Vihollisia, kavereita vai jotain muuta?|| Drarry

Luku 12

"Että haluaisitko sä olla mun poikaystävä?" Dracon sydän hakkasi melkein kurkussa asti. Harry näytti ensin hämmästyneeltä. Sitten hänen kasvoilleen levisi leveä hymy, joka sai pienen hymykuopan näkyviin. 

Harry nyökkäsi. "Joo", hän henkäisi. Sitten hän heitti molemmat kätensä Dracon ympäri ja rutisti häntä tiukasti. "Joo, joo, joo!" 

Draco hymyili helpottuneesti ja vastasi Harryn halaukseen. He istuivat siinä monta minuuttia, kunnes alkoi tulemaan kylmä. Draco vetäytyi kauemmas ja katsoi Harryn vihreisiin silmiin, jotka näyttivät onnellisilta. Harry katsoi takaisin leveästi hymyillen. Sitten hän laittoi kätensä Dracon kaulan ympärille ja suuteli häntä huulille. Dracoa hymyilytti niin paljon, että hänen oli vaikea vastata Harryn suudelmaan.

Kun he irtautuivat toisistaan, kummatkin purskahtivat nauruun. Draco ei ollut ollut ikinä niin onnellinen.

Parikymmentä minuuttia myöhemmin he palasivat Suureen saliin. Kummatkin olivat väsyneitä, mutta heidän oli pakko päästä tanssimaan vielä kerran. 

Pansy, Ron ja Hermione tulivat heitä vastaan ovella. "Ja mistäköhän sitä tullaan?" Pansy kysyi, nostaen kädet lanteilleen. "Me alettiin jo ihmetellä, mihin te katositte."

Draco vilkaisi Harrya. "Rauhoitu Pansy, me käytiin vaan kävelyllä."

Pansy pyöräytti silmiään. "Juu juu."

"Missä Blaise on?" Draco kysyi, vaihtaakseen puheenaihetta.

"Hän lähti jonnekin Padma Patilin kanssa jo melkein tunti sitten."

Äkkiä Pansy nousi varpailleen ja kurkotteli nähdäkseen Dracon olan yli. "Ahaa, Justin tulee", hän sanoi. Kun hän näki Dracon ihmettelevän ilmeen, hän virnisti. "Hänellä on oikeasti aika musta huumori." Sitten hän katosi Justinin kanssa tanssilattialle.

Harry oli kääntynyt juttelemaan omien ystäviensä kanssa. Draco vetäisi häntä kevyesti hihasta. Harry kääntyi katsomaan häntä.

"Mennään tanssimaan", Draco sanoi, kuulostaen siltä, ettei antanut vaihtoehtoja.

"Okei", Harry vastasi. Hän sanoi pikaiset hyvästit Ronille ja Hermionelle, ja sitten Draco olikin kiskonut hänet tanssimaan.

Musiikki ei ollut hidasta eikä nopeaa, vaan jotain siltä väliltä. Draco tiesi varsin hyvin, että Harry ei ollut mikään mestaritanssija, joten he vain pyörivät epämääräisesti ympäri lattiaa. Yhdessä vaiheessa Harry painoi otsansa Dracon olkaa vasten ja näytti siltä, että hän olisi nukahtanut.

"Harryy." Draco tönäisi häntä kevyesti. Se sai Harryn hätkähtämään ja nostamaan päänsä. Hän näytti niin väsyneeltä, että Draco päätti, että oli aika lähteä. Mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, Harry oli noussut varpailleen ja painanut huulensa Dracon huulille.

Välittämättä kaikista katseista, joita he keräsivät, Draco laittoi kämmenensä Harryn poskille ja suuteli häntä takaisin. Se tuntui kestävän ikuisuuden, eikä Draco valittanut.

Kun he lopulta vetäytyivät poispäin toisistaan, Draco näki Harryn punaiset posket ja leveän hymy, sekä kuuli ihmisten hurraavan ja viheltävän. Välittämättä siitä, olivatko huudot vihamielisiä vai eivät, Draco tarttui Harrya kädestä ja veti hänet pois Suuresta salista.

Käytävällä hän pysähtyi rauhalliseen paikkaan. 

"Mulla oli tosi kivaa", Draco sanoi.

"Niin mullakin. Kiitos sulle."

"Hyvää yötä."

"Öitä."

Parin hyvänyön suukon jälkeen he lähtivät omiin makuusaleihinsa.