Surprising love//IN FINNISH

6.

Words 1141
****
Tuijotan Connoria kysyvästi ja hän vilkaisee rappukäytävään ja sen jälkeen tunkee ohitseni sisälle ja vetää oven perässään kiinni. "Joo ole hyvä vaan, käy peremmälle." Sanon hänelle sarkastisesti. Connor mulkaisee ja minua riisuu kenkänsä. Siis aikooko herra vaan jäädä kylään? "Mitä helvettiä sinä luulet tekeväsi?" Sihisen hänelle ja hän taas mulkaisee minua ja laittaa etusormen huuliensa päälle. Ai minunko pitäisi olla hiljaa omassa kodissani.

"Kuule minä en tod-" aloitan korottamalla ääntäni, mutta Connor syöksyy eteeni ja laittaa kämmenensä suuni eteen. "Nyt turpa kiinni." Hän sanoo. Sen sanottuaan hän kävelee ovelle ja katsoo ovisilmästä ulos. Tätä kestää hetken ja sitten hän kääntyy. "Onko kahvia?"

"Mitä? Oletko sinä nyt ihana tosissasi?" Kysyn naurahtaen ja ristin kädet rinnalleni.

"Joo." Hän sanoo ja kävelee ohitseni ilmeisesti keittiöön. Keittiössä ei ole tasojen ja jääkaapin lisäksi, kun kaksi jakkaraa. "Mitä sinä edes teet täällä?" Kysyn seuraten häntä keittiöön.

"Missä sinulla on kahvinpurut?" Connor kysyy ohittaen äskeisen kysymyksen tyystin. Huokaisen ja kävelen kahvinkeittimelle. Otan purut kaapista ja laitan kahvin tippumaan. Connor on sillä välin siirtynyt keittiön ikkunalle ja katselee ulos naama kireänä. Tuijotan hänen sivuprofiliaan ja pakko sano, että hän näyttää hyvälle.

"Et vieläkään vastannu." Sanon ja Connor kääntää katseensa minuun. Hänen ilmeensä näyttää vihaiselta ja kireältä. Niinkuin aina.

"Oon velkaa yhelle tyypille ja juoksin tänne. En tiiä onko se vielä kauanki tässä lähistöllä." Connor toteaa tyynen rauhallisesti.

"Mitä? Sinäkö johdatit jonkun diilerisi tänne?" Kysyn häneltä raivoissani ja jatkan ennenkun hän kerkiää avata turpansa. "Entä jos hän tulee tänne joku yö vaikka hakkaamaan minut?"

"Ja paskanmarjat." Connor sanoo. "Hän tietää, että tulin tännepäin. Ei hän välttämättä edes tiedä, että olen koko rakennuksessa."

"Ihan sama. Juo kahvia ja lähe sen jälkeen." Sanon ja kipitän olohuoneeseen. Tämä näyttää todella säälittävältä. Koko huoneessa on vaan telkkari yhdessä nurkassa. Käyn istumaan lähelle telkkaria ja laitan sen päälle. Selaan kanavia ja päädyn friillä pyörivään murhaohjelmaan.

Parin minuutin päästä kuulen askeleita, jotka tulevat olohuoneeseen. "Kiva olkkari." Connor sanoo ja virnistää. En ole koskaan nähnyt hänen hymyilevän tai siis eihän tuo nyt hymy ollut, mutta lähellä. Yleensä hänen kasvot näyttävät vihaisilta ja siltä, että ne oisivat kovettuneet siihen asentoon.

"Sinä johdatat periaatteessa kotiin jonkun diilerisi ja sen jälkeen vielä vittuilet kodistani." Sanon hänelle ja meidän välille laskeutuu tuijotuskilpailu. Puhelimeni soi keittiössä ja joudun nousemaan ylös. Kävelen Connorin ohi tönäisen olkapäälläni häntä rintaan.

Huomaan isän soittavan ja vastaan huokaisten puhelimeen. "Kaikki on hyvin ja olen kunnossa. Ette te voi soitella minulle joka päivä ja kysy tuota samaa."

"En soittanut sinulle kysyäkseni sitä. Tai siis olisin varmaan kysynyt, mutta se ei ole nyt se asia minkä takia soitin." Isäni sanoo linjan toisesta päästä.

"Vaan mikä?" Kysyn uteliaana. En kai joudu takaisin muuttamaan sinne? Enhän minä ole tehnyt mitään? Vai olisivatko he jostain saaneet tietää, että Connor oli täällä viime yön? Ei. Eihän kukaan muu tiedä kun minä ja Connor. Ja en usko, että Connor oisi mennyt sanomaan mitään heille. Eihän hän edes tiedä vanhempiani. Ja taas minä yliajattelen.

"Luke kävi täällä tänään. Hän ei tiennyt missä asut nykyään. Onko se teidän riita jotain vakavaakin?" Isäni kysyy huolissaan.

"Hmmm...no minä ja Luke...käykö jos tulisin huomenna käymään ja selitän?" Kysyn ja isäni vastaa myöntävästi. Puhumme vielä pari minuuttia ja lopetamme sitten. Laitan puhelimen taskuuni ja kävelen olohuoneeseen. Connor istuu kahvikupin kanssa katsomassa telkkaria. "Onko Luke se väkivaltainen paskianen?" Connor kysyy kääntämättä katsettaan telkkarista.

"Jep." Sanon ja menen itsekin istumaan lattialle. Jätän kuitenkin sopivan raon meidän väliimme. En olisi uskonut tämän päivän koittavan. Connor Reid istuu olohuoneessani juomassa kahvia ja katsomassa jotain murhaohjelmaa.

