Butterfly Effects // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Just Like a Dream 3/4

MONSTER INSIDE ME

Aleksi

"No mä en oo ainakaan ikinä saanu yhtään ylinopeus - tai parkkisakkoo, toisinkun eräs" - Nikon ääni kuului huutelevan ulkoa, auton ovien pamahdellessa kiinni ja äänien kantautuessa sisälle saakka avonaisesta ikkunasta. Niillä oli varmasti ollut rattoisa ajomatka. Mulla ei ollut siitä epäilystäkään.

"Katos vaan, ne pääsi kun pääsikin perille" - Tommi totesi sohvalta Rilla sylissään. Yleensä se olisi juossut innoissaan ovelle takamus heiluen, mutta nyt se nautti sohvalla vain rapsutteluista. Rilla siis.

"Täältä tullaan.. lopultakin!" - Joel ilmoitti kovaan ääneen niiden saapuessa ja sai Nikon pyörittelemään silmiään. Mä tiesin heti, että keskustelu niiden ajomatkasta ei suinkaan ollut vielä ohitse.

"Susheihin mä en koskenu, mut pullo on kohta tyhjä, ei kukaan kestä Nikon kyydissä selvinpäin, tylsistyy kuoliaaks saatana. Stadista Vihtiinki ajaa vittu vuoden" - Joel puuskahti jatkaen yhä marmattamistaan. "Älä valita, mä toin sentään meijät ehjänä perille, ei matka tänne oo mikään formularata" - Niko muistutti. "No mieluummin kuolen vauhdin hurmassa ku tylsistyn kuoliaaks" - Joel mussutti kuitenkin vielä.

"Sitä paitsi sun pitäis kiittää mua, et ois voinu ajella kuitenkaan jo pullon korkanneena ja sit oisit joutunut tuleen taas jollain bussilla" - Niko näpäytti sitä. "True" - Joel joutui myöntämään ja muisti sitten jotain muuta nostaessaan kätensä Nikon harteille. Se oli aikeissa vähän halata sitä, mutta ei sitten halannutkaan.

"Ai niin, ei me voida halailla, mulla oli tylsää ja mä luin just matkalla jodelista, et me seurusteltiin kuulemma vuosia sitten, eikä siks enää halita" - Joel sanoi ja työnsi Nikon käden pois. "Aha, nyt on kyllä muisti pettäny sit pahasti, sori mut et kai sit ollu kovin mieleenpainuva, ku mä en muista tota" - Nikoa nauratti. Se oli itse poistanut koko sovelluksen puhelimestaan sattuneesta syystä, mutta Joel kyllä seikkaili siellä yhä. Kuten mäkin.

"Kyllä kaikki kenen kanssa mä oon ollu taatusti muistaa mut" - Joel röyhisti rintaansa. "Joo, ainaki jos ovat olleet sun kanssa samassa autossa, se vinkuminen ei äkkiä unohdu" - Niko totesi kuivasti. "Mä tarkotin vähän eri juttuja" - Joel tarkensi. "Tiiän" - Niko tuhahti väsyneesti.

"Mäkin itse asiassa luin sen, pitikin kysyy, et onko multa jääny joku mehukas juttu kuulematta?" - mä kysyin katsoen Nikoa ja Joelia vihjailevasti. "Tee se" - Joel totesi jollekin ja yhtäkkiä mun silmät peitettiin jollain.

"Mitä tää ny on?" - mä kyselin jonkun sitoessa siteen mun silmille ja viedessä mun näkökyvyn. "Saat arvata kuka meistä on Olli" - Joonas hihitteli. Ilmeisesti siis joku Ollin ja Joonaksen hieno pila mulle taas. Great.

Pian joku taputti mua kömpelösti päähän. Varmaan Joel. Ei se ainakaan Olli ollut. Seuraavaksi mä sain lämpimän halauksen mun selän takaa. Se oli epäilemättä Niko. Sillä oli parhaimmat halit. Siis jos Ollia ei laskettu. Sitä paitsi jos se olisi ollut Olli mun selän takana, mä olisin tuntenut jo vähän muutakin.

Sitten joku läimäsi mua takamukselle. Siihen loppui mun arvailut. Kyllä mä sen läimäyksen tunsin. Mun kroppa tunsi sen sähköisen kosketuksen samantien kaikkien muiden joukosta. Oli se sen verran monta läimäytystä siltä saanut. Joka kerran ne jäivät kihelmöimään iholle ihanasti ja saivat toivomaan vain lisää. Nytkin mä melkein toivoin, että se olisi läimäyttänyt mua uudelleen.

Mutta sen sijaan mua tönäistiin ja mä päädyin istumaan jonkun syliin, joka pörrötti mun hiuksia. Tommi ja Joonas.

"No?" - Joonas kysyi. "Läimäyttäjä oli Olli" - mä kerroin itsevarmana. Ihan selvähän se juttu oli. "Oikein" - Olli totesi selvästi tyytyväisenä ja sen kuuloisena, että luvassa saattaisi olla sitä vielä lisääkin. Joskus sitten myöhemmin. Toivottavasti ainakin.