HERE'S THE THING
Olli
"Mä oon ettiny sua joka paikasta, sä katosit, sä katosit!" - Aleksi hoki, syöksyessään mun syliin nähdessään mut. Se katsoi mua hädissään, pitäessään musta tiukasti kiinni.
"Mä olen etsinyt sua kokoajan" - mä kerroin sille saman takaisin, halaten sitä lujasti ja painaen suukon sen hiuksiin. Mä tunsin suurta helpotusta pidellessäni sitä nyt sylissäni.
"Ei kai kukaan.. Onko kaikki hyvin?" - mä kysyin kuitenkin melkein samaan hengenvetoon, mun mieleen tullessa kaikenlaista. Sellaista, mitä mä en olisi halunnut edes ajatella.
"Kaikki on hyvin nyt kun mä löysin sut. Et kai sä..?" - se kysyi puolestaan multa, katsoen mua varovasti. "En" - mä totesin tiukasti. En tosiaankaan.
"Olli mä en.. Aleksi en mä.." - me sanottiin yhtä aikaa ja hiljennyttiin hetkeksi molemmat. "En mä halua tätä, mä haluan vaan sut" - mä jatkoin lauseen loppuun.
"Sä saat tehdä mitä sä tahdot, mutta mä halusin kertoa ettei musta oo tähän, vaikka annoinkin sun luulla niin" - mä kerroin sille suoraan, vaikka se vähän kurjalta tuntuikin todeta tässä kohtaa.
"Mä en tiedä mitä mä aattelin, mä vaan jotenkin.. kun kaikki ajatteli, että me oltiin tylsiä niin se jäi mun päähän, ja sitten säkin kysyit ollaanko me, niin musta tuntui, että piti keksiä jotain mikä tekisi meistä vähemmän tylsiä ja piristäisi meidän suhdetta" - mä selitin Aleksille pahoitellen. Ei tässä mikään sen vika ollut vaan mun. Mä olisin voinut keksiä miljoona muutakin tapaa piristää suhdetta, mutta olin sitten päätynyt ehdottamaan tällaista.
"Mä en enää ikinä sano niin. Eikä me olla tylsiä, mut jos me joskus ollaan, niin ollaan sitten. Koska mä en halua mitään muuta kun sut" - Aleksi sanoi ja painui tiukemmin mua vasten. Mä olin niin helpottunut, että se ajatteli niin. Sekin oli kuitenkin varmasti nähnyt tänä iltana kaikenlaista.
"Lähetäänkö vittuun täältä?" - mä kysyin. "Mä olen jo menossa" - Aleksi sanoi vetäen mua perässään.
Matkalla alakertaan me todistettiin jonkinlaisia orgioita, joissa helposti oli ainakin kymmenen ihmistä ellei enemmänkin. Eikä siinä ollut mitään pahaa jos sellaista halusi ja siitä nautti, mutta mä en selvästikään halunnut. Ei siinäkään ollut mitään pahaa. Nyt mä ainakin tiesin sen. Oli ihan ok olla tylsä ja tavallinen, jos se nyt oli kuvaus kahdesta toisiaan rakastavasta ihmisestä, jotka viihtyivät keskenään ja nauttivat vain toisistaan.
"Tervetuloa uudelleen" - meille toivotettiin ystävällisesti meidän noutaessa vaatteemme ja puhelimemme, mutta mä olin varma, että se toivotus oli todennäköisesti aika turha. Me poistuttiin paikalta käsi kädessä, betonirappuja pitkin vanhan kartanorakennuksen puistometsään ja jätettiin kartano ja sen tarjoamat.. asiat taaksemme.
Ilta oli jo melko pimeä, meidän kävellessä katulamppujen valaisemaa hiekkapolkua pitkin, kun mä pysäytin meidät puistoalueella. Aleksi seisoi mun edessä ja katsoi mua kysyvänä. Mä otin sitä molemmista käsistä kiinni.
Mun sydän hakkasi täysillä ja rintakehä kohoili nopeasti mun hengittäessä. Musta tuntui, että mä tarvitsin lisähappea mun hengityksen miltei salpaantuessa, mun katsoessa Aleksia. Se oli niin upea.
