- kahdeskymmenes luku -
Professional riitapukari
» Yoongin nk «
Jiminin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun esitin pienen toiveeni ääneen. Pojan suu loksahti auki ja kulmat menivät suloisesti kurttuun, kun hän katseli minua epäuskoisesti.
"Ja haluan sitten kunnon kielarin, en mitään naurettavaa pikkupusua", sanoin virnistäen.
"E-enhän mä nyt... sellaista voi tehdä", poikaparka sopersi. Se oli ensimmäinen kerta, kun Jimin sössötti. Kerrankin olin saanut vedettyä jätkän aivot umpisolmuun.
Kävelin pari askelta lähemmäs, nappasin pojan kauluspaidan kauluksesta kiinni ja vetäisin pojan lähemmäs itseäni. Kun muodostin uudestaan katsekontaktin blondin kanssa, meidän kahden välillä oli uskomaton, odottava jännite. Ilmassa suorastaan kipinöi, kun porasin katseeni syvälle Jiminin ruskeisiin silmiin.
Jimin keräsi itsensä nopeasti ja tokaisi koppavasti: "en mä kyllä kesken ruokailun ala nuoleskelemaan sinua!"
Olin hyvin tietoinen siitä, että koko koulu tuijotti meitä. Todennäköisesti lähellä istuva Taehyung kuvasi videota Instagramin my storyyn tai lähetti videon Snapchatissa streakeille. Kaikki tietäisivät parin minuutin sisällä mitä ruokalassa oli meneillään, sillä Taehyungilla oli enemmän snäppistriikkejä kuin taivaalla oli tähtiä. Hiton someaddikti.
"Sä lupasit, sun on pakko", totesin virnistäen. "Vai etkö uskalla?
Jimin pyöräytti silmiään mielenosoituksellisesti. Mutta sovittu mikä sovittu, nyt ei ollut aika perääntyä. Ja tiesin, ettei Jiministä ollut luovuttamaan. Se tekisi ihan mitä vain pyydettäisiin, koska sen ylpeys ei yksinkertaisesti kestäisi luovuttamista.
"Kielari nyt heti, kiitos", kuiskasin blondin korvaan. "Sä et voi enää perääntyä."
Jimin huokaisi syvään.
"Kai se on pakko", hän tokaisi.
Ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, oli poika jo kietonut kätensä kaulani taakse ja yhdistänyt huulemme. Tiesin, että jos Jimin kerran lähtisi leikkiin mukaan, hän hoitaisi sen kunnolla loppuun asti.
Pojan huulet mätsäsivät täydellisesti omiani vasten, aivan kuin ne olisi luotu toisiaan varten. Sisälläni räjähti kymmeniä ilotulitusraketteja ja sydän hakkasi villisti. Koko hiton suudelma oli jotain niin uutta, jotain niin erilaista verrattuna muihin. Se hakkasi kaikki aiemmat sata-nolla, siitä ei ollut epäilystäkään.
Jiminin lyhyet sormet tanssahtelivat niskaani pitkin aina tummiin hiuksiini asti, hapuilivat hiussuortuvia ulottuvilleen ja tarrasivat tiukasti kiinni. Kielemme kietoutuivat toistensa ympärille ja sydämeni hakkasi yhä nopeammin ja nopeammin.
"Hankkikaa huone!" kuului jostain.
Kiedoin käsivarteni nuoremman pikkuruisen kropan ympärille, yrittäen saada kaiken irti. Hiljalleen käteni lähtivät tutkimusmatkalle Jiminin kroppaa pitkin, yhä alemmas ja alemmas. Tunsin kuinka Jimin värähti, kun kämmeneni löysivät tiensä pojan pyöreille pakaroille. Hitto, jätkällä todellakin oli koko koulun täydellisin takamus.
Lopulta, uskomattoman parin minuutin kestäneen suutelusession jälkeen, Jimin perääntyi taemmas huohottaen. Katsoimme toisiamme silmiin ja ilmassa salamoi. Olisin halunnut hyökätä uudestaan blondin kimppuun; raahata hänet koulun vessaan ja hoidella rauhassa loppuun saakka, välittämättä laisinkaan muista ihmisistä. Jiminin katseessa roihusi intohimo, ja se teki lopettamisesta yhä vaikeampaa.
