Butterfly Effects // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Alone With You 4/4

HERE'S THE THING

Olli

"Mä oon ettiny sua joka paikasta, sä katosit, sä katosit!" - Aleksi hoki, syöksyessään mun syliin nähdessään mut. Se katsoi mua hädissään, pitäessään musta tiukasti kiinni.

"Mä olen etsinyt sua kokoajan" - mä kerroin sille saman takaisin, halaten sitä lujasti ja painaen suukon sen hiuksiin. Mä tunsin suurta helpotusta pidellessäni sitä nyt sylissäni.

"Ei kai kukaan.. Onko kaikki hyvin?" - mä kysyin kuitenkin melkein samaan hengenvetoon, mun mieleen tullessa kaikenlaista. Sellaista, mitä mä en olisi halunnut edes ajatella.

"Kaikki on hyvin nyt kun mä löysin sut. Et kai sä..?" - se kysyi puolestaan multa, katsoen mua varovasti. "En" - mä totesin tiukasti. En tosiaankaan.

"Olli mä en.. Aleksi en mä.." - me sanottiin yhtä aikaa ja hiljennyttiin hetkeksi molemmat. "En mä halua tätä, mä haluan vaan sut" - mä jatkoin lauseen loppuun.

"Sä saat tehdä mitä sä tahdot, mutta mä halusin kertoa ettei musta oo tähän, vaikka annoinkin sun luulla niin" - mä kerroin sille suoraan, vaikka se vähän kurjalta tuntuikin todeta tässä kohtaa.

"Mä en tiedä mitä mä aattelin, mä vaan jotenkin.. kun kaikki ajatteli, että me oltiin tylsiä niin se jäi mun päähän, ja sitten säkin kysyit ollaanko me, niin musta tuntui, että piti keksiä jotain mikä tekisi meistä vähemmän tylsiä ja piristäisi meidän suhdetta" - mä selitin Aleksille pahoitellen. Ei tässä mikään sen vika ollut vaan mun. Mä olisin voinut keksiä miljoona muutakin tapaa piristää suhdetta, mutta olin sitten päätynyt ehdottamaan tällaista.

"Mä en enää ikinä sano niin. Eikä me olla tylsiä, mut jos me joskus ollaan, niin ollaan sitten. Koska mä en halua mitään muuta kun sut" - Aleksi sanoi ja painui tiukemmin mua vasten. Mä olin niin helpottunut, että se ajatteli niin. Sekin oli kuitenkin varmasti nähnyt tänä iltana kaikenlaista.

"Lähetäänkö vittuun täältä?" - mä kysyin. "Mä olen jo menossa" - Aleksi sanoi vetäen mua perässään.

Matkalla alakertaan me todistettiin jonkinlaisia orgioita, joissa helposti oli ainakin kymmenen ihmistä ellei enemmänkin. Eikä siinä ollut mitään pahaa jos sellaista halusi ja siitä nautti, mutta mä en selvästikään halunnut. Ei siinäkään ollut mitään pahaa. Nyt mä ainakin tiesin sen. Oli ihan ok olla tylsä ja tavallinen, jos se nyt oli kuvaus kahdesta toisiaan rakastavasta ihmisestä, jotka viihtyivät keskenään ja nauttivat vain toisistaan.

"Tervetuloa uudelleen" - meille toivotettiin ystävällisesti meidän noutaessa vaatteemme ja puhelimemme, mutta mä olin varma, että se toivotus oli todennäköisesti aika turha. Me poistuttiin paikalta käsi kädessä, betonirappuja pitkin vanhan kartanorakennuksen puistometsään ja jätettiin kartano ja sen tarjoamat.. asiat taaksemme.

Ilta oli jo melko pimeä, meidän kävellessä katulamppujen valaisemaa hiekkapolkua pitkin, kun mä pysäytin meidät puistoalueella. Aleksi seisoi mun edessä ja katsoi mua kysyvänä. Mä otin sitä molemmista käsistä kiinni.

Mun sydän hakkasi täysillä ja rintakehä kohoili nopeasti mun hengittäessä. Musta tuntui, että mä tarvitsin lisähappea mun hengityksen miltei salpaantuessa, mun katsoessa Aleksia. Se oli niin upea.

Mä halusin sitä. Mä halusin sitä niin vitusti juuri nyt, että mun silmästäkin tipahti kyynel kun mä katsoin sitä. Ja mun onnekseni, se ilmeisesti ajatteli samoin.

Se tuli mun syliin ja mä työnsin sen puistopolun vieressä olevaa suurta, vanhaa tammea vasten ja suutelin sitä. Maistelin sen huulia ahmien, näykin niitä himoiten ja koskettelin sitä lujin ottein. Vaativasti.