"Pitäisi mennä kauppaan." Sanon hymyillen ja irrotan huuleni.
"Onko pakko? Syödään vaikka paperia. Tai minulla taitaa olla itseasiassa taskussa suklaapatukka." Connor sanoo, eikä siirry kasvoistani montaa senttiä kauemmas.
"Joo. Sillähän me eletään koko päivä." Sanon naurahtaen ja lähden kävelemään huoneeseeni. Ovella kuitenkin käännyn Connoriin päin. Puraisen huultani. Connor pudistaa huvittuneena päätään ja sanoo aivan hiljaa "luoja."
****
"Minä haluan pastaa." Sanon ja kävelen hyllyjen välistä etsien pastaa. Connor seuraa minua tympääntyneenä perässä.
"Ota vain jotain ja mennään." Hän sanoo ja käännyn katsomaan häntä virnuillen.
"Mihin sinulla on kiire?" Kysyn ja laitan pastan koriin. Nappaan samalla pari nuudelipakettia.
"No niin. Mennäänkö nyt?"
"Äläs nyt hätäile, poika. Vielä on ostettavaa." Sanon hymyillen ja lähden jatkamaan matkaani. Keräilen vielä ainakin kymmenisen minuuttia tavaroita ja Connor läntystää alistuneena perässä.
Viimein saan kaikki kasattua ja kävelen kassalle. Lastaan tavarat hihnalle ja Connor menee pakkaamaan tavarat kassiin. Tai hän oikeastaan tunkee ne sinne. Minä maksan ostokset ja me päästään lähtemään.
"Viimein. Oletko sinä aina noin pitkään kaupassa?" Connor kysyy huojentuneena.
"En oikeastaan. Näytit vaan niin kärsimättömältä ja päätin vähän kiusata sinua."
"Sä saat korvata mun kärsimyksen."
"Ai oliko se niin kamalaa?" Kysyn naurahtaen ja varon etten vaan kompastuisi yhteenkään juureen. Connor kävelee polulla sulavasti eikä edes katso paljoakaan maata.
Kotiin päästyä kävelen keittiöön ja lasken kauppakassin pöydälle. (Connor onneksi kantoi sitä kävelymatkan.) Kävelen eteiseen ja heitän takkini ja kenkäni pois.
Olen lähdössä keittiöön, mutta tunnen kuinka Connor painaa minut seinää vasten. "Minähän sanoin, että saat korvata sen." Connor kuiskaa korvaani, joka saa kylmiä väreitä ympäri kehoani.
Kerään kaiken tahdonvoimani ja sanon "minun pitää mennä purkamaan ostokset."
"Ei vielä." Connor sanoo ja iskee huulet huulilleni. Connor suutelee minua intohimoisesti ja nopeasti. Minun on vaikea pysyä mukana ja pian Connor irtautuu haukkaamaan happea.
Pian hän kuitenkin iskee huulensa minun kaulalleni. "Co-Connor ah- minun pitää mennä purkamaan se kassi." Sanon ja minun on vaikea pitää ääniä sisälläni. Connor ei ota sanoja kuuleviin korviinsa vaan jatkaa hommiaan. Pian hän löytää heikon kohtani ja inahdan todella kovaa. Tunnen Connorin virnistävän kaulaani vasten.
"Voit nyt mennä. Löysin mitä halusinkin." Connor sanoo virnuillen ja siirtyy kauemmas. Minä yritän mulkaista häntä uskottavasti, mutta se ei mene ilmeisesti läpi, kun Connor vaan naurahtaa.
Kävelen keittiöön ja rupean purkamaan ostoksia. Kiitos vaan avusta Connor.
Kuulen hänen tulevan keittiön ovelle ja odotan hänen avaavan suunsa. "Mennäänkö jonnekin pirtelölle?" Connor kysyy ja käännyn katsomaan häntä.
"Minne?"
"No jonnekin. Minun tekee mieli minttupirtelöä."
"Okei. Puran nämä ostokset vaan nopeasti, että kiitos avusta." Huudan Connorille, joka hävisi keittiöstä.
"Ole hyvä." Hän huutaa takaisin.
****
"Mennään metsän kautta." Sanon ja lähden kävelemään metsäpolkua pitkin. Emme mene siihen samaan ravintolaan mihin me Jacksonin kanssa mentiin perjantaina tai missä näin Connorin lauantaina.
Polun loppu päässä nostan katseeni maasta, kun kuulen todella vihaisen äänen. "Mitä helvettiä?"
Luke.
Kohtaan Luken myrskyisät silmät ja hän on todella raivoissaan. "Mitä sinä täällä teet? Et sinä asu lähimaillakaan." Sanon ja yritän keskustella mahdollisimman rennosti.
"Olin tulossa sinun luoksesi. Mitä vittua sinä teet hänen kansaan?" Luke kysyy vihaisena.
"Hei! Minä olen tässä." Connor murahtaa Lukelle.
"Minun asiani eivät edellenkään kuuluu sinulle. Ja olen myös sanonut sinulle monta kertaa, että jätä minut rauhaan. Eikö se tieto mene sinun paksuun kalloosi." Sanon hänelle vihaisena. Eikö Luke oikeasti ymmärrä selkeää englannin kieltä.
"En voi oikeasti uskoa, että olet hänen kanssaan. Kannattaa oikeasti katsoa missä seurassa liikkuu." Luke sanoo ohittaen kaiken mitä hänelle äsken sanoin.
"Elä oikeasti puutu asioihin." Sanon ja olen jo jatkamassa matkaani, mutta Luke vielä pysäyttää minut.
"Milloin sinusta oikein tuli tuollainen lutka?" Luke kysyy halveksivasti.
Kuulen askeleita takaani ja Connor työntää minut sivuun. Hän lyö nyrkillä suoraan Luken naamaan.
****
💋Kiitos kun luit!💋
XOXO Oona
YOU ARE READING
Surprising love//IN FINNISH
Teen Fiction"Kuule mä syön hatullisen paskaa jos juot ton." Sanon ja katson hänen ruskeita silmiään. "Mä otan ton haasteena." Hän sanoo ja ottaa lasin käteensä. Hän juo juoman muutamalla kulauksella ja katson häntä järkyttyneenä. "Sä taidat nyt joutua syömään s...
