Surprising love//IN FINNISH

9.

Kiskaisen käteni irti Luken otteesta ja katson Evelyniä joka on tullut meidän väliimme. "Sinullahan on tunti toisella puolella koulua. Pitäisikö sinun jo mennä?" Kysyn.

"En jätä sinua hänen kanssaan kahdestaan." Evelyn sanoo kireästi ja mulkaisee Lukea.

"Hei, ei se mitään. Mene nyt. Kyllä minä pärjään." Sanon ja hetken väittelyn jälkeen Evelyn lähtee.

"No sano nyt asiasi. Minunki pitää lähteä kohta." Sanon ja vilkaisen puhelimestani kelloa.

"Kävelläänkö samalla?" Luke kysyy ja minä nyökkään. "Anteeksi. En todellakaan olisi saanut lyödä sinua. Se vaan.....en minä tiedä. Olen kuitenkin todella pahoillani Julia. En enää ikinä koske sinuun jos et sitä halua." Luke sanoo katuvasti ja huomaan, että hän todella tarkoittaa sanojaan. En tosin tiedä mitä minun pitäisi tähän sanoa.

"Et olisikaan. Etkä saa vaan tulla kotiini ilmoittamatta."

"Tiedän. Olen oikeasti todella pahoillani. Voidaanko me olla ystäviä tai jotain?" Luke kysyy anovasti ja katsoo minua silmiin.

"En oikein tiedä, mutta kai me voidaan se esitelmä tehdä. Tule luokseni vaikka viikonloppuna." Sanon ja Luken kasvoille tulee välittömästi hymy.

"Kiitos." Hän sanoo ja lähtee juoksemaan vauhdilla seuraavalle tunnille. Meidän opettaja tuli juuri, joten Luke saattaa myöhästyä.

****

"En voi uskoa, että suostuit siihen!" Evelyn huutaa minulle keskellä ruokalaa ja osa kääntyy katsomaan meitä.

"Rauhoitu Evelyn. Ei tämä ole mikään maailmanloppu. Pelkkä esitelmä ionisidoksesta." Totean rauhallisena.

"Ei! Entä jos hän taas lyö sinua? Tai entä jos hän pahoinpitelee sinut oikein kunnolla? Vaikka sairaalakuntoon?" Evelyn kysyy ja hätääntyy vielä enemmän sanomisistaan. Olemme olleet ruokalassa kohta jo 10 minuuttia eikä kolmikkoa näy, minun onnekseni.

"Mistä te puhutte? Mitä sinä mesoat?" Ethan kysyy huvittuneena ja istahtaa Evelynin viereen. Siinä meni se toive. Onko heidän oikeasti pakko istua kanssamme. Tai siis ei Ethanissa mitään vikaan ole, mutta Connor ja Jasmine. Yäk. He istuvat tälle puolelle pöytää, Jasmine meidän keskeen. Connor näyttää siltä, kun voisi tappaa jonkun. Hän mulkaisee vieressään istuvaa Jasminea.

"No Julia haluaa tulla hakatuksi. Hänellä ei ole yhtään itsesuojeluvaistoa." Evelyn sanoo. Minä katson häntä mulkoillen. "Onko tästä pakko puhua muiden kuullen?" Tiuskaisen.

"Ethan tietää jo. Saatoin kertoa hänelle, kun puhuimme yöllä." Evelyn paljastaa ja olen varma, että näen hänen poskillaan hennon punan.

"Kiitos kovasti, kun levittelet asioitani."

"Anteeksi Julia." Evelyn sanoo ja Ethan puolestaan avaa suunsa. "Miten niin hakatuksi?"

"Hän aikoo ottaa sen mulkun hänen kotiinsa tekemään esitelmää. Hän oikeasti varmasti tekee sinulle jotain. En ole yhtään tämän idean kannalla."

"Tämä ei olekaan sinun asiasi."

"Ajattelen vaan parastasi Julia." Evelyn sanoo ja katsoo minua anovasti. Muut seuraavat meidän keskustelua mielenkiintoista. Jasmine ei yritä edes peittää sitä vaan kysyy "Siis hakkaako joku sinua? Kuka? Onko se söpö?" Hän kysyy ja suuni loksahtaa auki. Miten joku voi kysyä tuollaista. Muutkin katsovat Jasminea. Connor ja Evelyn paheksuvasti ja vihaisesti ja Ethan yllättyneenä.

"Mitä? Kysyitkö sinä ihan tosissasi tuota?"

"No siis minullahan on Connor, mutta siis pitäähän sinulla olla joku söpö jätkä." Jasmine sanoo ja Connor tuhahtaa oman nimensä kohdalla.

"Mitä vittua? Olet sekaisin." Sanon ja nousen tarjottimen kanssa pöydästä. Evelyn huutaa pari kertaa nimeäni, mutta minä painelen ruokalasta ulos. Jasminesta olisi siis okei olla miehen kanssa joka lyö, kohan hän on söpö. Se muija on päästään sekaisin.

****

Illalla katson jääkaappiin ja huomaan ettei minulla ole maitoa. Minä en voi syödä aamulla muroja tai juoda kahvia ilman maitoa. Kauppaan siis. Vilkaisen ulos ja siellä ei onneksi ole vielä hirveän pimeää. Hämärää kyllä. Otan tavarani ja puen takin ja kengät. Uskallan vielä mennä metsän läpi, rivakasti kumminkin.

Kaupassa kipaisen nopeasti maidon ja menen jonottamaan. Edessäni seisoo mummo, jolla on kärri täynnä ruokaa. Tässä siis odotellaan hetki.

Viimeinkin pääsen maksamaan ja pääsen kaupasta pihalle. Törmään kuitenkin Connoriin. Kiroan tämän kaupan, sen mummelin joka oli hidas ja koko helvetin maailman. Miksi hänen piti juuri sattua samaan aikaan tänne?

"Kutsutuksi oikeasti sen väkivaltaisen hullun kotiisi?" Connor kysyy ja minä katson ensin häntä kulmat kurtussa ja sitten naurahdan sarkastisesti. "Mitä se sinulle kuuluu?" Kysyn ja olen lähdössä, mutta Connor tarttuu kädestäni.

"Ai, sinä haluat tulla hakatuksi?"

"Luke sanoi ettei koske minuun, jos en itse sitä halua." Sanon ja kohotan katseeni Connorin silmiin.

"Kuule, tuollaiset tyypit ei koskaan muutu." Connor sanoo ja katsoo minua tiukka ilme kasvoillaan.

"Mistä sinä sen tiedät? Et sinä tiedä tästä tilanteesta yhtään mitään." Tiuskaisen hänellä ja Connor laskee päänsä alas. Hän nostaa sen kumminkin pian ja hänen silmistään paistaa surua ja.....ymmärrystä. Hän näyttää myös aika loukkaantuneelta. Hänen katseensa muuttuu kumminkin nollasta sataan ärtyneeksi ja kuulen hänen huuliltaan "vittu."

Käännyn ympäri ja näen Jasminen kävelevän meitä kohti hyväntuulisena. Hän on aika kaukana, mutta erotettavana kumminkin. Käännyn katsomaan taas Connoria ja hän näyttää miettivän jotain. Pian hän lähestyy kasvojani ja suutelee minua.

****

Hyvää uutta vuotta kaikille näin jälkikäteen.🎉

Oon ihan kikseissä tän yön Suomi-Kanada puolivälierä ottelusta. Toivotaan parasta🇫🇮

Kiitos kun luit!

XOXO Oona