Unlikely true |Vkook| fin|

13.

Taehyung pov.

Sanomme Bambamin kanssa heipat ja halaamme.
"Oli tosi mukava nähä pitkästä aikaa!" Huudahdan ja rutistan pojan.
"Oli joo! Mut jos et nyt päästä irti ni me ei ehkä enää nähä" Bambam sanoo.
Päästän irti ja molemmat nauramme.
"Noni mut näkyillään!" Bambam sanoo, ottaa skeittilautansa alleen ja lähtee pihasta.
Voi että, kun vihaan sanoa hei hei.

Kävelen sisälle ja Nam-Kyu on jo istumassa sohvalla katsomassa jotain ohjelmaa.
Hiippailen tuon taakse ja säikäytän tämän.  Tyttö huudahtaa ja katsahtaa minuun.
"Eikös tälle päivälle olla katottu jo tarpeeks elokuvia?" Kysyn tyttö lapselta kun nostan tämän sohvalta syliini.
"Eiii Taeee eii" Tämä huutaa kun alan kutitella tyttöä.
Tyttö karkaa otteestani ja lähtee juoksemaan ympäri kämppää.

Juoksen tytön perässä yläkertaan ja saan tämän kiinni Jungkookin huoneen luona.
Katson ovea ja sitten tyttöä.
"Pitäskö kattoo mitä veli tekee?" kysyn.
Tytön ilme kirkastui.
"Jooooh" tämä sanoo ja lasken tytön lattialle.
Nam-kyu on jo avaamassa ovea kun saan idean.
"Älä koputa! Mitä jos koputamme, mutta lähdetään vessan oven taa piiloon?" Ehdotan.

Tyttö näyttää olevan täpinöissään, kun saa härnätä isoveljeään.
"Yks, kaks, kolme!" Koputamme molemmat ja juoksemme vessaan piiloon.
Tyttö yrittää pidättää nauruuaan mutta molemmat repeämme tytön yritykselle.
Kuulemme askelia lähistöltä ja tiedämme sen olevan Jungkook.
"O ouu~" sanoo tyttö todella söpöllä äänensävyllä.
"Kiinni jäätii"
Sanon, kun Jungkook ilmestyy vessan ovelle.
Tämä vain tuijottaa kun me nauramme.
Poika pyöräyttää silmiään ja lähtee kävelemään pois.
Tyttö juoksee veljensä perään ja halaa tätä takaapäin.

Tulen sisarusten luo ja Jungkook yrittää päästä irti halauksesta.
"Miks sä nyt oot noi myrtsi?" kysyn pojalta vähän ivallisella äänen sävyllä virne kasvoillani.
Poika vain mulkaisee minua.
"Kyl säki varmaa pienenä tykkäsit ku sun kaa leikittii.. Tai no oothan sä edelleeki pieni" sanon ja Nam-Kyu repeää nauruun.
Jungkook taas punastuu.
"Meehä sä jo alas, tehää ruokaa" Sanon pienelle tytölle.
Katsoin tytön alas menoa ja kun tämä oli alhaalla katseeni kääntyi Jungkookiin jolla oli kädet puuskassa.

Yks kaks muistin Bambamin sanat: "Definitely gay" jotka tämä sanoi kun näki Jungkookin ensimmäistä kertaa.
Voiko Jungkook olla homo?
'Noh.. Kokeillaan sit yhtä juttuu' ajattelin.
Astelin poikaa lähemmäs ja vein suuni lähelle tuon korvaa.
"Kyl mä sunki kaa voin leikkii" sanoin, astuin vähän kauemmas ja virne taittui naamalleni, kun näin tuon ilmeen.
Poika oli taas ihan punainen ja ilme jokseenkin kummallinen.
Nauroin pojan suloisuudelle ja läimäisin tätä olalle.

"Hei! älä ota sitä sillee. Mut hei tuu syömää sit ku on nälkä" Sanon ja lähden  alakertaan.
Alakerrassa minua vastassa odottaakin jo pikku Nam-Kuy ja vielä pienempi Jung-Su.
"Mitäs me tehtäs tänää ruuaks?" Kysyn lapsilta.
"Tteokbokkii!" huudahtaa Nam-Kyu.
"Jaha vai sellasta te haluutte" sanon laittaen käteni puuskaan.
"No eiköhän tuo onnistu" sanon ja lähden etsimään tarvikkeita ruokaa varten.

-

"Ruoka on valmista!" huudan niin, että Jungkookkin ihan varmasti kuuli.
Pienet lapset tulevat pöytään, kun taas isommasta ei kuulu inahdustakaan.
Katson yläkertaan ja mietin mikä nyt on, kun ei ruoka maistu.
"Nam-Kyu.. Viittisitkö käyä sanoo Jungkookille et tulis syömää" sanon tytölle, joka oitis ryntää ylös.

Tyttö palaa alas ilman isoveljeään.
"Eikse tuu?" Kysyn.
"Se sano ettei sillä oo nälkä" Tyttö sanoo ja istuu paikalleen, jolle laitoin jo astiat ja ruoan.
Katson rappusia pitkin ylös haikein mielin.
'Mikähä sillä on?' Mietin.