Perhospoika🏳️‍🌈 (tauolla)

᎒|18|᎒

Eemu:

Jäätiin bussista mäkkärin kohdalla ja käytiin läpi ketkä ostaisivat ruoat ja ketkä varaisivat pöydät. Tietty joku selustan tarkastajakin piti olla, ellei tahtonut jäädä kiinni. Sehän vasta olisikin ollut hauskaa, kun jäätäisiin kiinni jollekkin opettajalle mäkissä. Nooa ja Aava sponssasivat ruoat meille. Mut patistettiin ettimään ja varaamaan joku hyvän kokonen pöytä samalla, kun muut jäivät odottamaan tilauksia ja auttamaan niiden tuomisessa pöytään.

Suunnistin jonnekkin nurkkapöydälle, minkä toisella puolella oli sohva ja toisella parit penkit. Pöydän vieressä oli samanlainen, joten me kaikki mahduttiin istumaan siihen.

Käänsin katseeni muihin, jotka höpöttivät keskenään ja odottivat tilauksiaan. Gabriel selitti jotakin Pyrylle ja Nooalle samalla, kun hänen silmät olivat ummistuneet melkein kiinni ja jätkä oli nojautunut aavistuksen Pyryä vasten ja Pyry oli kietonut kätensä hänen ympärilleen. Kyllä mäkin halusin tollasen suhteen, missä voisin olla sen tyypin kanssa julkisesti häpeilemättä mitään. Ainut esto siinä oli etten ollut todellakaan valmis sellaiseen ja muutenkin mä olin niin epävarma. Mun sydän ei ollut todellakaan kokonaan parantunut viime suhteesta. Hassua, kun mä olin silloin luullut merkitseväni jotakin sille, mutta aika helvetin väärässähän mä taas olin ollut. Oli se aika hupaisaa kuinka mäkin olin ihastunut palavasti johonkuhun, mutta se ei ollut välittänyt paskaakaan. Mä vaan olin ollut niin hemmetin sinisilmäinen ja uskonut sen pienimmätkin valheet enkä ollut kuunnellut muita.

"Täs on nää sun nugetit", Viljami sanoi ja käännyin katsomaan blondia jätkää. Hänen käsissään oli tarjotin, missä oli joku hamppari, ranskalaisia ja ne mun kananugetit plus tietenkin parit coca colat.

Nyökkäsin hänelle vaisusti ja siirryin istumaan kauemmas sohvalle, jotta hänkin mahtuisi siihen. Viljami heitti mulle pienen, varovaisen hymyn ennen kuin istahti alas ja laski tarjottimen pöydälle. Vilkaisin häntä hieman kurtistaen kulmiani, miksi se tuntui niin hermostuneelta? Tuntui kuin se olisi ollut mun kanssa jotenkin erityisen varovainen enkä mä ymmärtänyt syytä. Okei olihan mun pakko myöntää, että mä olinkin tällä hetkellä aika rikki, vaikka siitä olikin kuukausi. Mun sydämellä kestäisi hetki parantua enkä mä todellakaan olisi hetkeen kenenkään kaa yhdessä.

"Ootko sä v-varma et sä pärjäät pelkillä nugeteilla? Sä voit kyl ottaa munkin ranskikset."

Nyökkäsin hiljaa vilkaisten vierellä istuvaa Viljamia, jonka siniset silmät loistivat pientä huolestuneisuutta.

"K-kyl mä pärjään..", mutisin edes olematta varma siitä kuuliko hän.

Nappasin nugettiboxini ja avasin sen varovaisesti yrittämättä rikkoa sitä. Tunsin Viljamin katseen itsessäni, mutta katse katosi, kun muut tulivat paikalle höpötellen mun mielestä aivan liian kovaa. Tosin tää porukkahan oli tosi kova ääninen.

"Ketkä aikoo tulla sinne tanssiaisiin?" Elmeri kysyi iloisena istuen mua vastapäätä.

"Me aiottiin ainakin Viljamin kaa", Aava hymyili ja vilkaisi Viljamia,
"Eiks nii?"

"Joo", Viljami hymähti tunkien sitten ranskalaisia suuhuunsa.

"Entäs sä Gabriel?" Elmeri kysyi kääntyen katsomaan kastanjanruskeat hiukset omaavaa Gabrielia, joka ryysti kokistaan. Hän nosti katseensa Elmeriin ja osoitti itseään kurtistaen kulmiaan kuin kysyen kysyttiinkö kysymys varmasti häneltä. Elmeri nyökytteli hänelle takaisin huvittunut virne naamallaan.

"No siis todellakin sinne olis kivaa mennä!" Gabriel hihkaisi heti, kun vain oli saanut juotua kokistaan tarpeeksi ja käänsi ilosta sädehtivät silmänsä Pyryä kohden,
"Jos vaan eräs haluu."