Perhospoika🏳️‍🌈 (tauolla)

᎒|14|᎒

Eemu:

Päivä oli mennytkin todella nopeasti ja pian mä huomasinkin olevani Mimosan raahattavana kohti bussipysäkkiä. Mimosa oli sanonut muille, että meillä oli kiire ja se oli kirjaimellisesti vetässyt mut mukaansa enkä mäkään siinä mitään viittinyt sanoa, koska ensinnäkin Mimosa oli tosi innoissaan enkä mä halunnut pilata sen iloa ja toiseks, Mimosa oli aika pelottava, kun sen silmät kipinöivät. Mä en edes halunnut ottaa selvää minkälainen se oli, kun se vihastui.

"Onks sul rahaa?" Mimosa kysyi kääntyen mua kohden. Nyökkäsin pienesti tytölle samalla antaen aran hymyn kivuta mun huulille. Kaipa se kakskymppinen riittäis, mikä oli oleskellut mun mukana taskunpohjassa varmaan jo pari viikkoa.

Mimosa hymyili mulle yhä leveämmin ennen kuin se kääntyi tutkiskelemaan bussien aikatauluja ja ilmoitti mulle mutisten, että bussi tulis parin minuutin sisällä ja se oli muka onni, että me oltiin kiirehditty. No en mä saanutkaan muuta vaihtoehtoa, kun eräs raahas mua sellaseen vauhtiin, että meinasin olla naamallani kylmällä asfalttitiellä. Se ei olisi ollut mikään maailman mukavin kokemus.

"Tuolt se tulee!" Mimosa hihkaisi iloisena ja osoitti kulman takaa kaartavaa bussia. Siitähän alkoi kuoriutua aivan eri ihminen, kun ensi näkemällä. Jotenkin nyt se vaan vaikutti tosi paljon vapaammalta ja ilosemmalta.

Hymähdin tytölle, joka oli mennyt jo näyttämään kättänsä bussille. Kuljin hänen vierelleen ja älähdin bussista kuuluvaa kauheaa vinkunaa, kun se pysähtyi vierellemme. Mimosa vilkaisi mua nostaen toista kulmakarvaansa ja kuin kysyäkseen oliks kaikki ok. Nyökkäsin vastaukseksi ja seurasin sitten Mimosaa sisälle viileähköön bussiin, jossa kajahteli joku rento musiikki. Bussikuski hymyili meille, kun maksettiin bussiliput ja mentiin sitten neljänpaikoille istumaan. Istuttiin vastakkain, Mimosa selkä menosuuntaan ja mä ihan oikein päin.

Mua oli alkanut hymyilyttämään oikeesti tosi paljon. Vaikken mä tykännytkään ollenkaan sellasista paikoista kuin jokin iso kauppakeskus, missä oli paljon ihmisiä, silti se kuulosti kivalle. Olisihan mulla Mimosa turvanani, jos mua alkoi jännittää ja uskoin, ettei se kauheesti sitä haitannutkaan, jos takerruin siihen kuin jokin takiainen.

Maisemat vilisivät ohitse. Tää seutu oli aika väritön ilmeisemmmin talven tullen. Kaikki talot oli suunnilleen valkoisia tai harmaita, mutta niidenkin joukosta löytyi pari sinistä, keltasta ja siltä väliltä. Kuitenkin nekin oli tosi hailakan värisiä ja tosi hyvin hallittu. Mä en malttanut oottaa, kun vaan kesä tulis. Pystyin kuvittelemaan kaiken sen, kun puut ja pensaat syttyisivät eloon ja värjäytyisivät kauniin vihertäviksi. Kuvittelin kuinka kaikki eri väriset kukat alkaisivat säkenöimään ja koko Pajurinne olisi värien hukuttamana.

"Eemu mistä ikinä sä unelmoitkaan ja henkäilet ihastuneena, kerro mullekkin."

Käännyin katsomaan Mimosaa, joka katseli mua pää vähän kenolla ja suupielet huvittuneessa hymyssä. Pari tummaa hiuskiekuraa oli karannut sen kasvoille.

"E-en mitään", hymähdin hiljaa yrittäen väistellä Mimosan uteliasta katsetta.

"No okei..", huokaisin nostaen kasvoilleni pienen hymyn,
"Mä vaan ajattelin kuinka kaunista täällä on kesäsin."

Mimosa katsoi mua vähän yllättyneenä, mutta pitäen kuitenkin sen hymyn huulillaan.
Mitäköhän se ajatteli et mä mietin? mietin tutkaillen nutturapäistä tyttöä suoraan hänen ruskeavihreisiin silmiin.

"Aijaa okei", Mimosa hymähti,
"Täällä on joo kyl ihan kivan näköstä kesäsin."

Nyökkäsin hänelle ja keskityin sitten taas vilkuilemaan ympärilleni. Tunnistin jo maisemia ja taloja ja uskoin meidän olevan jo lähellä. Vilkuilin Mimosaa, STOP-nappulaa ja maisemia innostuneena. Kaipa nutturapäisen tytön innostus ja ilo oli tarttunut muhunkin. Tuntui hyvälle olla rento ja iloinen eikä jännittynyt ja nurkkaan alistettu.