Butterfly Effects // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Bad Habits 1/3

KOIRANILMA

Aleksi

"Kerranki ku mua ois huvittanu, niin sä et oo lähössä.." - mä huokaisin koiralleni sen paetessa muualle, mun kaivaessa esiin sen kaulapantaa ja remmiä.

Rilla - rassukka oli katsonut mua järkyttyneen epäuskoisena mun vaatiessa sitä lähtemään ulos loppusyksyn kylmään ja koleaan ilmaan, jota koiranilmaksikin kutsuttiin.

Ulkona kävi pieni viima ja sadepisaroitakin ropsahteli ikkunaan, jolloin Rilla katsoi parhaimmaksi suunnata turvaan jonnekin lämpimään, niin mahdollisimman kauas eteisestä ja ulko-ovesta, kuin se ikinä vain pääsi.

Mutta mikä hitto oli edes sellainen kuin koiranilma? Mistä se nimitys oikein tuli? Koiratko muka tykkäsivät vesisateesta, kurasta ja märästä?

Sadesää ja mäyräkoira ei ainakaan olleet se kaikista paras kombo. Vaikka mä puin Rillalle sadetakin, se inhosi vesikelejä kuraveden loiskuessa sen vatsalle, sen lyhyiden töppöjalkojen yrittäessä vältellä lammikoita.

Se oli joskus juossut vahingossa kuralammikoihin, kunnes olikin uponnut yhteen äkkisyvään ja sitten tehnyt siellä jotain etäisesti uintiliikkeitä muistuttavaa ja vinkunut apua litimärkänä ja surkeana.

Sitähän sanottiin, että kaikki koirat osasivat uida, mutta sen räpiköinnin nähtyäni mä en ollut siitä aivan varma..

Rillaa sai muutenkin usein kantaa eteenpäin kauemmas kotipihasta jos sää oli huono tai kylmä. Tosin takaisin kodin suuntaan ne töppöjalatkin kyllä toivat sen salamannopeasti.. hyvä kun itse pysyi perässä.

Mä roikotin kaulapantaa ja remmiä yhä käsissäni, mun kasvojen muuntuessa pirulliseen virneeseen mun mieleen tullessa ihan jotakin muuta. Mähän lähtisin pienelle talutuslenkille, jos mä haluaisin. Vaikka sitten ilman koiraa. Oli mulla mieskin.

Sen mä löysinkin sohvan nurkasta pelaamasta pleikkaria. Siellä se oli viltin alla lämpöisessä, vähän samoin kuin Rillakin, joka näytti kaivautuvan syvemmälle sen petiin mua piiloon, mun lähestyessä niitä molempia panta ja remmi kädessä, selkäni takana piilossa. Rilla kyllä tiesi mitä mä piilottelin, mutta Ollipa ei.

"Mmmhh.. mitä sä hommaat?" - Olli kysyi hymyillen, mun suudellessa sen kaulaa ja käänsi päätään siten, että mä pääsin paremmin siihen käsiksi. Se luuli mun olevan liikkeellä hyvissä aikomuksissa ja laski ohjaimen pöydälle. Mutta en mä ollut.

"Pitäskö mun pukeutua halloweenina pleikkaohjaimeks, et sä painelisit välillä muakin?" - mä kuiskasin sen korvaan ja puraisin hellästi sen korvalehteä.

"Kulta" - se huokaisi mulle tyytyväisenä, mun ängetessä itseni sen syliin jatkaen sen kaulan imuttelua. Se kiersi kätensä mun ympärille ja sulki silmänsä nauttiessaan. Silloin mä tiesin mun aikani tulleen. Mä kiinnitin pannan Ollin kaulaan ja napautin remmin kaulapantaan kiinni.

Sen silmät rävähtivät auki, sen hämmästyessä aika tavalla, mutta pian se tokeni ja jo innostui tajuttuaan missä tilanteessa se oli.

"Ala tulla. Tsehtseh!" - mä komensin noustessani sen sylistä ja kiskaisin remmiä tiukemmalle. Se seurasi mua kiltisti, kuten kunnolla koulutetun poikaystävän tulikin tehdä.

"Mihin sä viet mua?" - se kysyi aika innostuneesti. Mä tiesin, että sitä kiihotti nahkajutut. Siksi mä olin ne mun mustat nahkahousutkin hommannut. Se tykkäsi katsella mun takapuolta niissä. Eikä ne ainoiksi nahkaisiksi asusteiksikaan olleet jääneet..