Mä halusin sitä. Mä halusin sitä niin vitusti juuri nyt, että mun silmästäkin tipahti kyynel kun mä katsoin sitä. Ja mun onnekseni, se ilmeisesti ajatteli samoin.
Se tuli mun syliin ja mä työnsin sen puistopolun vieressä olevaa suurta, vanhaa tammea vasten ja suutelin sitä. Maistelin sen huulia ahmien, näykin niitä himoiten ja koskettelin sitä lujin ottein. Vaativasti.
Se oli heti mukana, repi vaatteita mun päältä melkein väkivalloin ja mä kiskaisin puolestani sen housut alas ja sen lujista otteista kiihtyneenä, hieraisin nopeasti sylkeä kullilleni, nostin sen syliini ja työnnyin samantien kiihkoissani sisään yhtään odottelematta. Sen hampaat pureutui mun olkapäähän, sen ynähtäessä kovaa.
Mä pitelin Aleksista kiinni, sen kiertäessä jalkansa mun ympäri. Mä suutelin sitä ahnaasti painaessani sitä puuta vasten. Se oli mun. Mun rakas. Enkä mä todellakaan toivonut siihen ketään muuta jakamaan sitä mun kanssa. En edes yhdeksi illaksi. Edes yhtä kertaa. En sekunniksikaan.
Mun voimat alkoi ehtyä ja mä laskin Aleksin sylistäni. Se kääntyi nojaamaan siihen vanhaan tammeen, joka tuki sitä pitäen sen pystyssä, mun työntyessä takaapäin takaisin sen sisään.
Mä pitelin sitä lantiolta ja nautin suunnattomasti keskittyessäni katsomaan kuinka mun kulli upposi sen täydellisen perseen puristukseen kerta toisensa jälkeen, sen kehon nytkähdellessä liikkeestä, sen ääntelehtiessä illan hämärässä, antautuen mulle joka solullaan.
Jonkun ajan kuluttua se kääntyi ja työnsi mut maahan ja mä makasin siinä selälläni, sen laskeutuessa hajareisin mun päälle. Mä otin sen lanteista kiinni ja keinutin sitä päälläni. Hitaasti ja ihanasti. Jumalauta se näytti niin hyvältä siinä. Ja tuntui.
Mä huokailin katsellen lumoutuneena sen himosta ja nautinnosta vääristyneitä kasvoja, sen ratsastaessa itseään kohti kliimaksia. Sen kalu sykki kuumana ja kovana mun kädessä, mun tarttuessa siihen. Se oli kosteana tipoista, joita se valutti kiimaisena mun päälle, jättäen märkiä länttejä mun vatsalle.
Jos mä olisin vain ylettänyt, mä olisin ottanut sen kokonaan suuhuni, imenyt sitä ja sitten niellyt jokaisen pienen pisarankin, jonka mä olisin siitä saanut puristettua.
Mä tunsin kuinka mun oli vaikeaa pidätellä jo itseäni, kuinka Aleksin nautinnosta värisevä keho puristi mua ja kuinka sen voihke teki mut hulluksi kiimasta. Mä vedin muutaman vedon sen kalulla ja se riitti.
Se laukesi, huusi nautintoaan ilmoille ja mä tunsin kuinka sen nesteet ryöpsähtivät roiskahdellen mun päälle ja mä antauduin sen orgasmista huumautuneena oman nautintoni valtaan.
Mä nostin lantiotani ja työnsin syvälle, samalla painaen sen kehoa alemmas, ja vapautin lastini syvälle sen sisään. Mä rakastin sen sisään laukeamista. Se oli kiihottanut mua pelkkänä ajatuksena jo kauan ennen kun mä olin saanut tehdä niin, enkä mä vieläkään tiennyt montaakaan yhtä mahtavaa tunnetta.
Se huudahti tuntiessaan sisällään sykähtelevän kullin ampuvan kuuman lastinsa, sen orgasmin voimasta yhä supistelevaan vartaloon ja mä huohotin sen alla ihan järisyttävän nautinnon johdosta, pimeässä syysillassa katulampun ja kuunvalon kelmeästi valaisemassa puistikossa.