"Kelpaako, vai pitääkö vetää kakkoskierros, häh?" Jimin kysyi uhmakkaasti. Pojan äänensävyssä oli jotain mielettömän suloista. Luonnonlahjakkuus haastamaan riitaa.
"Vetäkää kakkoskierros jossain muualla, minä ruokailen tässä", Namjoon puuskahti.
"Vaikka oot saatanan ärsyttävä tapaus, niin kyllä sä suudella osaat", tokaisin virnistäen välittämättä Namjoonin sanoista. "Kakkoskierros kelpaa vaikka heti. Anytime, beib."
Jiminin punastui hennosti. Hetken katselimme toisiamme silmiin, kunnes Jimin muisti että seisoimme keskellä ruokalaa, satojen puhelimien kuvattavana, kääntyi kannoillaan ja katosi tarjottimensa kanssa väkijoukkoon. Kim Taehyung katsoi minua suu ammollaan ja lähti toisen tummatukkaisen pojan kanssa painelemaan Jiminin perään. Ihmisjoukon katseet seurasivat Jiminiä niin kauan, kunnes hän katosi näkyvistä.
Hitto että sä olit tulinen mut hitto sä olit ihana, kelasin sydän yhä hakaten.
•
Ensimmäistä kertaa elämässäni odotin matikan tunteja. En tiennyt mikä minun ongelmani oli, kun kelasin sitä jätkää ihan koko ajan. Vatsan pohjassa riehui vähintäänkin eläintarha, hitot mistään kliseisistä perhosista. Olin ajautunut ensimmäistä kertaa elämässäni samaan kastiin kuin yläasteikäiset teinitytöt.
Olin kerrankin ajoissa tunnilla, jopa ennen Jiminiä. Blondi poika, valkomustaraidallisella sifonkipaidalla, mustilla farkuilla sekä Vansin tennareilla varustettuna, saapui luokkaan nokka pystyssä tepastellen. Hän laski mustan reppunsa lattialle puupintaisen pulpetin viereen, kaivoi kirjansa esiin ja etsi oikean kappaleen. Sitten alkoi taas kiivas laskeminen ja numeroiden loihtiminen paperille.
"Hyvää huomenta, oppilaat", likinäköinen maikka örisi luokan edestä. "Olen miettinyt, että voitaisiin vaihtaa vähän paikkoja. Eritoten Yoongi ja Jimin - teillä on aina siellä joku juttu kesken silloin, kun minä opetan."
"Laita wilmamerkintä, jos muistat", sanoin virnistäen. Huomasin, että Jiminiäkin hymyilytti, vaikka hän yrittikin sen kovasti peittää yskäisemällä.
"Älä nyt lässytä siinä, minä päätän tämän luokan asioista", opettaja murisi.
Jimin nosti kätensä reippaasti pystyyn.
"Niin, Park?"
"Uskon, että tuon rasavillin on parasta istua vieressäni. Olen kuitenkin yhdeksännenluokan luottamusoppilas, joten minun vieressäni se taatusti työskentelee parhaiten", Jimin selosti kasvoillaan määrätietoinen ilme. Mitä-vittua-nyt-taas -mood käynnistyi välittömästi, sillä luulisi, että Jimin vähiten minun vieressäni halusi istua.
"Tuossa on kyllä perää", opettaja aprikoi ääneen. "Selvä, tehdään sitten niin. Turhat löpinät jää sitten välitunnille."
"Luonnollisesti, opettaja", Jimin sanoi.
Mun teki mieli huutaa. Oliko Amor todellakin ampunut minua päin näköä, vai miksi mun kroppa reagoi näin jo pelkästään Jiminin ääneen?
Olin kerrankin onnellinen siitä, että minuutit matelivat tuskallisen hitaasti. Saatoin huomaamattomasti hivuttautua hiukan lähemmäs jumallallista blondia kikkarapäätä, jonka hajuvesi tuoksui taivaalliselta. Jätkä oli kihartanut hiuksensa tavallista enemmän, ja se todellakin näytti hiton suloiselta.
"Min Yoongi, mitä olet saanut aikaiseksi viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana?" maikka kysyi tiiraillen minua lasiensa takaa.
