Vihollisia, kavereita vai jotain muuta?|| Drarry

Luku 7

Harry heräsi. Hänen päässään jyskytti ja hän oli todella väsynyt. Hänen nenänsä oli tukkossa ja kurkku oli kipeä. Hänellä oli myös jääkylmä. Kun hän avasi silmänsä, kaikki näytti sumealta. Hän tajusi sen johtuvan silmälasien puutteesta. 

Harry kurkotti oikealle puolelleen hapuillen yöpöydän puista pintaa sormillaan. Hänen sormensa osuivat lasien sankoihin, mutta hänen otteensa lipesi ja ne putosivat kolisten lattialle.

"Äh", Harry mutisi. Hän jatkoi yöpöydän tunnustelua. Pian hänen kätensä osui taikasauvaan. "Tulejo silmälasit", hän kutsui ja lasit lennättivät hänen käteensä. Saatuaan ne päähänsä, maailma näytti terävämmältä.

Harry arveli, että oli iltapäivä. Sairaalasiivessä ei ollut muita kuin hän. Edes matami Pomfreyta ei näkynyt. Harry yritti nousta istumaan, mutta se sai hänen päänsä jomottamaan pahemmin. Sitten hän muisti, mitä oli tapahtunut.

Draco oli suurin piirtein kantanut hänet sairaalaan sen jälkeen, kun hän oli nukahtanut vahingossa ulos. Se oli ollut hieman noloa.

Harryn aivot saivat onneksi muuta ajateltavaa, kun sairaalan ovi lennähti auki. Siellä seisoivat ihmiset, joita Harry oli kaikista eniten kaivannut.

"Harry!" Hermione juoksi hänen luokseen helpottuneesti hymyillen. Ron seurasi perässä, myös hymyillen.

"Hei", Harry tervehti vaisusti. 

"Millainen olo?" Hermione tiedusteli. 

"Kipeä", Harry vastasi. Hän väänsi tuskaisen hymyn.

"Mitä Malfoy oikein teki sulle?" Ron kysyi, vaikuttaen siltä, että oli kaivannut vastausta kysymykseen ikuisuuden.

"Ei mitään", Harry vastasi. "Hän kyllä auttoi mut tänne, kun huomasi, että oon kipeä", hän mutisi katse tiukasti valkoisessa katossa.

Ron ja Hermione vaihtoivat katseita.

"Oletko varma?" Ron kysyi. "Jos et muistakaan kaikkea?"

Harry käänsi katseensa Roniin. "Kyllä, olen varma, ettei Draco tehnyt mulle mitään."

Ronin silmät laajenivat. "Draco? Milloin Malfoysta on tullut Draco?"

Onneksi Hermione puuttui keskusteluun. "Ron, hyväksy se tosiasia, että Malfoy on muuttunut. Hän ei ole enää samanlainen kuin ennen."

Ron vilkaisi häneen hieman kiukkuisesti. "En ole väittänytkään, ettei Malfoy olisi muuttunut. Totta kai hän on, me kaikki ollaan. Mä vain kysyin, että milloin Harry on alkanut olemaan hänen kaverinsa."

Harry päätti, että hän voisi kertoa ystävilleen. "No, lähiaikoina me ollaan oltu ihan hyvissä väleissä. Ei meitä varmaan kavereiksi voi sanoa, mutta ollaan me juteltu jostain aina välillä."

Hermione nyökkäsi. "No mutta, sehän on hienoa."

Sitten Matami Pomfrey tuli häätämään Ronin ja Hermionen pois, jättäen Harryn yksin tylsyyteen.

* * *

Maanantaina Draco suuntasi kohti muinaisten riimujen oppituntia Pansyn kanssa. Se oli tylsä aine, mutta kuitenkin ihan tärkeä. 

He saapuivat luokkaan ja istuivat yhden pöydän ääreen. Oppitunnin alkuun oli vielä pari minuuttia, joten kaikki oppilaat eivät olleet ehtineet saapua. Draco otti laukustaan oppikirjan ja sulkakynän sekä mustepullon. Hän laski ne pöydälle ja jäi odottamaan tunnin alkua.

Oppitunnin alusta oli kulunut viisi minuuttia. Professori Babbling paasasi oikeinkirjoituksen tärkeydestä, kun oveen koputettiin. Opettaja meni avaamaan. Käytävällä seisoi Hermione Granger, joka puristi tiukasti oppikirjaa rintaansa vasten.