Surprising love//IN FINNISH

11.

"Sen mulkku Connorin." Luke sanoo ja hänen hyväntuulisuus hävisi, kuin tuhka tuuleen.

"Tota..mä taidan mennä tanssimaan." Sanon ja lähden huterin askelin olohuoneeseen. Sukeltelen ihmisten ohi suunnilleen keskelle olohuonetta ja rupean tanssimaan massan mukana.

****

Monen kymmenen minuutin jälkeen menen takaisin keittiöön. Tanssiminen janottaa. Näen Luken edelleen nojailevan tasoon ja lipittävän boolia. "Vieläkin tässä?" Kysyn ja laitan kuppiin boolia.

"No eipä ole parempaakaan tekemistä." Luke sanoo ja naurahtaa.

"No tuletko luokseni huomenna? Minun pitää mennä illalla käymään isien luona, mutta siinä jossain iltapäivällä?" Kysyn, vaihtaen aihetta.

"Joo minä laitan viestiä." Luke sanoo iloisesti ja tällä hetkellä hän vaikuttaa samalta Lukelta, kun pari viikkoa sitten.

"Eikö sinulle riitä yksi mies?" Kuulen vittuilevan äänen takaani. Käännyin ympäri ja näin Jasminen katsovan minua omahyväisesti.

"Mistä sinä oikein puhut?" Kysyn, vaikka tiedän tasan tarkkaan mistä hän puhuu. En vaan halua, että hän rupeaa puhumaan minun ja Connorin suudelmasta Luken kuullen. Hän vetäisi hirveät raivarit.

"Viet minun mieheni ja sen jälkeen olet taas flirttailemassa." Jasmine sanoo eikä omahyväinen virne häviä hänen kasvoiltaan. Jos hän on ollenkaan pitänyt minusta jossain vaiheessa,niin ei enää.

"Voisitko lähteä?" Kysyn häneltä mahdollisimman ystävällisesti ja huomaan Luken seuraavan vieressä keskustelua mielenkiintoisena.

"Tulin vaan hakemaan boolia." Jasmine sanoo ja kaataa kauhalla boolia mukiinsa.

"Mistä sinä oikein puhut?" Luke kysyy puuttuen keskusteluun.

"Ai sinä et tiedä?" Jasmine kysyy muka viattomana ja virnuilee minulle. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki alkoholi on hävinnyt verestäni.

"Mitä minä en tiedä?" Luku kysyy kulmat kurtussa. Minä katson Jasminea tuimasti ja viestitän häntä katseellani lähtemään pois.

"Julia on iskenyt silmänsä minun mieheeni." Jasmine sanoo loukkaantuneena.

"Ensinnäkin se ei ole tietääkseni sinun miehesi ja toiseksi en todellakaan ole." Tiuskaisen ja otan todella ison kulauksen boolia. Jasmine näyttää suuttuvan sanomastani ja hänen silmistään paistaa raivo.

"No ehkä Julia voi selittää tämän. Minun pitää nyt mennä." Jasmine sanoo ja heilauttaa hiuksensa olkansa yli, lähtien pois. Hengitän syvään ja tunnen Luken katseen itsessäni.

"Voitko kertoa?" Luke kysyy ja kuulen kärsimättömyyden hänen äänessään. Asiahan ei hänelle millään tavalla kuulu.

"Ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa." Sanon ja käännyn täyttämään booli mukini. Kuulen Luken tuhahtavan turhautuneena ja lähtevän massan sekaan.

****

Olen hengannut oikeastaan koko bileet keittiössä. Evelynistä en ole nähnyt jälkeäkään. Olen kitannut Luken lähdöstä asti todella monta mukillista boolia ja tunnen olevani taas aika hiprakassa. Suunnistan jääkaapille ja etsin sieltä vesipulloa.

"Mitä etsit?" Kuulen Connorin matalan äänen selkäni takaa. Yllätyksekseni hän ei kuulostaa yhtään siltä, että olisi kännissä tai muuten vaan aineissa. Käännyn katsomaan häntä ja hän näyttää ihan normaalilta. Ei liian pieniä tai suuria pupilleja. Hän tosin haisee tupakalle.

"Etsin vettä." Sanon ja Connor osoittaa selkäni taakse. Käännyn ympäri ja näen hänen osoittamassa paikassa vesipullon. Nappaan sen käteen, mutta katseeni jää lepäämään sen vieressä olevaan lasiin.

"Mitä tuossa on?" Kysyn ja osoitan lasia.

"Rasvaa." Connor sanoo ja lisää "kinkusta."

"Kuka paistaa kinkkua elokuussa?" Kysyn ja katson vieläkin lasia, jossa rasva on.

"Äiti." Connor vastaa ja yrittää sulkea jääkaapin ovea, mutta en liiku minnekään.

"Voisitko vähän väistyä? Haluaisin tämän oven kiinni." Connor murahtaa, mutta minä en hievahdakaan. Saan aivan loistavan idean. Käännyn ympäri ja katson Connoria haastavasti silmiin.

"Juo se." Sanon ja Connor katsoo minut kulmat kurtussa. Pian hänen ilmeensä muuttuu kumminkin huvittuneeksi "miksi ihmeessä minä joisin sen?"

"Siksi." Sanon ja käännyn takaisin jääkaapille. Kaadan rasvaan vähän maitoa ja öljyä, ilman Connorin lupaa. En todellakaan mistä sain näin loistavan idean. Tai siis johtunee varmaan alkoholista. En normaalista todellakaan jäisi rupattelemaan Connorin kanssa. Tyrkkään lasin hänen käteensä.

"Kuule mä syön hatullisen paskaa jos juot ton." Sanon ja katson hänen ruskeita silmiään.

"Mä otan ton haasteena." Hän sanoo ja ottaa lasin käteensä. Hän juo juoman muutamalla kulauksella ja katson häntä järkyttyneenä.

"Sä taidat nyt joutua syömään sen hatullisen paskaa." Hän sanoo ja pyyhkii suupieliään.

"Voinko tehdä jotain muuta?" Kysyn.

"Suutele mua."