaisena. En voinut olla huomaamatta.
"Totta.."-mumisen ja katson kuvia.
"HETKONEN.."-sanon korottaen ääntäni. "Täs on teidän kämppä?"-jatkan ja näytän yoongille kuvaa.
"Toi on siltä päivältä ku.."-olen sanomassa kunnes puhe oven toisella puolella kovenee.
"Perkele.."-murahdan. Äkkiä laitamme tavarat paikalleen. Katsomme paniikissa ympärillemme.
"Tonne.."-yoongi sanoo osoittaen työhuoneen varastoa. Juoksemme sinne ja menemme tavaroiden taakse piiloon.
Kanslian ovi aukesi. Erotin pimeästä yoongin juuri ja juuri.
Tuolista kuului narahdus... vittu joudumme varmaan olla täällä aika kauan.
Kuulemme kuinka puhelin alkaa soida.
"Haloo.."-kuuluu jungkookin iskän laimea puhe.
"Selvä olen siellä hetkessä."-tämä sanoo ja kuulemme kuinka ovi menee uudestaan kiinni.
Vasta ollessamme varmoja että tämä oli lähtenyt.. kömmimme ulos tunkkaisesta varastosta.
"Vittu se oli lähellä.."-yoongi sanoo närkästyneenä.
"No äläpä.."-murahdan. "Ovesta ei voida enää mennä..."-sanon ja käännän katseeni ikkunaan.
"Sieltä siis"-yoongi naurahtaa ja avaa ikkunan, tehden tietä ensin minulle.
Päästyämme ulos huokaisen syvään.
"Mitä me nyt tehdään? Pitäiskö sanoo jungkookille?"-vanhempi kysyy ja ottaa taskustaan röökin.
Tämä ojentaa myös minulle. Siinä sitten vitutus savuja sisään.
"Söis jos mun isä olis tommonen.."-vanhempi sanoo ja nojaa tiili seinään.
"Ei se aina ollu tommonen... se oli tosi kiva aina mulle ja hobille ku oltiin jungkookin kanssa.... mut sitten ku..... kookin äiti kuoli nii se muuttu kokonaa..."-sanon hieman epäröiden.
Yoongi pysyi vain hiljaa.
"Jungkookin äiti oli sairaan ihana ihminen... se oli kookielle kaikki... muistan ku se itki nii paljon ku se kuoli.. sen jälkeen jungkook on ollu tommonen sulkeutunut.. se välittää ihan oikeesti.. mut ei oo koskaan päässy purkaa negatiivisia tunteita.. joten siks se käyttäytyy välillä vähän... miten sattuu. Tiiän ettet tykkää siitä.. mutta se että haukuit sille sen mutsia oli tosi paskasti tehty.... mentii hobin kaa takaisin jungkookille ku se unohti laturinsa.. siellä sitten jungkook istui itkien taen sylissä..."-sanon haukkoen henkeä.
"Joo mä olin aineissa sillon.."-tämä vastaa häpeävästi...
"Selvästi"-sanon ja heitän röökini maahan. Tallon sen niinkuin myös yoongi omansa.
"Mennään teille.."-yoongi sanoo ja nyökkään vain takaisin.
-
Skip iltaan
Jungkookin nk
Tae oli jaksanut istua kanssani koko päivän.
"Etkö haluu välillä kotiin tai jotain? Et oo myöskään syöny.."-mutisen vanhemmalle.
"Tässä on hyvä.."-tämä vastaa. "Eiku tae.. ihan oikeesti... tarviit lepoa..."-vaikerran ja otan vanhemman kädestä kiinni.
"Tää huolehtiminen menee nyt vähän väärinpäin.."-tae sanoo huvittuneena.
"Kello on 22.37.. oot ollu tääl sairaan pitkään... sua ihan salee väsyttää.. mee vaan.. sun hyvinvointi on tärkeintä."-sanon vanhemmalle jonka suupielet kaartuvat pieneen hymyyn.
"Soitan joonien ja Jinin hakee."-tämä vastaa ja nyökytän vain vieressä.
-
Kello oli jo 23.06 eikä heitä siltikään näkynyt. Tae alkoi selvästi olemaan kirjaimellisesti uupunut.
Vihdoin kuului koputusta ja nämä kaksi sankaria tulivat sisään.
"Voi jungkook.. onko yhtään parempi olo?"-jin kysyy iloisena. "Juu on"-vastaan pienen hymyn kera.
Rakastin jinin positiivisuutta.
"Sori että kesti... oli vähän vammaisia liikenteessä.."-joon murahtaa.
"Eipä mitää.. viekää Tae jiminille ja kattokaa et se syö..."-sanon vakavana.
"Jungkook.. kyl mä.."-tae soipertaa kunnes keskeytän. "Muistakaa"-jatkan.
Tae hymyili maailman suloisinta laatikko hymyä ja nousi tuolilta.
Tämä antoi pusun otsaani. No eihän vain se kelpaa. Tarrasin tätä ranteesta ja vedin kunnon suudelmaan.
Joon ja jin näyttävät huvittuneilta.. mutta Tae oli enemmän häpeissään.
"Moikka"-he sanovat yhteen ääneen.. hymyilen vain takaisin.
Olin aivan tajuttoman väsynyt.....
Ei mennyt kauaakaan kun nukahdin.
________________________________
Eile oli vähä kröhöm juhannus bileet nii en päässy kirjoittaa. Mut tässä olis nytten pisin osa tähän mennessä. Teen luultavasti vielä tänään yhden💜👍🏻
Words: 1343