All I Need

2.

Oloni on todella epämukava. Vaikka olenkin ollut kotona melkein koko viikon, niin en ole joutunut tälläiseen tilanteeseen. Istun Madisonin ja Chasen kanssa meidän olohuoneessa. Madison itsepäisesti päätti, että pelaamme Monopolya, jota emme ole pelanneet pitkään aikaan. En oikeastaan edes uskaltanut panna hänelle vastaan.

Lähes joka päivä täällä on ollut vähintäänkin äiti kotona, enkä ole joutunut olemaan Madisonin kanssa kahdestaan tai sitten kolmestaan hänen ja hänen poikaystävänsä kanssa. Nyt sellainen hetki on tullut, enkä pidä tästä alkuunkaan. Vilkuilen koko ajan kelloa ja toivon sen olevan sen verran, että uskallan sanoa, että minun pitää mennä valmistautumaan illan bileisiin.

Isä on myöhään töissä ja äiti lähti parin kaverinsa kanssa kaupungille. Meinasin itsekin livistää Lexin luo, mutta Madison tajusi nopeasti aikeeni ja esti ne.

Tiistaina kaikki tiesivät minun niin sanotusta pimahtamisestani. Kaikki pitävät minua nyt Madisonin epävakaana siskona. Aivan loistavaa. En ole puhunut siitä siskoni kanssa ollenkaan, vaikka hän varmasti haluaisi puhua siitä. Minä puolestani en halua puhua siitä ollenkaan. En minä voi enää kertoa siskolleni Australian tapahtumista. En sen jälkeen, kun olen salannut tämän kaiken häneltä näin pitkään.

"Sinun vuorosi heittää, Kenzie."

Tunnen pienen tönäisyn, joka saa minut nostamaan katseeni pelilaudasta siskooni ja hänen poikaaystäväänsä, jotka katsovat minua odottavasti. En viitsi edes sanoa mitään, vaan heitän noppia. Olen oikeastaan todella innoissani kun joudun kolmatta kertaa peräkkäin jollekin Chasen talolle.

"Se on mi-"

"Tiedän. Tässä rahat", sanon keskeyttäen Chasen ja ojennan hänelle rahat. Ihan kohta olen konkurssissa, eikä se haittaa minua ollenkaan. Sen lisäksi, että haluan todella kovasti tästää pois, niin tämä tunnelma on todeella kuollut.

"Kai sinä ihan oikeasti tiedät, että minulle voit kertoa kaiken? En minä ole tuomitsemassa sinua", Madison sanoo ja jotain tälläistä odotinkin häneltä. Olisin vain olettanut, että hän rupeaa puhumaan tästä aikaisemmin. Kerkisin jopa miettiä, että ehkä hän ei ota asiaa ollenkaan puheeksi tänään.

"Kyllä minä tiedän sen. Minulla ei vain satu olemaan mitään kerrottavaa", sanon katsomatta häntä silmiin ja ojennan nopat Chaselle. Meidän kädet hipaisevat toisiaan, joka saa minut oikeasti pienesti värähtämään. Ehkä se johtuu siitä, että hänen kätensä on todella lämmin, kun minulla taas todella kylmä.

"Oletko varma, että et halua kertoa minulle mitään?"

Nyökyttelen vain ja olen edelleen katsomatta häntä. Olen oikeasti niin iloinen, että Madison ja Chase eivät tule tänään niihin bileisiin. He viettävät iltaa täällä meillä jostain tuntemattomasta syystä. En todellakaan tiedä miksi, koska vanhempani ovat jo siihen aikaan kotona - ainakin äiti. Minun kannalta tämä on tosin vain hyvä, koska kännissä avaudun ihan liikaa. Varmasti avautuisin siskolleni ja sitten seuraavana päivänä kuolisin häpeästä.

"Minun pitäisi kyllä lähteä valmistautumaan niihin juhliin. Pitää myös mennä sinne Lexin luo ajoissa. Te voitte kyllä pelata loppuun."

"Nyt jo? Ne bileet alkavat joskus viiden tunnin päästä? Oletko sinä tekemässä sinne itse vaatteet tai jotain?"

"Ajattelin ottaa päikkärit. Minua väsyttää aika paljon. Menen sen jälkeen sinne Lexin luo. Sinä itsekin sanoit, että aikaa on aika paljon ", sanon vaikka tiedän, että tämä ei mitenkään mene läpi siskolleni. Hän tietää, että en koskaan nuku päikkäreitä, koska mielestäni se on vain päivän tuhlaamista. Toisekseen en katso häntä koskaan kun valehtelen. En oikein osaa sitä. En voi katsoa häntä samaan aikaan ja valehdella. Se on todella vaikeaa.