"En ymmärrä ihmisiä ketkä hakkaavat naisia. Joutaisi kaikki kiven sisään." Connor sanoo vakavana ja vilkaisee poskeani, jossa komeilee mustelma.

"Etkös sinäkin hakkaa?" Kysyn ja katson hänen tummia silmiään.

"Minä en hakkaa naisia. Tarvittaessa jätkiä kyllä." Connor sanoo loukkaantuneena ja käännän katseeni pois. Miksi me juttelemme nyt syvällisiä? Tästä tilanteesta pitää päästä pois.

"Ehkä sinun pitäisi nyt lähteä. Alkaa olla aika myöhä." Sanon ja toivon, että Connor ymmärtäisi vihjeen.

"En tiedä onko se mulkku vielä tuolla ulkona. Voisinko olla yötä?" Connor kysyy.

"Oletko sinä oikeasti aivan tosissasi? Ja etkö sinä se mulkku ole, kun et maksa velkojasi." Sanon hänelle. Pakko sanoa, että moni olisi varmasti imarreltu jos Connor Reid kysyisi yösijaa, mutta minä en. Onhan hän helvetin hyvännäköinen huumeiden käyttäjäksi. Siksihän ne tytöt Connoria kuolaavat. Ulkonäön ja 'badass' maineen takia.

"Hän ansaitsee sen, mutta sano nyt. Joo vai ei." Connor sanoo äkäisesti. Voi luoja miten hän ärsyttää minua käytöksellään.

"Okei. Mut nyt sinä nukut patjalla ja tässä lattialla." Sanon ja kävelen kaapille. Vedän sieltä patjan ja petivaatteet. Heitän ne Connorille ja sanon meneväni nukkumaan.

****

Herään aamulla ovikellon ääneen. Rupean kohta oikeasti itkemään. Katsahdan vielä kello joka näyttää kohta kymmentä. Hieron silmiä ja kävelen ovelle. Katson ovisilmästä ja näen Luken seisovan oven takana. Mikä stalkkeri hänkin on? Ehkä en vaan avaa hänelle ovea. Ajatukseni kumminkin tuhoutuu, kun kuulen Luken sanovan oven toiselta puolelta "Tiedän, että olet siellä Julia. En lähde ennenkuin avaat oven." Huokaisen syvään ja olen jo avaamassa ovea, mutta muista Connorin. Juoksen olohuoneeseen ja toivon hänen olevan jo poissa. Turha toivo. Hän nukkuu sikeästi patjalla. Hänen naamallaan lepää pari hiuskiekuraa ja se näyttää aika hyvältä. Pakko myöntää. En voi kuitenkaan unelmoida pitempään vaan menen herättämään Connorin. "Nyt nopeasti ylös ja vessaan." Sanon hänelle ja hän säpsähtää nopeasti hereille. Connor nousee seisomaan ja hän on ilman paitaa! Katseeni kiinnittyy hänen lihaksiinsa, mutta herään pian unelmistani kuullen uuden pimpotuksen. "Nyt nopeasti" hoputan Connoria ja työnnän hänet vessaan.

Menen avaamaan oven ja mulkaisen heti Lukea. "Mikä sinun ongelmasi oikein on? Miksi sinun piti tulla tänne taas?" Kysyn ärtyneenä ja Luke kävelee peremmälle. "Kuka antoi luvan tulla sisään?" Kysyn häneltä.

"Minä." Luke sanoo ja kävelee olohuoneeseen. Tämä ei voi olla hyvä juttu. "Onko sinulla ollut täällä joku yövieras? Tai onko täällä joku?" Luke kysyy ja nostaa Connorin hupparin lattialta. Miksi Connor ei voinut ottaa sitä?

"Se ei kuulu sinulle millään tavalla." Tiuskaisen ja Luke astuu uhkaavasti lähemmäs minua. Pakitan vessan ovea vasten ja Luke tulee lähelle minua. Lähemmäs, kun olisi tarve. "Heti eronne jälkeen menet metsästämään miehiä? Mikä vitun lutka sinusta on tullut?" Luke sylkee sanat päin naamaa. Luken sanat satuttivat, vaikka ei totta olleetkaan.

"Mitä olen koskaan nähnyt sinussa?" Kysyn häneltä ivallisesti ja kadun sitä todella. Seuraavaksi Luke kohottaa kätensä ja kuuluu släps. Luke löi minua jo valmiina kipeään poskeen. Inahdan kivusta ja tunnen selässäni kuinka Connor yrittää avata ovea. Minä potkaisen ovea ja katson Lukea silmiin. "Nyt sä Apainut helvettiin täältä, etkä tuu enää takasi!" Huudan hänelle ja yksi kyynel valuu poskelleni. Luke näytti itsekin olevan vähän järkyttynyt ja lähti mitään sanomatta pois. Ovi kolahtaa ja Connor ryntää vessasta oven.

"Miksi et antanut minun tulla? Olisin voinut vetää turpaan?" Connor kysyy ja katsoo poskeani jota pitelen.

"Se olisi aiheuttanut vaan lisää ongelmia." Sanon ja katson Connorin paidatonta ylävartaloa. "Sinun pitäisi varmaan lähteä. Minäkin lähden kohta." Sanon ja heitän Connorille sen hupparin. Connor vetää sen päälle ja kävelee eteiseen. "Moro" hän sanoo ja sulkee oven ennekuin kerkeän sanoa mitään.