All I Need

4.

"Ehkä tämä?" Sabrina kysyy ja astuu vierashuoneeseensa. Tai ehkä tämä alkaa olla minun huoneeni.

"Se on ihan hyvä", vastaan edes kunnolla katsomatta hametta, josta ystäväni on niin innoissaan.

Cameronilla on tänään juhlat, mutta minulla ei löydy hirveästi intoa lähteä juhlimaan. Jos saisin valita, niin makaisin täällä sängyn pohjalla päiviä ellen jopa viikkoja. Minä en ole mitenkään erityisen hilpeällä tuulella.

Sabrina hyppää sängylle ja kääntyy katsomaan minua. Hänen ilmeensä on hyvin arvioiva ja odotan hänen vain sanottavan sanottavansa.

"Sinä et tasan jää tänne, Kenzie. Murheesi häviävät ainakin hetkeksi kun saat vetää pääsi täyteen. Nyt sinun ei tarvitse edes miettiä sitä, että "tuottaisit pettymyksen perheellesi". Sinun ei kannata miettiä sitä, koska et saa välittää isäsi mielipiteestä paskaakaan. Elä omaa elämääsi ja jätä sen ukon höpinät omaan arvoon."

Onhan Sabrinalla pointti. Ehkä hänen sanansa merkitsevät niin paljon, koska hän on kaikesta huolimatta isäni. Vaikka oikeastaan koko elämäni aikana ei ole yhtään tuntunut siltä. Sillä kuitenkin on merkitystä. Aika paljonkin.

"Hyvä on. Minä tulen. Millä me mennään?"

"Lexi ja hänen äitinsä tulevat reilun kahden tunnin kuluttua. Hyvin mahdollista, että lähdetään taksilla pois", Sabrina sanoo ja nousee nopeasti ylös. Hän on ilmeisesti menossa sovittamaan lisää vaatteita. Hän kuitenkin pysähtyy huoneen kynnykselle ja kääntyy katsomaan minua. Hän katsoo minua oudosti hymyillen niin pitkään, että se alkaa näyttää hiukan karmivalta.

"Mitä?"

"Puhuin tänään Cameronin kanssa. Hän varmisti minulta moneen kertaan, että sinä olet tulossa."

Minä jään pyöritteemään päätäni ja mietin, että pitäisikö minun mennä Sabrinan perään. Häneltähän minä tulen kuitenkin pöllimään ne vaatteet sinne bileisiin.

Hetken aikaa olen puhelimella ennen kuin saan itseni ylös. Sabrina on huoneessaan edelleen sovittelemassa vaatteita. Hänen sängyllään on paljon vaatteita, jota hän on joko sovittanut tai hän tulee vasta kohta sovittamaan.

"Viimeinkin sinä tulit. Rupea kokeilemaan noita sängyllä olevia vaatteita", Sabrina sanoo ja osoittaa isoa kasaa vaatteita.

Sovittelen ystäväni mekkoja, hameita ja toppeja, mutta jotenkaan mitkään vaatteet eivät tunnu hyviltä. Ne eivät jotenkaan yhtään istu päälle. Tiukat farkut ja valkoinen pitisipaita päällä kaadun Sabrinan sängylle ja luovutan.

Katselen ympärilläni olevia vaatteita ja mietin, että miten tälläisestä kasasta ei voi löytyä mitään päällepantavaa. Tai ehkä tämä on merkki, että minun ei pitäisi lähteä niihin bileisiin. Voisin ihan hyvin käpertyä sänkyyn ja katsoa jotain Netflixiä. Se kuulostaa paljon houkuttavammalta, mutta osa minusta vaan haluaisi vähän viinaa - tai aika paljon.

Minä vihaan tätä.

"Laita nuo päälläsi olevat vaatteet. Nuohan ovat täydelliset", Sabrina sanoo ja huomaan hänen pyyhältävän huoneeseen kahden siiderin kanssa. Hän heittää minulle yhden ja istahtaa viereen.

Nyt kun Sabrina sanoi tuon, niin nämä vaatteet eivät tunnu enää niin hirveiltä päälläni. Farkut eivät puristaa eikä tämä paita tunnu enää niin lyhyeltä.

"Minä taidan ottaa tämän ja lähteä laittamaan vähän meikkiä naamaan", sanon haukotellen ja avaan Sabrinan ojentaman siiderin. Palaan takaisin niin kutsuttuun omaan huoneeseeni ja vilkaisen puhelintani. Joudun katsomaan sitä oikeastaan toisen kerran, kun huomaan siskoltani tulleen viestin.