Luku 9

1K 59 62
                                    

Keskiviikkona kaikki meni pieleen.

Oppilaiden keskuudessa oli alkanut kiertää huhu, että Draco juotti Harrylle lemmenjuomaa, vaikka he eivät edes seurustelleet.

Huhu oli Harryn mielestä tietenkin naurettava, mutta Dracoon se näytti vaikuttavan. Hän yritti parhaansa mukaan vältellä kaikkia, jopa Harrya, eikä tullut edes syömään.

Pansy oli yrittänyt saada hänet puhumaan, mutta Draco oli alkanut syyttelemään itseään kaikesta. 

"Mä en voi olla enää missään tekemisissä Potterin kanssa, tai muuten mun koko tulevaisuus on pilalla. Mut viedään Azkabaniin, koska olen lumonnut Valitun rakastamaan itseäni. Täysin naurettavaa, kaikki näkevät, miten hän vihaa mua! Mutta ei. Ihmiset ovat täysin sokeita ja luottavat huhuihin. Tai no, miksipä kukaan luottaisi kuolonsyöjään?" Draco oli huutanut Pansylle aamulla. Sitten hän oli rynnännyt jonnekin kyyneleet silmissä.

Pansy tiesi, miten rankkaa Dracolla oli. Hän oli täpärästi välttynyt Azkabaniin joutumiselta, ja vielä senkin jälkeen häneltä vaadittiin paljon. Ilman huippu arvosanoja Draco ei saisi kunnon töitä ja hänet passitettaisiin velhovankilaan kuolonsyöjien seuraksi.

Pansy myös tiesi, ettei Draco ollut ikinä halunnut liittyä Voldemortin joukkoihin. Hän oli tehnyt sen perheensä puolesta. Hänelle ei oltu annettu vaihtoehtoja.

Mutta sen kuului olla mennyttä. Kukaan ei ollut uskaltanut kiusata Dracoa Tylypahkassa sodan jälkeen. Ketään ei ollut kiinnostanut. Mutta heti, kun asia koski Harry Potteria, kaikkien sankaria, Dracosta tuli koko koulun vihatuin oppilas.

* * * 

Myös Harry oli huolissaan Dracosta. Luihuista ei ollut näkynyt oppitunneilla koko päivänä. Päivän viimeisellä tunnilla, (taikajuomia), Harry menetti toivonsa sen suhteen, että Draco olisi tullut tunneille. 

Mutta hän ei voinut jättää asiaa siihen. Vaikka kuiskuttelut seurasivat häntä käytävillä, Harry urheasti raivasi tiensä kohti tyrmiä. Hän ei tiennyt, miten pääsisi luihuisten oleskeluhuoneeseen, mutta onneksi Blaise Zabini tuli häntä vastaan käytävässä.

"Hei, Zabini! Odota!"

Blaise kääntyi ja jäi odottamaan Harrya. 

"Missä Draco on?"

Blaise pudisti päätään. "En tiedä, näin hänet viimeksi aamulla."

Harry tunsi, kuinka hänen vatsaansa kasvoi epämääräinen möykky. "Miksei hän ole tunneilla?"

"Hän ei ollut mielissään huhuista", Blaise sanoi, valiten tarkasti sanansa. "Ne eivät ole hyväksi hänen tulevaisuuden kannalta, jos ymmärrät."

Harry nyökytteli kovasti. "Mä ymmärrän kyllä, mutta ne on vain huhuja. Se ei ole totta, eihän me edes... seurustella. Ja miksi Draco muka antaisi mulle lemmenjuomaa?"

Blaise hymyili surullisesti. "Se ei ole tärkein pointti. Tärkeintä on saada Draco järkiinsä."

* * *

Draco ei tullut järkiinsä.

Harry oli yrittänyt etsiä häntä koko keskiviikko-illan, mutta tuloksetta.

Torstaina hän ilmestyi oppitunneille. Heillä oli ainoastaan yksi yhteinen tunti, Harrylla ja Dracolla, mutta koko tunnin, Draco työskenteli pää kumarassa, kiinnittämättä huomiota kehenkään. Hän ei edes vilkaissut Harryyn. 

Se sattui Harrya paljon. Se sattui todella paljon.

Hän oli saanut Pansyn ja Hermionen kautta tietää, että Draco oli ollut kaikilla muillakin oppitunneilla, joita hänellä oli ollut. Draco puhui omille kavereilleen aika normaalisti, mutta ei maininnut mitään erikoisesta tilanteesta. Hän kävi syömässä aina ruokailujen lopussa ja söi pienet annoksensa nopeasti. Jos Harry tuli Dracoa vastaan käytävillä, hän painoi päänsä alas, eikä ollut huomaavinaankaan Harryn kysyvää tuijotusta.

Vihollisia, kavereita vai jotain muuta?|| DrarryWhere stories live. Discover now