17:06

279 23 35
                                    

Oli jouluaatto. Olin just päässy töistä Hesburgerista, ja mua vitutti. Musta vaan tuntu, ettei tästä joulusta tulis yhtään mitään.

Tiesin et mun äiti ja iskä ja pikkuveljet oli just nyt syömässä niitten jouluateriaa, samalla kun mä kaivoin Hesen pussista itelleni kanahampurilaisen, 0,4 litran Spriten, ranskalaiset ja paprikamajoneesin.

Sytytin pienen kynttilän ruokapöytään ja aloin nauttia mun ateriasta. Yksin ja hiljaisuuden vallitessa.

Kun sain syötyy, heitin roskat roskikseen ja muistin, et olin saanu muutaman hassun joululahjan. Seelalta, mun parhaalta kaverilta, äitiltä ja iskältä ja sit se yks mysteeri, joka ootti mun lokerossa kun olin lähössä töistä. Ei nimee, ei korttia.

Mua vähän ärsytti, ettei Sampo ollu antanu mulle lahjaa, olihan se kuitenkin mulle läheisin työkaveri. Ja kaveri muutenkin, heti Seelan jälkeen.

Me vietettiin aika paljon aikaa töitten ulkopuolellakin, ja mä ite olin antanu sille lahjan. Pienen ja säälittävän, mut lahjan kuitenki. Ja sen verran ajoissa, et se ois kyl ehtinyt hankkia mulle jotain, jos ois halunnut. Ja joo, olihan se vähän outoo, et Sampo, työpaikan mukavin tyyppi, aina huolehtimassa muista, ei antanut mulle mitään.

Joku yhtäkkiä vei mun ajatukset Sampon just muutama päivä sitten vaaleenoransseiks värjättyihin hiuksiin ja pisamiin sen nenässä. Mietin sen harmaata poolopaitaa ja ystävällistä hymyä, jonka se heitti mulle eilen ennen kun lähti töistä.

Pudistin päätäni ja ravistin Sampon pois mun mielestä.

Nappasin ekaks Seelan paketin. Luin aluks kortin, jossa oli Nalle Puh tonttulakki päässään.

Hyvää joulua Aatokselle t:Seela

No kiitos vaan. Avasin rusetin paketin päältä ja nostin kannen pois.

Mun huulille nousi pieni hymy, kun näin vaaleenpunasen nallen laatikossa. Nostin sen käteeni ja huomasin paketin pohjalla kortin.

Hei, olen Nellu-Nalle. Mun sisälle on ehkä joutunut jotain, voisitko auttaa?

Mä en oo koskaan tavannu näin seelamaista lahjaa, mut tuli nyt sekin sit koettua. Nousin ylös nalle edelleen käsissäni ja avasin keittiön laatikon. Otin sieltä sakset ja leikkasin nallen selkään viillon.

"Kiitti, Seela", kuiskasin. Nallen sisällöksi paljastui järkyttävä määrä Fazerin Geisha-patukoita. Mun lemppareita.

Kurkkasin laatikon pohjalle, ja siellä oli kuin olikin kirje. Nostin sen käteen ja aloin lukee.

Psst, Aatos!

Luulitko oikeesti, et mä antaisin sulle vaan jotain suklaata joululahjaks? Ei todellakaan. Siinä on sulle jotain, mistä saatat tykätä.

Kirjeen loppuun oli kiinnitetty sinitarralla lahjakortti mun lempiravintolaan, yhteen sushipaikkaan Helsingissä. 30€.

Nyt mua alko hävettää mun oma lahja, jonka annoin Seelalle. Siinä oli vaan pari tuoksukynttilää ja Fazerin Sinistä. Voisin tarjota sille vaikka joku päivä kahvit, nii oltais ees vähän enemmän tasoissa.

Seuraavaks nostin vanhempien lahjan syliini. Avasin rusetin ja löysin uudet villasukat. Ne oli tällä kertaa vaaleensiniset, joissa oli valkosia raitoja. Vedin sukat heti jalkaan, koska mun varpaat oli alkanu jäätyä, mun asunnon lämmitys kun ei kovin hyvä ollut.

Nostin laatikon pohjalta vielä kortin ja luin sen.

Tämä kortti oikeuttaa Aatos Emil Valtasen päivällisen lapsuudenkodissaan joululoman aikana. Saat toki jäädä yöksikin, jos siltä tuntuu.

Hyvää joulua Aatokselle!
❤️:llä äiti, iskä, Jooa ja Valo

Kiitti vaan. Ehkä mun varpaat ei kuolekaan hypotermiaan tänä talvena.

Viimeseks nostin käsiini vaaleenruskeen kirjekuoren vailla mitään muuta kun mun nimi, Aatos. Avasin kirjekuoren varovasti.

Sisälläkään ei ollut muuta kun pieni paperilappu, joka näytti olevan repästy meiän työpaikan vihosta, johon tilaukset kirjotettiin.

24.12.19
17.30
Linnanmäki

Vilkasin kelloo puhelimesta. 17.21. Enköhän mä ehdi, jos lähen heti.

Vedin ruskeet Timberlandsit jalkaani ja kiskoin takin päälleni. Vilkasin vielä ennen lähtöä peiliin. Huitasin muutaman kurittoman vaaleenruskeen kiharan pois naamalta ja vein katseeni vielä päästä varpaisiin. Mukana mulla oli vaan puhelin, avaimet ja jostain syystä se paperilappu.

Avasin kämpän oven ja lähdin alas tukenani vaan hullu uteliaisuuteni.

***

562 sanaa

Joo öö täs on joku joulutarina tai jotai. Julkasen tätä nyt koko viikon joulaattoon asti, eli tähän tulee 7 lukua. Luvut on aika lyhyitä, eikä juonessakaa mitää järkee mut väliäkös tuolla. Mielipiteen saa aina kertoo, se merkkaa mulle paljon ja votettamistakin arvostan💫 Kiitos kun luit💕

Hyvää Joulua, toivoo...Where stories live. Discover now