Vihollisia, kavereita vai jotain muuta?|| Drarry

Luku 12

* * *

Joululoma alkoi. Harry, Ron ja Hermione sekä Draco jäivät Tylypahkaan. Harry ja Draco jäivät, koska heillä ei ollut paikkaa, minne mennä, Ron ja Hermione jäivät, koska he halusivat pitää Harrylle seuraa ja viettää myös yhdessä aikaa.

Jouluaatonaattona Harry istui kirjastossa Dracon kanssa. Harry makasi puoliksi pöydällä, pimeyden voimilta suojautumisen oppikirjassa päällä. He olivat aloittaneet tekemään manaliustehtävää.

"Mä en koske enää yhteenkään kirjaan, ennen kuin loma on ohi", Harry valitti tuskastuneena.

"Ryhdistäydy Harry, meidän täytyy saada hyvä arvosana", Draco sanoi ja jatkoi muistiinpanojen lukemista.

Harry tiesi, kuinka tärkeää koulussa menestyminen oli Dracolle, joten hän nosti päänsä pöydältä, korjasi silmälasinsa suoriksi ja avasi oppikirjan luvusta Manaliukset. Sitten hän alkoi lukea kappaletta ja yritti painaa jokaisen tiedonmurusen aivoihinsa. Hänellä itsellään ei ollut kovin hyviä kokemuksia manaliuksista, mutta ainakin hän tiesi niistä enemmän, kun kerran oli kohdannut niitä.

"Manaliukset on siis vähän niinkuin pimeän velhon sätkynukkeja", Harry sanoi.

"Aivan", Draco sanoi, "mutta sen mä olen jo kirjoittanut."

Harry huokaisi. "Löytyykö täältä mitään, mitä sä et ole jo kirjoittanut?"

Draco otti kirjan Harryn käsistä ja sysäsi hänen eteensä pergamentin, jolla heidän tekstinsä oli. "Sun vuoro kirjoittaa."

Harry tarttui sulkakynään ja alkoi raapustaa siihen asioita, joita Draco saneli hänelle. Se sujui hyvin, ilman suurempia ongelmia. Tekstiä syntyi nopeaan tahtiin ja heidän yhteistyönsä sujui hyvin. 

Hieman alle tunnin päästä Harry kuitenkin kyllästyi. "Voidaanko jo lopettaa tältä päivältä ja mennä syömään?"

Draco sulki kirjan. "Hyvä on." He keräsivät tavaransa ja lähtivät kirjastosta illalliselle.

Suuren salin ovella Draco pysähtyi. Harry katsoi häntä kysyvästi. Sitten Draco tarttui häntä ranteesta ja sanoi, "tule". Hän veti Harryn luihuisten pöytään, Pansyn ja Blaisen luokse, ja kävi istumaan. Harry katsoi häntä epäröiden.

"Istu alas, Potter", Blaise kehotti. Harry kohautti olkiaan ja istahti Dracon viereen penkille. Sitten hän nosti lautaselleen perunamuusia ja pihvejä. 

"Mitä?" hän kysyi, kun Draco katsoi hänen ruoka-annostaan. "Opiskelu tekee nälkäiseksi."

Draco hymähti ja otti itselleen ruokaa. He söivät ensin hiljaisuudessa, mutta sitten Pansy alkoi puhumaan.

"Mun mielestä tämä vuosi on mennyt tosi nopeasti. Ei uskoisi, että nyt on jo joulu."

Se oli totta. Heidän kahdeksas vuotensa oli kulunut kovalla vauhdilla, koska heillä oli ollut niin paljon tekemistä.

"Oletteko muuten huomanneet, että nykyään kukaan ei oikein välitä tupasäännöistä oppituntien ulkopuolella?" Blaise kysyi ja nyökkäsi kohti muita pöytiä. Ginny Weasley istui korpinkynsien pöydässä, rohkelikkojen pöydässä oli kaikista tuvista oppilaita ja puuskupuhien pöydässä oli suunnilleen puolet oikeita puuskupuheja. 

"Esimerkiksi meidän oleskeluhuoneessa käy tosi usein ainakin korpinkynsiä ja puuskupuheja. Rohkelikkoja ei ole pahemmin näkynyt", Blaise jatkoi.

Harry nyökkäsi. "Totta, meilläkin käy paljon muiden tupien oppilaita."

"Mun mielestä se on ihan hyvä juttu", Pansy liittyi keskusteluun. "Ei tule sellaista mielikuvaa, että pitäisi liikkua vain omien tupalaistensa kanssa."