Se mitä mä ikinä halusin, oli jo mun. Mä tajusin sen silloin, sen ajatuksen tullessa vahvana mun mieleen. Mä en tarvisi mitään muuta.
Mä suutelin Aleksia ja olin varma, että vaikka se suuri tammi meidän vieressä oli varmaan ties kuinka monta sataa vuotta vanha, se ei taatusti ollut nähnyt mitään yhtä oikeaa ennen meitä.
Aleksi siirtyi tärisevin jaloin pois mun päältä ja puki housuja jalkaansa. Mä nousin ylös ja otin sitä käsistä, pukematta edes päälleni.
"Mä en ole ikinä halunnut mitään muuta kun sut. Jos me ollaan vanha, tylsä pari, niin ollaan sitten" - mä lausuin sille totuuksia. Se hymähti ja se ajatus mikä oli kutkutellut pitkään ihan korvan takana, tuli nyt ulos mun suusta.
"Ollaan vielä tylsemmän tavallisia ja mennään naimisiin ja hankitaan koira ja omakotitalo ja tai no, sulla on ne jo, mutta Aleksi, mä tahdon sut" - mä jatkoin ja sain vihdoin tuotua julki sen mitä mä oikeasti halusin. Niinkun siinä se oli. Se asia, minkä mä olin kokoajan halunnut sanoa.
"Kositko sä mua?" - se henkäisi yllätettynä. "Kyllä" - mä sanoin ja polvistuin sen eteen. "Mulla ei ole vielä sormusta, mutta sä saat sellaisen kun sä haluat, kunhan lupaat vaan olla mun" - mä sanoin ja jäin odottamaan mitä se vastaisi.
"Mä oon aina tahtonut olla vaan sun ja kyllä. Mä suostun. Tietenkin mä suostun" - se huokaisi hymyillen.
"Tiiäthän että toi näyttää vähän pervolta kun sä seisot siinä yhä alasti ja liikuttelet sormias tolleen eestaas mun sormen ympärillä?" - se nauroi mulle, mun laittaessa sormeni yhteen ja työntäessäni ne sen vasemman nimettömän ympärille, sovitellen niitä siihen kuin sormusta.
"No.. ei mulla nyt ollut muutakaan, mut mä rengastan sut heti kun mahdollista" - mä naurahdin ja pukiessani vaatteitani vihdoin ylleni, mietin jo millaiset sormukset me hankittaisiin.
Jätkät mahtaisi ihmetellä kun me tultaisiinkin seksibileistä sormukset nimettömissä. Se fakta saattaisi jo pelästyttää Joeliakin sen verran, että se miettisi ehkä itsekin jatkossa sellaisiin osallistumista.
Me etsittiin lähin puistonpenkki taksia odotellessa ja istuttiin siinä sylikkäin. Suudeltiin, sitten vain juteltiin ja pideltiin toisiamme.
Ja siinä puiston penkillä, mä vietin yhden ehkä mun parhaista hetkistä, mun elämän tärkeimmän ihmisen kanssa.
Silloin mä myös tiesin, että me voitaisiin viettää lopun elämämme vaikka vain kahdestaan Aleksin kanssa, eikä meillä olisi milloinkaan tylsää tai yksinäistä yhdessä.
Jos me oltiin jonkun silmissä tylsä ja tavallinen pariskunta, se saisi tylsistyä aivan rauhassa.
---
Sanoja: 1259
Silleen ja sori vaan, kaikki ootti innoissaan jotain kuumaa kamaa ja tiiän, et sitä on pyydetty, mut aina käy näin 😒 Kirjotan Oleksia niin vahvasti vaan toisilleen, et ei siihen mahdu väliin mitään muuta. Oon itekin vähän tylsä.. 😔
+ Halusin vaan muistuttaa, että mun edellisessä shottikirjassa on Scary Movie - stoori, missä jätkät katseli sitä leffaa rundilla 😛