Luku 6

1K 61 24
                                    

Draco heräsi auringonpaisteeseen, joka tulvi pilvien välistä hänen silmiinsä. Hän tunsi jokaisen paikan olevan puuduksissa huonosta asennosta. Hän oli valunut alas puunrunkoa niin, että hän makasi selällään maassa, mutta takaraivo oli yhä puussa kiinni. Dracolla ei myöskään ollut kylmä. Syy siihen selvisi yhdellä vilkaisulla hänen vasemmalle puolelleen. 

Mustatukkainen poika makasi raajat levällään maassa, Dracon vieressä. Heidän käsivartensa ja kylkensä olivat likistyneinä toisiinsa. Potter suorastaan hehkui lämpöä.

Draco ähkäisi ja nousi istumaan. Hän ei osannut tehdä muuta, kuin tuijottaa Harrya, joka nukkui suu raollaan maassa. Hänen poskensa olivat punaiset ja pyöreät lasit olivat hiukan vinossa. Mustaa hiuspehkoa peitti harmaa huppu. 

Draco tuijotti hetken toista poikaa, ennen kuin tönäisi häntä rajusti olkapäähän. "Herätys."

Potterin silmät rävähtivät auki. Hän yritti nousta istumaan, mutta kaatui heti takaisin maahan. "M– Mitä?" Harry tuijotti ihmeissään Dracoa. "Huomenta", hän sopersi.

"Miten ihmeessä sä siihen päädyit?" Draco kysyi otsa rypyssä. Hän vetäytyi kauemmas Harrysta ja nojautui puun juurta vasten. 

"Mä– mä olin kävelyllä. Ja näin sut tässä ja sitten mä istuin tähän. Ja taisin nukahtaa. Sori."

"Miten sä ilmestyi yhtäkkiä joka paikkaan, missä mä olen?" Draco kysyi hieman vihaisesti. Hän ei tiennyt, mitä tuntea.

"Sori. Oikeesti. Ei ollut tarkoitus." Harry näytti hieman eksyneeltä. Dracolle tuli sekunnin murto-osan pituinen halu suudella häntä. Se ei kuitenkaan kestänyt pidempään.

"Stalkkaatko sä mua, Potter?"

"Ei ei!" Tällä kertaa Harryn ääni oli vahvempi. "Mä olin huolissani. Ei ole nimittäin normaalia nukkua ulkona lumessa." Sitten hän työntyi istumaan. "Mennään sisälle. Mulla on paha olo."

Dracolla ei ollut yhtään huono olo. Itse asiassa ihan virkistynyt. Tavallaan. Hän nousi seisomaan ja kiipesi pois juurien välistä. Hän oli aikeissa lähteä harppomaan poispäin, kun kuuli Harryn äänen.

"Odota. Mulla on oikeesti tosi huono olo." Hän näytti siltä kuin olisi saattanut pyörtyä minä hetkenä hyvänsä. Sitten hän aivasti. "Tosi huono olo", hän toisti.

"Kautta Merlinin karvaisten– Äh! Miten sä aina saat itsesi pulaan?"

"Mun erikoistaito", Harry vitsaili laimeasti. Hän nojasi raskaasti puuhun. "Mulla on varmaan kuumetta tai jotain."

"Tarviitko apua?" Draco kysyi kohottaen toista kulmaansa.

Harry pyöräytti silmiään ja sulki ne sitten saman tien kuin se olisi sattunut. "En, kiitos." Sitten hän päästi irti puusta ja lähti hoipertelemaan pois juurien välistä. Hän tuli Dracon vierelle ja he lähtivät kävelemään kohti linnaa.

Draco piti koko ajan Harrya silmällä. Hän ei halunnut, että tälle kävisi mitään. Puolessa välissä matkaa alkoi jo näyttää siltä, että Harry pääsisi perille omin neuvoin, mutta sitten hän horjahti eteenpäin. Dracon refleksit toimivat vaistomaisesti ja hän nappasi Potteria olkapäästä kiinni, ettei tämä kaatuisi.

Heidän katseensa kohtasivat hetkesi. Harryn tavallisesti kirkkaanvihreät silmät olivat nyt sameat ja ne tuijottivat mitäänsanomattomina Dracoa. "Ei ollut hyvä idea nukkua ulkona."

"No ei vitussa ollut! Mutt voit syyttää ihan itseäsi, Potter", Draco puuskahti ja heivasi Harryn toisen käden olkapäälleen. "Mä en käskenyt sua tulemaan sinne."

"Miksi sä sitten et ole kipeä?" Harry nojautui raskaasti Dracon olkapäähän.

"Kylmä vaikuttaa toisiin eri tavalla kuin toisiin." Draco ei voinut estää itseään laittamasta toista kättään Potterin vyötärölle. "Ja mä olen nukkunut viimeiset yöt tosi hyvin, jos ei eilistä lasketa."

Vihollisia, kavereita vai jotain muuta?|| DrarryTahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon