"En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Ja tein sen hänelle selväksi. Voitko uskoa, että hän kehotti minua pysymään kaukana Connorista." Sanon, enkä vieläkään ymmärrä miten hänellä oli pokkaa sanoa niin.
"Etkö sinä kumminkaan halua kysyä häneltä mitään? Vaikka isästäsi tai miksi hän ei kuusitoista vuotta sitten pitänyt sinua." Evelyn sanoo ja helvetti vie hän on oikeassa. Haluan kysyä noita asioita ja monia muitakin.
"Haluan." Myönnyn.
"Sitten seuraavaan asiaan. Mitä helvettiä, Julia?" Evelyn melkein huutaa ja minun ilmeeni muuttuu surulliseksi.
"Minä en todellakaan tiedä miksi minä vastasin siihen. Minä rakastan Connoria. Ihan oikeasti rakastan. Enkä halua ketään muuta."
"Onkos sinulla tunteita Jacksonia kohtaan?" Evelyn kysyy ymmärtäväisesti.
"Tuohan on ihan typerää..." aloitan, mutta jään miettimään miltä tuntui, kun Jackson suuteli minua. Sen tuntui oikeastaan hyvältä, mutta kun suutelen Connoria vatsani täyttyy perhosista, koko kroppaani kihelmöi ja tuntuu kun joku syttyisi sisälläni tuleen. Mitään noista ei tapahtunut, kun suutelin Jacksonin kanssa. "En tiedä."
"Voi sinua, Julia. Heti tuli ongelmia, kun lukio alkoi." Evelyn sanoo pienesti naurahtaen.
"Vaikka minulla olisi jotain pienen pieniä tunteita Jacksonia kohtaan, en välittäisi niistä. En halua olla hänen kanssaan." Totean ja pyörittelen päätäni. "Pitääkö minun kertoa Connorille?"
"Kyllä sinun kannattaisi. Parisuhde perustuu luottamukseen. Sitäpaitsi et sinä Jacksonia suudellut."
"En niin. Mutta minä vastasin siihen! Miten tyhmä minä oikein olen?" Huudan ja osoitan viimeisen kysymyksen itselleni.
"Et sinä ole tyhmä, Julia. Jokainen tekee virheitä. Ja niitä pitää tehdä." Evelyn sanoo minulle lohduttavasti.
"Mutta tälläsiä virheitä ei pitäisi tehdä." Sanon ja mieleni tekisi todella itkeä. Minun pitää kertoa Connorille ja toivon, että hän antaa anteeksi.
****
Ovikello soi kuuden aikaan ja pomppaan sohvalta ylös. Laitoin Connorille viestiä voiko hän tulla ja hän sanoi tulevansa pian.
Kävelen epävarmoin askelin ovelle ja vedän syvään henkeä. Avaan oven, mutta yllätyksekseni siellä ei ole Connor vaan Jackson. Jäädyn hetkeksi paikalleni ja jään tuijottamaan Jacksonia.
Viimein saan raajani toimimaan ja olen vetämässä ovea kiinni, mutta Jackson vetää sen auki ja lampsii sisään. "Voisitko lähteä? Connor tulee ihan kohta." Sanon närkästyneenä, enkä vedä ovea kiinni.
"En. Me puhutaan." Jackson sanoo ja minä luovutan. Vedän oven kiinni ja kävelen olohuoneeseen.
"Nopeasti. Connor tulee ihan kohta." Sanon ja odotan, että Jackson rupeaisi puhumaan jotain.
"Yllättyisitkö siitä, että suutelisin sinua?" Jackson kysyy, enkä todellakaan uskonut hänen kysyvän tuollaista.
"En." Vastaan ja Jackson katsoo minua kulmiaan kohotellen. "Yllättyisin siitä, jos luulet minun suutelevan takaisin."
"Nyt olen loukkaantunut." Jackson sanoo virnuillen. "Etkö sinä muista?"
"Mitä?" Kysyn.
"Mitä minä sanoin silloin siellä kahvilassa? Etkö silloin jo tajunnut, että olen kiinnostunut sinusta?" Jackson kysyy ja koko juttu palaa mieleeni. Olin miettinyt pitääkö Jackson minusta. Olin kumminkin jättänyt pohdiskelut vähemmälle.
"Kuule, olen pahoillani että vastasin suudelmaan." Sanon ja uskallan katsoa Jacksonia.
"Eikös se merkinnyt sinulle mitään?"
"Ei. Minä rakastan Connoria. Okei?" Ilmoitan.
"Älä valehtele, Julia." Jackson sanoi ja minä katson häntä yllättyneenä. En olisi odottanut, että hän vielä jatkaa tätä.
"Okei, minä puhun nyt ihan rehellisesti." Sanon ja korjaan asentoani ja mietin miten tämän asian kertoisin. "Voi olla, että minä tunnen jotain. Jotain aivan pientä ja melkein olematonta. Siksi haluan unohtaa sen. Minä sanoin tämän jo kerran ja sanon nyt toisen kerran. Minä rakastan Connoria. Ja minä haluan olla hänen kanssaan."
Jackson ei vastaa minulle mitään, joten päätän vielä avata suuni. "Jackson, sinä varmasti löydät jonkun-"
"Älä vaan sano, että löydän jonkun todella upean tytön tai jotain muuta sellaista paskaa. Minä olen löytänyt jo." Jackson sanoo keskeyttäen minut ja sanat satuttavat, koska en halua, että kenelläkään on mitään sydänsuruja takiani.
"Jackson-" aloitan, mutta minut keskeytetään. Tällä kertaa se ei ole Jackson, vaan ovikello.
****
💋Kiitos kun luit!💋
XOXO Oona
YOU ARE READING
Surprising love//IN FINNISH
Teen Fiction"Kuule mä syön hatullisen paskaa jos juot ton." Sanon ja katson hänen ruskeita silmiään. "Mä otan ton haasteena." Hän sanoo ja ottaa lasin käteensä. Hän juo juoman muutamalla kulauksella ja katson häntä järkyttyneenä. "Sä taidat nyt joutua syömään s...