Olen tuijottanut ja haistellut maapallon kauneinta olentoa, mitä sä kelasit?
Ei, mä en juuri äsken ajatellut tuota.
"Mä en osaa näitä laskuja", murahdin. En ollut edes yrittänyt laskea kappaleen tehtäviä.
"Edistystä on silti tapahtunut, sillä hän on ollut yllättävän hiljainen... merkillistä", opettaja jutteli, lähinnä itselleen.
"No laitapa vaikka wilmamerkintä palkinnoksi tästä maailmaa mullistavasta saavutuksesta", tuhahdin sarkastisesti ja vajosin pulpetin päälle. Väsytti ihan tuhottomasti.
Opettaja nyökytteli tyytyväisenä ja mumisi, että laittaisi merkinnän, jos muistaisi. Paskat se kumminkaan mitään muistaisi.
Ja sitten yhtäkkiä hän heitti Jiminille ehdotuksen, että hän voisi auttaa minua, kun en osannut laskea. Sydämeni heitti kuperkeikkaa, kun edes ajattelin koko poikaa.
Jimin mutisi itsekseen pari vasta-argumenttia, mutta koska pyyntö tuli opettajalta ja hän halusi luottamusoppilaana miellyttää opettajaa, hän kääntyi puoleeni ja otti kasvoilleen naurettavan vakavan ilmeen.
"Sä kuuntelet, etkä ala höpöttää omiasi, onko selvä?" poika tiukkasi ankaralla äänensävyllä. "Mistä aloitetaan?"
"Ensimmäisen tehtävän a-kohdasta", mutisin sydän hakaten. Hiton kääpiö sai sydämeni läpättämään aivan liian helposti.
Jimin nappasi kirjan itselleen, vilkaisi kerran omaa vihkoaan (hän oli tehnyt tehtävän jo kauan sitten, joten ei muistanut enää vastausta), ja avasi vihkoni.
"Nyt, ihan ensimmäiseksi -"
"Mulla ei ole kynää", keskeytin naurahtaen väsyneesti. Se oli totuus, en jaksanut kantaa turhaa tavaraa mukanani päivästä toiseen.
Jimin näytti lähinnä huvittuneelta.
"Ja miksihän näin on päässyt käymään?" hän kysyi. Pojan suupielet nykivät.
Kummallista, ettei se vittuile mulle.
"Voinko lainata sulta?" kysyin niin kiltisti, että säikähdin itsekin. Hyi helvetti, mitä minulle oli tapahtumassa? Tuo poika todellakin vaikutti minuun hiton vahvasti, se oli ihan varmaa.
Jimin jäi tuijottamaan minua, kunnes tajusi katseensa jähmettyneen, ja nappasi penaalinsa ja etsi minulle kynän.
"Tässä", Jimin sanoi ja ojensi valkoisen lyijytäytekynän käteeni. "Saat sitten myös palauttaa sen, tai minä suutun."
"Kerro jotain uutta, Jiminie", naurahdin huvittuneena. Jimininkin suupielet nykivät yhä enemmän.
"No niin, sitten ihan ensimmäisenä
sinä -"
"Jimin ja Yoongi!"
"No mitä nyt taas?" Jimin kysyi kärsimättomänä ja siirsi katseensa minusta likinäköiseen opettajaan, joka rymisteli pöytänsä takana. Ilmeisesti se etsi jotain, mutta äänitehosteista päätellen kuulosti epäilyttävästi runkkaamiselta. Hemmetin outo jätkä.
"Kävisittekö hakemassa alakerran varastosta pari laatikollista matikankirjoja? Uusia saapui juuri", opettaja ehdotti, yhä pöydän takana rymistellen.
Hakisi itse ne saakelin kirjansa.
"Okei?" Jimin tokaisi ja vilkaisi minua. Nyökkäsin ja niin me noustiin ylös.
•
Älkää tuomitko siitä että tää on vähän tönkkö, ei oo tullu hirveesti suutelukohtauksia kirjoteltua... :Ddd
Kiitos kaikille uusille ja vanhoille seuraajille, ootte parhaita. 💛 pusipusi
Mielipiteen luvusta saa aina kertoa eikä votettaminenkaan ole kiellettyä. 💛😘
-peilikuvaton